Hieroglyfi tarkoitti pyhää kirjoitusta. On vaikea ymmärtää miten ensimmäiset kirjoitustaitoiset kulttuurit suhtautuivat kirjoitettuun kieleen. Luultavasti paljon kunnioittavammin kuin nykyään. Kirjoitus oli jollain tasolla pyhää. 

Mitä jos muinainen egyptiläinen aikamatkustaisi nykyaikaan ja katsoisi Helsinkiä. Hän näkisi hehkuvaa kirjoitusta talojen seinissä ja kaikkialla. Hän ehkä ajattelisi, että nämä ovat tämän ajan ja kulttuurin jumalien nimiä. 

Mutta oikeasti ne ovat tuotemerkkien nimiä. 

Olen tullut lähiaikoina tietoiseksi että John Ruskin ja Émile Durkheim ajattelivat teollistuneen kulutusyhteiskunnan tuottavan itsemurhia ja turhaa rihkamaa. Että turha rihkama voitaisiin myydä, pitää sille luoda tarvetta. Tarve luodaan mainonnalla. 

En tiedä mikä tässä sinänsä on väärin. Kyllähän ihmiset saavat valmistaa mitä haluavat ja myydä niitä toisilleen. En tiedä mikä ongelma on automarketeissa, jotka joidenkin mielestä ovat paha ilmiö. Ne ovat vain kauppoja joista voi ostaa tavaroita. 

Kiehtovaa Ruskiniin ja Durkheimiin törmäämisessä oli se, että he yrittivät pysäyttää virran jota he eivät saaneet pysäytetyksi. Nykyinen maailma on edelleen ongelmallinen juuri samoilla tavoilla. Ihmisille myydään tavaroita joita he eivät tarvitse ja tämä tavaroiden haluaminen on nostettu liian keskeiseksi asiaksi.