Olen sitä mieltä että työssäkäynti on kaameaa ainutkertaisen elämänajan hävittämistä. Olen tullut olemassaolevaksi olennoksi tänne maailmankaikkeuteen. Tiettyyn kulttuuriin, tiettyyn historian vaiheeseen. Näen ja koen asioita. Minun elämäni aikana on tapahtunut monia suuria muutoksia. Neuvostoliiton hajoaminen. Tietokoneiden tulo. Viestintäteknologian huikea kehitys. 80-luvulla kun olin lapsi oli vielä melkoisen scifiä, että kaikkien kädessä olisi laatta, josta voisi Suomessa nähdä ihmisten kävelevän samanaikaisesti kadulla Tokiossa. Tai jolla voi lähettää kuvia toiselle puolelle sekunnissa. Olen saanut nähdä kaikenlaista ainutkertaisessa elämässäni. Ainutkertaisessa elämässäni olen myös tehnyt työtä. Minä on pidä siitä. En hyväksy sitä. Työstä ei makseta tarpeeksi, koska jokaisesta minuutista pitäisi maksaa miljardeja euroja. Sen arvoinen on oma ainutlaatuinen elämäni. 

Mutta toisaalta ei töistä oikein poiskaan pääse. Vaihtoehtoja joita olen miettinyt: vakavan rikoksen tekeminen ja vankilaan pääseminen; buddhalaiseen luostariin meno; lottovoitto (täysin epärealistinen, ilmeisesti lotto suosittu erityisesti työväenluokan keskuudessa, mistä se sitten kertoo); sijoittamaan oppiminen ja voitot ja korot koron päälle sitä kautta (en jaksa perehtyä eikä sieltäkään heti miljoonia saa, siis, ei koskaan); työkyvyttömyyseläke; muuttaminen maahan jossa voisi elää hyvin pienillä säästöillä (4000€) yläluokan elämään vuosikymmeniä (onko tämä maa Intia? Vai onko tällaista maata?); pelkästään työttömyyskorvauksilla eläminen eli jättäytyminen pois työelämästä. 

Viimeinen noista on ainut jollain tasolla mahdollinen. Miksi en siis sitä tee? En ole niin rohkea. Pelkään esimerkiksi joidenkin sukulaisten reaktioita. Pelkään sitä, että sieltä en enää pääse ammattiini takaisin, jos tulisin katumapäälle. Minulla olisi aika monta vuotta vielä elämää elettävänä ilman varsinaisia töitä. Olisin vähempivarainen kuin nyt, enkä voisi ostaa mitä haluan, elintaso kärsisi. Mutta nyt kun tätä kirjoitan, kun työn elämää tuhoava vaikutus hetkeksi kirkastuu mielessäni, ajattelen melko tosissani, että miksipäs ei. Kuinka ihanaa olisi päästä pois työelämästä!

Kirjassa on paljon sellaista argumentaatiota ja maailmankuvaa, jota pidin heikkolaatuisena. Kirjoitetaan kaikkialle ulottuvista kapitalismin lonkeroista. Kapitalismista on luotu yliluonnollinen hirviö, jota vastaan on helppo olla. Toisaalta se on ihminen, tai ihmisten luomus. Minun on koko ikäni ollut aina vaikea uskoa ajatusrakennelmiin, joissa on jokin kollektiivinen toimintansa pirullisesti koordinoiva uhkaava toimija. Ihmiset eivät ylipäätään kykene tuollaiseen koordinaatioon. Vaikka kapitalistinen järjestelmä riistäisikin työläisiä kirjan kuvaamalla tavalla, niin se järjestelmä itsessään ei voi olla niin kaikenkattava ja kaikennielevä ja salaliittomainen kuin kirja kuvaa. Koska sekin on vain ihmisten tekemä. 

