Olen ymmärtänyt työväenluokan historian tällä tavalla. Ensin oli keskiaika. Keskiajalla ei ollut työväenluokkaa. Keskiajalla oli ympäri Eurooppaa säätyjärjestelmä. Säätyjärjestelmä tarkoitti, että ihmiset päätyivät syntymässä jaettuihin rooleihin/kohtaloihin/ammatteihin/tehtäviin joista oli vaikea tai mahdotonta päästä ulos ja pois. Aatelisto, papisto, porvaristo ja talonpojat olivat viralliset säädyt Ruotsi-Suomessa. Muualla Euroopassa porvaristo ja talonpojat saatettiin niputtaa samaan säätyyn. Mutta suurin osa ihmisistä oli säätyjen ulkopuolisia ihmisiä. Säädyttömiä. Heillä ei ollut oikeutta osallistua säätyvaltiopäiville. He olivat myös vahvan valvonnan alaisia ja esimerkiksi irtolaisuutta, sitä ettei ole kenenkään palveluksen ja käskyvallan ja holhouksen alla pidettiin lähes rikollisena.

Sitten alkoi löytöretkien aikakausi ja porvaristo alkoi saada enemmän ja enemmän rahaa kaukokaupan tuotoista. Porvaristo saattoi paikoin olla rikkaampaa kuin köyhtynyt aateli. Tämä tilanne oli erittäin kiehtova, koska kyseessä ei ollut säätyjärjestelmään kohdistuva kapina tai vallankumousyritys, vaan säätyjärjestelmän sisällä tapahtuva säätyjen arvon ja merkityksen muutos.

Tämä tilanne kehittyi muutaman sukupolven ajan, ja niin porvaristo alkoi kokea kasvavaa epäoikeudenmukaisuuden tunnetta siitä, että heillä ei ollut politiikassa suurempaa painoarvoa, vaikka heillä oli paljon varallisuutta. Koitti 1700-luku ja valistusaika. Valistuksen eräs idea oli, että valtion hallintotapaa voidaan muuttaa, hallitsija voidaan heivata pois jos tämä ei alamaisia miellytä. Aikoinaan hyvin radikaali ajatus. 

Myös valistukseen liittyivät toiveet suuremmasta sananvapaudesta, uskonnonvapaudesta, tasa-arvoisuudesta, oikeusvaltiosta ja niin edelleen. Valistus oli ennen kaikkea nousevan porvariston aate. 

Sitten koitti Ranskan vallankumous 1789. Porvariston vallankumous. Se oli liian paljon liian nopeasti ja Napoleonin kukistumisen jälkeen Wienin kongressi peruutti vallankumouksen ja pyrki palauttamaan kaiken vanhan takaisin. Wienin kongressin aate oli konservatismi.

Mutta vallankumous ja toive muutoksista jäi kytemään. Toive edistyksestä, mikä oli uusi ajatus eurooppalaisessa kulttuurissa ja uusi ajatus koko ihmiskunnan historiassa. 1800-luku oli monien vallankumousten vuosisata. 

Ja loppujen lopuksi 1800-luvusta tuli porvariston vuosisata. He saivat ne oikeudet joita olivat toivoneet ja joiden puolesta olivat taistelleet ja monet jopa hengensä uhranneet. 

Säätyjärjestelmä tuli tiensä päähän ja päädyttiin yhä nykyäänkin olemassaolevaan luokkayhteiskuntaan. Yhteiskuntaluokkia on nyt kolme: yläluokka, keskiluokka ja työväenluokka.

Luokkayhteiskunta ei ollut samalla tavalla lainomainen ja/tai Jumalan määräämä, kuin mitä säätyjärjestelmä oli ollut. Se syntyi ainakin jollakin tavalla luonnollisesti ja orgaanisesti teollistuvan yhteiskunnan todellisuudesta.

