Black Lives Matter -mielenosoituksiin pitää muodostaa mielipide. Kannattaa/ei-kannata. Ei kai noin. Pakkohan asioissa olla välimuotoja. Tolkun ihminen argumentoisi suurin piirtein näin, että asiassa ja aiheessa on paljon hyvää, mutta myös kyseenalaisia ja outoja piirteitä. 

Toisaalta tolkun ihminen on termi joka sekin on saastunut. Muutamia vuosia sitten joku ehdotti sitä leppoisaksi keskitien ratkaisuksi. Sitten termin kaappasivat sekä melko fanaattiset maahanmuuttokriitikot että heidän vastavoimansa, keitä sitten ovatkaan. Vastavoima sanoi, että termi on vain eufemismi rasismille. 

Että ehkä en sitten käyttänyt tolkun ihminen -termiä tässä uudessa mielessä (mikä se onkaan) vaan perinteisessä mielessä. Olen aina termistä pitänyt. Toisaalta jos kukaan tätä edes lukisi tämä aloitus nähtäisiin silmäniskuna... johonkin suuntaan. 

On olemassa miinakenttiä joiden läpi ei voi kulkea ilman että räjähtää. 

Orjuus kiellettiin Yhdysvalloissa 1865. Kuitenkin eteläosavaltioilla oli oikeus ylläpitää ns. Jim Crow -lakeja, joilla mustien amerikkalaisten tasa-arvoa ja oikeuksia edelleen poljettiin. 1960-luvulla, siis 100 vuotta orjuuden lakkauttamisen jälkeen, alkoi mustien kansalaisoikeusliikehdintä. Tämä saavutti suuria voittoja juridiikan tasollakin. Voidaan varmaan sanoa, että enää nykyään ei ole lakitasolla mustia ja valkoisia eri asemaan saattavia lakeja. 

Voidaanko olettaa, että mustien ja valkoisten tasa-arvo on vuonna 2020 paremmalla tolalla Yhdysvalloissa kuin koskaan ennen? Ainakin sen on pakko olla paremmalla tolalla kuin orjuuden aikana. Sen on pakko olla paremmalla tolalla kuin 1960-luvulla? Vieläkin on toki epäkohtia, mutta mistä voimme tietää mitä tapahtuu todella? Olen usein nähnyt suomalaisessa mediassa uutisointia siitä, miten mustat amerikkalaiset ovat vaarassa poliisien taholta. Poliisit ampuvat paljon todennäköisemmin mustan kuin valkoisen. Tämä on varmasti todellinen epäkohta. Ja osa tästä perustuu tulehtuneeseen historiaan, joka kumpuaa orjuudesta asti. Jasper Pääkkönen sanoi, että hänen isäntäperheensä kielsi häntä viemästä mustaihoista tyttöä tanssiaisparikseen Prom-tansseihin. "Koska Amerikassa ei vain toimita näin." Silti käsitin, että isäntäperhe ei ollut varsinaisesti rasistinen. Rotu ja rodun pohtiminen ovat Amerikassa olennaisia tavalla, jota Suomesta käsin on hyvin vaikea ymmärtää. 

Mutta mitä jos asiat ovatkin menneet parempaan suuntaan? Käsitykseni mukaan esimerkiksi yhdysvaltalaisten kaupunkien rikosluvut ja aseellinen väkivalta ylipäätään ovat tippuneet huomattavasti 1970-luvulta. USA on turvallisempi kuin koskaan. Mutta paikallinen media polarisoi ja värittää asioita, ja antaa kuvan että kaikki on edelleen turvatonta ja uhkaavaa. Koska tällainen uutisointi myy. 

Suomikin on nyt turvallisempi ja vakaampi kuin koskaan. Väkivaltarikoksia tehdään vähemmän kuin koko itsenäisyyden aikana. Liikenteessä kuolee vain vähän ihmisiä. Nuoriso on fiksumpaa ja koulutetumpaa ja kansainvälisempää kuin koskaan. Nuorison alkoholinkäyttö ja tupakanpoltto vähenee. Esko Valtaojan lemppariajatus maailman asioiden menosta parempaan suuntaan on monella tavalla totta. Mutta näitä ei juuri koskaan uutisoida missään. Ja jos uutisoitaisiin, se tuntuisi oudolta ja väärältä. Meidän on vaikea uskoa asioiden menevän parempaan suuntaan.

En siis todella tiedä mitä USA:ssa tapahtuu. Uskon että mustaihoisten kuolemat poliisien kautta ovat aito epäkohta. Mutta en pidä siitä, jos asiasta ja tilanteesta luodaan musta-valkoinen äärimmäinen kuva, jossa koko maailma nähdään pahana ja sortona, eikä mitään harmaita alueita tai välimuotoja ole. 

Luin tässä linkattua esitystä ilmiöstä/teoriasta valkoinen etuoikeus: https://docs.google.com/document/u/0/d/160xZ8gLfrbPLuw-OMZUR0UcJVrdpUMGw40Ai3wpUVEw/mobilebasic

Teksti luo maailmankuvan, jossa valkoista etuoikeutta on kaikkialla ja valkoinen ihminen ei oikeastaan koskaan voi olla sorrettu eikä voi koskaan olla viaton. Todella intensiivinen narratiivi ja maailmanselitys. Selviää parhaiten jos lukee linkin sisällön.