Ja nyt tulee provokaatiolta ehkä kuulostava lause, mutta kuka on edes todistanut että kapitalismia on olemassa? Kirjassahan on hyvin klassista marxilaista ajattelua pääoman ja työvoiman suhteesta, mutta aina kun puhutaan kapitalismista ja kapitalisteista ajattelen, että millä perusteella nämä ovat edes olemassa? Ehkä maailma vain on ja menee itsekseen eteenpäin ja kukaan ei ohjaa sitä, eikä ole mitään aatteita olemassa. Miten olisi siis kapitalismi? Onko joku päättänyt, että maailma järjestetään tällä tavoin? Onko vallitseva kapitalistinen järjestelmä sellainen, ettei se pysy olemassaolevana itsekseen omalla energiallaan, vaan jolle pitää kaiken aikaa uhrata jotain? Jota pidetään yllä jatkuvien "uhrien" ja uusintamisten ja päätösten kautta? Vai onko markkinatalous vain ainut looginen tapa toimia? Tapa joka pysyy olemassaolevana, koska se on niin luonteva?

Minä en tiedä, oikeasti. Mutta kyseenalaistan aina kun tästä kapitalismista kuulen puhuttavan, sen koko olemassaolon. Ajatelkaapa sitä. Mitä jos se onkin vain harha-fantasia -tapa nähdä maailma. 

Ehkä se onkin olemassa. En minä tiedä. Kirja on kuitenkin suunnattu nykyistä työkulttuuria vastaan. Eräs helvetin hyvä kysymys: miksi työväenliikkeen jo sata vuotta sitten saavuttama 8 tunnin työpäivä on EDELLEEN olemassa? Miksei ole kuusi tai neljä? Onko jumituttu? Siksikö, kun ei enää ole työläisiäkään? Ei ole työväen urheiluseuroja, ei ole työväen kirjailijoita, ei ole työväenkulttuuria (ainakaan selkeästi sellaiseksi ilmaistuna). SDP:n kannattajat muuttuivat keskiluokkaisiksi eivätkä enää tiedä keitä ovat. Jos juuret ovat työväenluokassa monta sukupolvea taaksepäin, ja sitten suomalaisen hyvinvoinnin kasvaessa yhtäkkiä elintaso nousi jumahtaen, niin siinä voi olla maailmankuva sekaisin sen jälkeen. 

Linnut elävät helvetissä. Niiden pitää joka pakkaspäivä saada ruokaa kupuun. Se on niiden työtä. Ruuan hakeminen ja syöminen. Jos pikkulintuja ruokkii pihalla, edesauttaa niiden selviämistä talven yli. Mieluummin lintu eläisi lämpimässä talossa. Olen joskus nähnyt lintujen lämmittelevän autojen alla, kun lohkolämmittimet ovat päällä. Linnut syövät mieluiten valmiiksi kuoritut siemenet, koska se säästää niiden energiaa. Eläimet optimoivat, koska luonnonvalinta on optimoinut niiden geenit. Mielestäni luonnontilainen elämä on eläinrääkkäystä. Mutta se ei nyt liity tähän. Ideani on, että eläimet tekevät ikään kuin työpäivää, kun etsivät ja syövät ruokaa. 

Näin teki myös ihminen omassa luonnontilassaan. Kivikaudella. Luonnonmukaisessa elämässään, jossa raskaaksi tultiin 15-vuotiaana, hampaat tippuivat suusta 20-vuotiaana ja 30-vuotiaana oli jo vanhus tai kuollut. Mutta antropologien tutkimukset osoittavat, että kivikaudella niin kutsuttu työpäivä oli lyhyempi kuin nykyinen 8 tunnin standardi. Oletettavasti silloiset ihmiset eivät mieltäneet työskentelyään työnä samalla kategorisoinnilla kuin mitä me käyttäisimme. Ilmeisesti vapaa-ajan käsitekin keksittiin vasta modernilla ajalla. Esimerkiksi 1800-luvulla suomalaisella maaseudulla työkulttuuri oli hyvin kattava, eikä ilmeisesti selvää työn loppumista ja vapaa-ajan alkua hahmotettu kuten nykyään. Kivikauden ihmisistä emme voi oikein tietää miten he päiviensä aikajaksot ja tekemiset hahmottivat. Mutta elannon hankkiminen ei vienyt niin paljon aikaa kuin nykyään. 