Maailma siis teollistui 1700-luvulta eteenpäin. Teollistuminen ja modernisaatio. Kerrankin jotain aidosti uutta. Jotain mitä ihmiskunta ei ollut koskaan ennen kokenut eikä nähnyt. Ja se jatkuu edelleen, prosessi ja projekti on kesken. Jokainen päivä on niin aidolla tavalla uusi ja erilainen kuin koskaan ennen, että sitä on vaikea käsittää. Olemme jatkuva murtuvan aallon valkoinen kuohu. 

Ajatellaan vaikkapa vuoden 3755 vuoden historian oppikirjaa koulussa. Teollistumisen varhaisvaiheet 1700-2200 hulautetaan läpi muutamassa kappaleessa. (Myönnän että vuonna 3755 ehkä ei enää käytössä ole nykyisen kaltaisia koulukirjoja.) Tämä tilanne on vielä täysin kesken.

Porvaristo/keskiluokka tappeli itselleen oikeudet ja koko vuosisadan itselleen. Mutta he unohtivat työväenluokan ja työväenluokan piti taistella omat oikeudet itselleen. Eräällä tavalla keskiluokasta tuli työväenluokalle samanlainen taho kuin mitä aatelisto/papisto ja kaikki vanha valta oli ollut keskiluokalle. Keskiluokka voitti ja alkoi alistaa toisia.

Syntyy työväenaate/sosialismi. Sitten oli paljon taistelua ja vääntöä. Tuon ajan ihmisille työväenaate ja työväenasema oli hyvin tunteita herättävä ja radikaali aihe. Syntyi Neuvostoliitto 1922. 

Suomessa perustettiin Suomen Työväenpuolue 1899 (myöhempi SDP). Usein on ollut SDP ja muut vasemmistopuolueet hallituksissa. Paljon on SDP:n Forssan ohjelman tavoitteista saavutettu. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on sosiaalidemokraattinen projekti. Tai sitten protestanttinen. Tai sitten porvarillinen. Tai sitten jotain muuta, en tiedä.

Sitten työväenluokka keskiluokkaistui ja liukeni. Kuten sanottua demari ajaa bemarilla. Vasemmistopuolueet ja AY-liike, jotka olivat taistelevia liikkeitä menettivät suuntansa ja toimintakykynsä. Jäänmurtajallakaan ei voi ajaa avovedessä, vaan ainoastaan jään päällä. 

Onko Suomi nyt siis yhtä suurta keskiluokkaa? Kuka identifioituu nykyään työläiseksi? Ainakaan työväentaloilla ei käydä. Ei ole työläiskirjailijoita. Ei erillisiä työväen urheiluliittoja (ehkä ihan hyvä niin, ettei tule liikaa vastakkainasettelua). 

Mutta silti ajattelen, että työnantajalla on paljon valtaa ja voimaa suhteessa työntekijään. Jos AY-liikkeiden jäsenyys hiipuu ja SDP:n äänestäminen hiipuu, niin työelämä huonontuu työntekijän kannalta. 

Tai miksi sanoin: Jos SDP:n äänestäminen hiipuu. Ei voida enää tietää eikä sanoa mitä SDP ajaa. Paavo Lipponen ja oikeistodemarit. AY-johtajien aikaiset eläkkeet ja huippupalkat (petturuutta aatteelle). Kaikki oli selvempää kun työläinen äänesti SDP:tä 1950. Silloin tiesi mitä tilasi ja silloin sai sitä mitä tilasi. Tai mistäs minä tätäkään tiedän. Ehkä kuvittelen vaan menneisyyden erilaiseksi kuin se oli. 

Voidaan siis sanoa, että kaikki vanhan sääty-yhteiskunnan säädyistä ovat aikanaan saaneet johtaa maailmaa. Aatelisto&papisto johtivat keskiajalla. Porvaristo/keskiluokka 1800-luvulta etiäpäin. Työväenluokka Neuvostoliitossa ja muissa sosialistisissa valtioissa 1917 alkaen. Minusta vaikuttaa usein siltä, että porvarien/keskiluokan hallitsema maailma on ollut näistä parhain ja inhimillisin. Jos haluan tätä niin pitäisikö minun äänestää SDP:tä?