Tekstissä esitetty maailmankuva on mielestäni hyvin epäuskottava. Itse asiassa ajattelin lukiessani usein, että kyseessä on Keijo Kaarisade -nimimerkin harjoittaman parodian kaltainen julkaisu. Mutta ilmeisesti kirjoitus on tehty täysin tosissaan. 

Myönnän että jonkinasteista valkoisen etuoikeuden kaltaista maailmassa varmasti onkin olemassa. Esimerkiksi Suomessa on varmasti valkoihoisen kantasuomalaisen helpompi työllistyä kuin erilaista etnisyyttä edustavien. Lisäksi valkoihoinen kantasuomalainen on edelleen ihmisen perustyyppi Suomessa, kuten voidaan sanoa että mies on ihmisen perustyyppi ja nainen poikkeus. Tästä esimerkkinä, niin moni ihminen Suomessa edelleen voi lukea Seitsemää veljestä kuvauksena suomalaisuudesta sinänsä, vaikka se kuvaa lähinnä vain miehiä. Ja miehiä jotka olivat säätyläisiä talonpoikaissäädystä, eivät mitään tilattomia kiertolaisia. Toivon itse, että kaikki suomalaiset voisivat tulla kohdelluksi samalla tavalla, ja tasa-arvo yhä etenisi maassamme. 

Minulle tulee valkoinen etuoikeus -övereistä mieleen Solzenitsyn-sitaatti, jossa hän pohti miksi Shakespearen näytelmien pahat hahmot eivät koskaan tappaneet lopulta kuin korkeintaan tusinan verran ihmisiä. Hänen mielestään se johtui siitä, että heillä ei ollut ideologiaa. Se vaatii ideologian, että voi tappaa miljoonia kuten Solzenitsyn näki tapahtuvan Neuvostoliitossa. Jonkinlaisen assosiaation kautta siis sanoisin näin, että jos katsoo arkista maailmaa jotenkin omin silmin ja jotenkin käytännönläheisesti, niin sieltä ei koskaan voi löytää ja havaita tuollaista äärimmäistä valkoinen etuoikeus -kuviota. Mutta samalla tavalla ajattelen, ettei maailmasta voi todella havaita myöskään äärimmäistä patriarkaattia. Tai äärimmäistä uusliberalismia. Tai äärimmäistä kulttuurimarxilaisuutta. Tai äärimmäistä punavihermädätystä. Miksi sitten jotkut menevät näin äärimmäisiin musta-valkoisiin teorioihin mukaan, niin en tiedä. Ehkä se liittyy nuoruuteen. Tai siihen, että sitä kautta löytää itselleen ryhmän. Sitä kautta saa elämälleen merkityksellisyyttä ja kaikenselittävän narratiivin kun nationalismi ja kristinuskokin ovat siihen jo vähän liian tunkkaisia. Mutta toisaalta nationalismi ja kristinusko ovat potentiaalisesti hienovaraisempia ja syvällisempiä aaterakennelmia, kuin yksinkertaistava mustavalkoistava fanaattisuus. Niissäkin toki potentiaali fanaattisuuteen... Mutta valkoinen etuoikeus tuntuu nuorekkaalta ja raakilemaiselta, ja siksi se on ehkä myös noin räikeä. Tulee mieleen myös Tocqueville-efekti BLM-liikkeen selittäjänä: Mitä suurempi sosiaalinen oikeudenmukaisuus on saavutettu, sitä voimakkaammaksi tulevat yhä pienemmistä sosiaalisista epäoikeudenmukaisuuksista syntyvät reaktiot. Jolla en tarkoita, että ihmisen kuolema olisi "pieni epäoikeudenmukaisuus". Tocqueville-efektiä näkee paljon maailmassa nykyään. 

https://en.wikipedia.org/wiki/Tocqueville_effect

Joka tapauksessa kuten sanoin yllä, olen samaa mieltä että mustien asemassa on edelleen paljon parannettavaa USA:ssa. Mutta en hyväksy tämän Black Lives Matter -liikkeen fanaattisia piirteitä. Toisaalta pidän mahdollisena, että tästä kaikesta nousee jotain hyvää ja aitoa parannustakin. Kuka tietää mihin tämä johtaa. Vallankumouksia ei yleensä voi hallita ja ne aloittaneet ihmiset menettävät ohjaksensa jo alkuvaiheessa.

En vain kestä liiallista ehdottomuutta. Tällaisiakin tekstejä näkyy: if you feel like you're being "forced" to show your support - check your privilege. 

Vesitiivis vallankumous. Olemme 100% oikeassa ja meitä ei saa vastustaa. Check your sanity motherfucker nyt jo vittu oikeesti.

Lopuksi haluan sanoa, että olen vasemmisto-liberaali sosiaalidemokraatti.