Nyky-yhteiskunnassa ihmiset saavat työtehtävänsä suorittamisesta rahaa, ja tällä rahalla he hankkivat ruokansa, suojansa ja muut hyödykkeet. Tämä on suurta kehitystä kivikaudelta. Olemme murtautuneet ulos lajityypillisestä käyttäytymisestä. Olemme päässeet sisälle lämpimiin taloihin. Työstä saa rahaa mutta työ vie aikaa ja melkein kaikki olisivat mieluummin viettämässä omaa elämäänsä kuin töissä. 

Tietenkin työn voi kokea mielekkääksi. Jos saa oikeasti tehdä juuri sitä mitä haluaa. Tai toinen vaihtoehto, jos jotenkin osaa asennoitua mihin tahansa työtehtävään niin, että siitä tulee mielekästä. Jos kokee työn velvollisuutenaan yhteiskunnassa. Mutta paljon on todellakin työtä, jota ei koeta mielekkääksi. Kirja on juuri tällaista työtä vastaan. 

Yleensä tosin tuonkaltainen työ on seurausta heikosta koulutustasosta. Jos koulutustaso nousee, niin yleensä työtehtävät muuttuvat vähemmän kontrolloiduiksi ja luovemmiksi suorittaa. Ja esimiestason vahtaamista on vähemmän. Mutta toisaalta siltikin varmasti suurin osa olisi mieluummin kotona kuin töissä. 

Työn määritelmä kirjasta: toisen käskyvallassa osan elämästään viettämistä, ja tälle rahan tuottamista. 

Tämä toisen vallan alla oleminen on ilmeisesti todella vaikea ja paha asia. Opiskellessani yliopistolla törmäsin monta kertaa tilanteeseen, jossa jokin asia julistettiin vallankäytöksi. Ikään kuin huomattiin ja havaittiin ja kaivettiin esiin, että tämäkin asia on hei vallankäyttöä. Tämän julistuksen jälkeen ei sitten koskaan kertaakaan tapahtunut, että olisi perustelu miksi se vallankäyttö ja sen kohteena oleminen on niin suuri saatana. Myöhemmin opin, että valta-analyysit ja vallankäytön kritiikki on omaksuttu ilmeisesti Michel Foucault'lta (?), jota en koskaan ole tosin lukenut. Suuresti arvostamani Camille Paglian mukaan Michel Foucalt oli epäpätevä ja heikosti lukenut b-luokan akateemikko, joka loi uransa esittämällä raflaavia ja huomiotaherättäviä mutta perusteettomia väitteitä. Mutta en tiedä onko se näin. Paglia vain vihaa Foucalt'ta erittäin verisesti, kuten ilmenee hänen essee-kokoelmassaan Sex, Art and American Culture. Joka tapauksessa tämä vallankäyttö-puhe ja sen perustelemattomuus ärsyttää minua aina kun sen kohtaan. Lisäksi koen että sitä ei yleensä viedä tarpeeksi pitkälle. Sitä käytetään argumenttina omia vastustajia vastaan, ja väite saa lisää voimaa koska Foucault ja muut vallankäytön teoriat ovat sen taustalla. Mutta entä kun pilkka osuu omaan nilkkaan? Esimerkki. Nykyään on yleistä, että sosiaalisessa mediassa vahditaan puhdasoppista kieltä ja käytöstä. Jos joku sanoo väärän sanan, esimerkiksi kutsuu itseään Cis-mieheksi, niin sitten häntä nuhdellaan ja haukutaan siitä. Koska vain vähemmistöihin kuuluvat saavat käyttää cis-termiä, eivät valta-asemassa olevat, jotka itse ovat cis-ihmisiä. Nyt sitten termiä käyttänyt pyytää anteeksi. Termiä käyttänyt oli siis vallankäytön kohde. Hänen sanansa muutettiin valtaakäyttävän henkilön ja ryhmittymän voimin. Toki tässä voitaisiin sanoa, että normatiivista on edelleen olla valkoinen hetero cis-mies, ja että suurimman osan aikaa tällaiset ihmiset omaavat vallankäytön monopolin. Että tilanne jossa vähemmistöön kuuluva saa enemmistöön kuuluvan muuttamaan puhettaan on harvinaista ja pieni mahdollisuusikkuna. Aivan totta. Mutta on se silti vallankäyttöä. Kerran kuulin kun eräs ammattiyhdistysliikeaktiivi puhui ylevästä ja väkevästi siitä miten meille kuuluu tämä oikeus ja palkkio, koska [jokin ylevä periaate tähän, en muista mikä se oli]. Mutta loppujen lopuksi tämä henkilö oli vain itsekeskeinen ja ahne. Joka sinänsä on täysin ookoo. Mutta tässäkin tapauksessa, jos jokin periaate olisi velvoittanut meitä liittoon kuuluvia tekemään enemmän, jos olisi unohdettu joku asia joka meidän pitäisi tehdä, niin olisiko hän tuonut sen julki ja lisännyt tehtäviämme, ehkä jollain tasolla vähentänyt palkkioitamme? Ei. Koska hän ei oikeasti uskonut yleviin periaatteisiin, vaan oli vain ahne. 

Tuottaminen ja alistaminen ja valtasuhteet sitä kautta mainittu sivulla 20. Se, että työ on alistussuhde, on ongelma. Miksi se on ongelma? Miksi se on alistussuhde? Eikö ihmisen kuulu elää hierarkisissa ympäristöissä? "Palkkatyössä ja armeijassa tuotetaan tiettyjä alistumisen tapoja." Mutta kuka on tämä alistaja? Se ei ole ketään ihminen, vaikka tämä kirja haluaa niin ajatella. Koska ilman tätä ajatusta, ei olisi selkeäpiirteistä vihollista. Jos vihollinen on hahmoton... sitä ei voi kunnolla vihata, eikä oman elämän narratiivi toimi parhaalla mahdollisella teholla. Karen Armstrong kertoi History of God -kirjassaan, että yläluokkaiset hindut pyrkivät luomaan koko pantheonista täysin abstraktin. Tätä ajatusta yritettiin puskea tavalliselle rahvaalle, ei mennyt läpi. Siksi piti luoda Khrishna, joka oli persoona johon palvoja saattoi kiinnittyä. Jeesuskin on selkeästi persoonallinen jumal-olento. Rahvas ei osaisi palvoa persoonatonta Jeesusta. Rahvas ei tee avokadopastaa. Rahvas ei juo vihreää teetä. Minua ärsyttää käsite "tuottaminen". Esimerkiksi lauseessa: armeijassa tuotetaan maskuliinisuutta. Tuottaminen-käsitteen käyttämisen motiivit: Halutaan nähdä mahdollisimman paljon asiat sosiaalisesti konstruoituina. Kaikki on nestemäistä, kaikki on muokattavissa. Jos asioihin kohdistuu tuottamista ja uusintamista, niin nämä prosessit voidaan itsessään nähdä sortona. Voidaan nähdä oma-itse ja viiteryhmä uhreina. Luodaan arkinäkemisen ulkopuolinen teoreettinen osin kuvitteellinen sortokoneisto. 

Mutta mitä jos tätä samaa ajattelua käytettäisiin niitä vastaan, jotka sitä käyttävät? Näillä ajatuksilla kapitalismista ja alistamisesta tuotetaan ja uusinnetaan ajatus, että on kapitalismia ja on alistussuhteita. Itse asiassa akateeminen teoreettinen ajatus uusintamisesta ja tuottamisesta tuotetaan ja uusinnetaan puhumalla tuottamisesta ja uusintamisesta. Koko teoreettinen tuottamis/uusintamis -ajatus on siis itsessään tuotettu harha. Mutta toki tästä seuraa, että kaikki on sitten harhaa. Todellisuuskin on harhaa. Jotkut harhat ovat vain kestävämpiä ja voimakkaampia kuin toiset. Esimerkiksi jos perinteinen naiseus on patriarkaatin pakottama ja alistama ja toisintama ja uusintama harha, niin mitä sitten olisi jonkinlainen todellinen naiseus tämän ulkopuolella? Jos ei ajatella, että olisi jotain essentialistista biologista naiseutta, niin tämä patriarkaatista vapaa naiseus olisi itsessään tuotettu/uusinnettu harha? Tarkoitus olisi korvata harha toisella. Mutta samoin kun olisi vaikea Suomessa puhua bulgariaa ja tulla ymmärretyksi R-kioskilla, olisi vaikea tulla ymmärretyksi naisena, jos sitä toteuttaa täysin perinteisen mallin ulkopuolella. Koska suurin osa ihmisistä ei leiki tätä bulgariankielistä "harha-leikkiä" vaan sitä perinteisempää suomenkielistä harhaleikkiä.

Jos kapitalismista jauhetaan kaiken aikaa, niin siinä tapahtuu sitten vihollisuuden tuottaminen ja oman alistamisen tuottaminen ja aggression tuottaminen sitä kautta. Sinä alistat itse itsesi tuottamalla maailmankuvan jossa olet alistettu. Siinä teille tuottamista saatana.

Kirjassa on mielestäni paljon perusteettomia kuvitelmia siitä, miten suuri osa ihmisistä tekisi jotain aidosti järkevää, jos he eivät olisi töissä. Vapaaehtoistyötä. Ottaisivat osaa politiikkaan. Tulee mieleen että työväenluokalla oli joskus iskulause: 8 tuntia työtä, 8 tuntia unta, 8 tuntia sivistystä. Sitten kun 8-tuntinen työpäivä saavutettiin, niin käytettiinkö itsensäsivistämiseen 8 tuntia? Tästä tulee mieleen Eric Hobsbawmin Äärimmäisyyksien aika -kirjasta oppimani asia, että viktoriaanisessa Britanniassa oli köyhät ja huono-osaiset luokiteltu kahteen eri ryhmään. Toisaalta jonkinlaiset hyväksyttävät kehityskelpoiset työteliäät köyhät, ja sitten oli ryhmä The Deplorable Poor (saatan muistaa termin väärin). Nämä olivat pelottavia, uhkaavia. Näitä piti ojentaa ja näitä piti holhota. 

Voidaan miettiä, että tarvitseeko työväenluokka keskiluokan holhousta, että osaisi pitää itsestään huolta? Tätä kysyttiin jossain viime vuonna lukemassani essee-teoksessa, ehkä Timo Hännikäisen jossain kirjassa. Että onko se ollut turmiollinen kehityskulku, että porvaristo on jättänyt alaluokan oman onnensa nojaan? Nyt sitten alaluokka käyttää päihteitä, on syrjäytynyt, sen avioliitot eivät kestä, lapset kärsivät (nämä olivat siis mahdollisesti niitä Hännikäisen ajatuksia). Mutta on myös mahdoton ajatus, että keskiluokka alkaisi nyt heitä uudestaan holhoamaan. Tasa-arvokehitys on niin omaksuttu ettei toinen saa neuvoa toista koska kaikki ovat yhtä huonoja. 

Jos olisi se kansalaispalkka ja jos ihmiset eivät olisi töissä, eivät he välttämättä tekisi noita kauniita asioita joita kirjassa kuvitellaan. Kirjassa esitetään, että tuli ja purjelaivatkin ovat työstäkieltäytymisestä aiheutuneen luovuuden aikaansaannosta. 

Myös kirjassa esitetään, että kotona tehtävä kaikenlainen hoivatyö palvelee sekin viime kädessä kapitalistia. Koska kotona työläistä ruokitaan ja emotionaalisesti elvytetään, että säilytetään "riistettäväksi kelpaava taso". Eikö siis työttömyyskin ja työstäkieltäytyminen palvele kapitalismia, jos sen lonkeroita ei pääse mihinkään pakoon? Jos se on niin kaikenkattava saatana? On kyseenalaista argumentaatiota pitää vihollista kaikkialla olemassaolevana lähes yliluonnollisena pahana voimana... mutta sitten kuitenkin toisaalta heikkona ja sellaisena jolta voi paeta. Kuten yllä selitin en saata uskoa kapitalismiin enkä mihinkään muuhunkaan noin voimakkaana olentona. 

Ihan peruskysymys tästä kaikesta on: miten työstäkieltäytyminen voidaan rahoittaa? Kirjassa puhutaan, että jos suuryritykset tuhotaan niin niiden irtileikatuista päistä lentää rahaa ja hyvinvointia loputtomasti kaikille. Ehkä kirjoittajat eivät olleet tässä kohtaa tosissaan. Jos pää katkaistaan, eikö yritysten rahantuotanto-ominaisuus hajoa ja kuole? Se on ylipäätään hyvä kysymys, että mistä raha ja vauraus tulee? Kaikki se on vain leikkiä ja peliä. Nyt pelataan tällaista peliä, 2500 eaa pelattiin erilaista. Voisiko kaikilla olla varaa kaikkeen, jos päättäisimme muuttaa pelin sellaiseksi? Ehkä! En tiedä, onhan se mahdollista. 

Voisiko kansalaispalkka toimia? Siinä täytyy ottaa huomioon ihmislajin perusolemus. Utopia-yhteisöt eivät toimi. Ranskan vallankumous toimi koska sitä ajoi rikastunut keskiluokka, joka halusi itselleen ihmisoikeuksia. Vallankumouksen ajajilla oli valtaa ja rahaa ja epäoikeudenmukaisuuden kokemus takanaan. Jos vallankumouksen perusolemus olisi ollut täysin utooppinen, esimerkiksi ajatus siitä että tavallisista talonpojista tehdään nyt sivistyneitä tai jotain, että heidän koko perusolemuksensa muutetaan, se ei olisi toiminut. Se ei olisi kiinnostanut tavallisia talonpoikia, jotka olivat eläneet omassa todellisuudessaan jo kymmeniä sukupolvia. Ottaen siis huomioon tällaisia ihmislajin perusolemuksia ja vallankumousten ja suurten muutosten onnistumisia, niin miten kansalaispalkka saataisiin onnistumaan? On mahdollista, että siitä pitää saada heti ensimmäisellä yrittämällä toimiva, koska järjestelmän muokkaus myöhemmin ei ole enää mahdollista. Väitän näin, koska opiskeluaikoina luin tenttikirjasta mieleenjääneen esimerkin israelilaisesta päiväkodista. En muista tarkalleen mitä tapahtui, pointti oli se, että kaikki vanhemmat eivät aina hakeneet lapsiaan ajoissa tai jollain muulla tavoin työllistivät päiväkodin henkilökuntaa ajattelemattomuudellaan. Ja sitten päiväkoti pyrki luomaan sanktio-järjestelmän, joka poistaisi tämän epäasiallisen käytöksen. Mutta siinä kävi niin, että 1. sanktiojärjestelmä ei toiminut, se oli ihmisen perusluonteen vastainen ja siinä oli porsaanreikiä tai jotain. No sitten ne loivat 2. sanktiojärjestelmän. Ja siinäkin vikoja, niin sitten vielä kolmannen. Mutta nyt olikin saatu aikaan tila joka oli vielä huonompi kuin se mistä lähdettiin. Nyt yhä suurempi määrä vanhemmista käyttäytyi kyseenalaisesti. Tämän oli aiheuttanut juuri se, että sanktiojärjestelmiä muokattiin ja muokattiin. Se ettei se ollut kerralla oikein pilasi mahdollisuuden että 3. järjestelmä olisi toiminut. Mutta jos 3. olisi ollut heti ensimmäisenä käytössä, kaikki olisi ollut ookoo. Ehkä kansalaispalkassa on sama uhka ja vaikeus. En tiedä sitten. 

Kansalaispalkka on myös tyypillinen fantasia-unelma. Jokin jota olkiukko-pahuus vastustaa, ja siksi siihen voidaan ladata kaikki toiveet ja kaikki mahdollinen hyvä. Loppujen lopuksi kyseessä on vain kerran kuussa tuleva rahasumma tilille.  

Toinen kysymys sen lisäksi, että mistä se raha saadaan, on se, että miten voi kukaan perustella itselleen olevan ookoo elää yhteiskunnan tuilla, jotka ovat toisten työllä ansaitsemia rahoja. Paras vastaus tähän kirjassa tuli Ossi Nymanilta. Että koska talousjärjestelmä on joidenkin huippurikkaiden ehdoilla ja vallassa pyörivä heille yhä enemmän ja enemmän rahaa keräävä koneisto... niin leikkiköön sitä leikkiään jos haluavat, mutta heillä ei ole oikeutta pakottaa muita siihen työläisinä. Tämä oli kirjassa esiintyvistä näkökulmista kestävin työtä vastaan. Että se on rikkaiden hullu leikki, jossa he haluavat lisää rahaa. Mika Waltari ja Ihmiskunnan viholliset: kirjassa esitettiin kysymys, että miksi huippumenestyneillä rikkailla (antiikin roomalaisilla aristokraateilla) on niin alkeellisia addiktioita ja lapsellisia mielihaluja. Vastaus: Koska juuri tällainen persoonallisuus mahdollistaa rikastumisen halun ja siinä onnistumisen. Se että haluaa rikkaaksi, on kehittymättömän persoonallisuuden piirre?

"Hän vain hörönaureskeli typerimmille vitseille, mitä minä olen koskaan kuullut, muistelee Inkinen." Linkki: https://yle.fi/uutiset/3-11210090. "Inkinen katsoi ja kuunteli rennon oloista Bezosia ja tajusi, että maailman menestyneimmät ja rikkaimmat ihmiset eivät todellisuudessa ole tavallista ihmistä kummempia. Hän oppi, että kuka tahansa pystyy melkein mihin vain, tai voi ainakin yrittää."

Sami Inkinen tapasi Jeff Bezosin ja huomasi tämän olevan tavallinen. Sama pointti kuin Waltarilla? Miksi Bezos on tienannut kaikki ne rahat? Mitä se niillä tekee? Infantiilien ihmisten sairas leikki? Jättäkää meidät rauhaan! Vuosi 1933 - jättäkää kaikki me tavalliset ihmiset rauhaan ja sotikaa vittu keskenänne!**Miksi**! kapitalisti edes haluaa itselleen rahaa? Ei sillä mitään tee kun on kuollut. Kosminen perspektiivi. Maa Saturnuksen luota kuvattuna. Mitä taide on? Proust piti taidetta tärkeimpänä ihmisen elämässä. Epikuros ystäviä. Mutta taidekin on vain harhaa ja leikkiä. Jos siihen ei usko sen merkitys katoaa.

Kivikaudella ihminen oli läsnä päätöksissä. Eläinten tappamisissa, ihmisten käsittelyssä. Nyt eläimet tehtaissa, lapset hikipajoissa. Etääntyminen. Vaatteen osto. Vaatteen tehnyt surkeissa oloissa työläinen. Ei tunnu missään. Jos ostaa tarpeeksi monta vaatetta, onko ostajalla orja. Ynnäytyvätkö ne huonot työolot orjaksi? En kuolemaksi? Bezos ja muut ovatkin pahempia kuin sarjamurhaajat? 

Koko kirjalla halutaan provosoida ja saada vastustajilta vastareaktioita. Halutaan ärsyttää. Siinä mielessä ei ole löydetty aitoa omaa puhdasta tietä. Vertaa ateistien uskontovastaisuus. 

TYÖTYÖTÖÖ. Kirja oli melko alkeellinen ja lapsekas ja argumentit ohuita ja suosittelenkin sitä kaikille lapsenmielisille. Siitä samaa mieltä että työ on orjuutta ja kärsimystä ja pääsisipä siitä pois tekemään jotain joka omasta itsestä on mielekästä koska työ ei sitä mielekkyyttä voi antaa.