LÄHDE = Tuukka Tervosen kolumni: Disney-satujen aivopesemän valtion ei pitäisi saada päättää, monenko ihmisen kanssa saan olla avioliitossa
https://yle.fi/uutiset/3-11843016

Polyamoria on samanlainen valhe ja totuus kuin kansallisvaltio. 

Kaikilla sukupolvilla on aatteita joiden kautta he ovat radikaaleja ja etulinjassa.

Arvid Järnefeltin Heräämiseni (1894) kuvaa miten isänmaallisuus otti hänestä otteen. Aluksi hän ei ymmärtänyt mistä ja miksi opiskelijatoverit intoilivat. Hän oli kokenut vain pientä viehätystä suomenkielen soinnista, ei suurempaa. Mutta hän alkoi kultivoida tätä pientä tunnettaan, ja lopulta tästä kasvoi suuri tunne ja aate ja tapa elää. Ja katso, suomalainen nationalismi oli hänelle tie, totuus ja elämä, ainakin hetken aikaa. Se oli radikaalia, nykyisin se olisi konservatiivista.

Nykyään on lähes mahdotonta kokea isänmaallisuus yhtä väkevästi kuin 1800-luvun lopun Suomen suuriruhtinaskunnassa. Ainakin itse yliopisto-opiskeluissa tuli monta kertaa altistetuksi sille tosiasialle, että kansakunnat ovat kuviteltuja yhteisöjä, ne ovat luotu eivätkä orgaanisia, niiden olemassaoloa uusinnetaan tietyillä toimilla ja rituaaleilla. Oma isänmaallisuuteni on 7½/10 perustasolla, harvemmin 9/10 tai 10/10. 

Olen ateisti ja vasemmisto-liberaali, eikä minulla siis ole mitään argumentteja polyamoriaa vastaan. Eikä sitä vastaan että se, kuten kolumnisti esittää, kirjattaisiin kunnolla lakiin. 

Minulla on kuitenkin voimakkaita argumentteja sitä vastaan, että polyamoriaa pidetään "totuutena". Että tätä historiallista kuviota, jossa nuorella sukupolvella on aina oma radikaali aatteensa ei nähdä. Että kuvitellaan keksityn jotain uutta auringon alle. Että kuvitellaan keksityn jotain uutta ja että ollaan parempia ja edistyksellisempiä kuin 1800-luvun nationalistit. 

Yliopistoaikana tulin monta kertaa kohtaamaan sellaisen tilanteen, jossa luennoitsija totesi ties mistäkin asiasta: tämä on vallankäyttöä. Muistan nämä tilanteet hyvin, koska ne päättyivät aina samanlaiseen hämmennykseen. Koska ikinä ei perusteltu, että mikä vallankäytössä sitten on väärin. Mitä se edes tarkoittaa. Enkä ikinä nähnyt tiedostetun, että se oma positiokin on vallankäyttöä sen toisen osapuolen silmissä. 

Pekka Vahvanen kirjoitti kerran Hesariin kolumnin siitä miten #metoo on vallankäyttöä. Ja sitähän se on. Olkoot uhrit kulttuurisesti kuinka alisteisessa asemassa tahansa, siitä huolimatta #metoo on heidän vallankäyttöään. Todella harvoin vain asioita näin päin veivataan. 

Eli haluaisin nyt kääntää polyamoristien mahdollisia argumentteja heitä vastaan. Jos he uskovat parisuhteiden olevan ei-todellisia konstruoituja ilmiöitä, niin silloin polyamoriakin on vain konstruktio. Jos kaikki on konstruoitua, miten pitäisi ottaa vastaan ja pureskella tämä polyamorian totuus ja todellisuus? Onko se yhtä totta ja todellista kuin sukupuoli, kansallisvaltio, frenologia? 

Leikitään lisää. Leikki-argumentti: Kuinka ollakaan, että opiskelijalehden päätoimittaja on juuri tässä etulinjassa, kuinka sattuukaan. Hän uusintaa ja toisintaa polyamorialla omaa alaluokasta poikkeavaa statustaan. Alaluokka on työväenluokka, joka ei ole yhtä edistyksellistä kuin hän. Tosin tätä ei sanota ääneen, eikä edes tiedosteta, mutta niinhän se kuitenkin on. Nykyiset edistykselliset Suomessa 2021 käyttävät valtaa uusintaakseen oman työväenluokasta eroavan sosiaalisen asemansa, koska on tärkeää erottua että voi olla. Koko tämä kolumni onkin vallankäyttöä ja polyamorian uusintamista, toisintamista ja normalisointia. Mainitsinko, että kolumni on vallankäyttöä?

Sitten tulee nämä, että polyamorialaisia ei ymmärretä. Ei varmasti, koska Suomessa ei myöskään keskimäärin ymmärretä jos puhuu bulgariaa kadulla, eikä suomea. Eli valtakulttuuri on tietynlainen ja se on vahva ja yleisimmin hyväksytty ja ymmärretty. Ja jos kaikki mahdolliset vähemmistöryhmät näkevät kaikkialla sortoa, niin sitten maailma on heille täynnä sortoa. Pitäisikö kaikkien ladata päähänsä super-suvaitsevaisuus (TM), että aina kaikissa kohtaamisissa kaiken aikaa ottaa huomioon, että kaikki asiat voivat olla aivan miten vaan. Vaikka ihmisillä nyt yleensä on voimakkaita taustaoletuksia elämästä ja maailmasta, niin super-suvaitsevaisuuden nimessä ja veressä ne kaikki pitäisi nollata, jos kohtaa jonkun tai jotain, jonka haluaisi tuomita. Ja miksi? Siksi, että tämä suvaitsemista janoava ei loukkaantuisi. Mitä sitten vaikka loukkaantuisi!? Maailma nyt on sellainen paikka että täällä usein loukkaantuu. Tämä raivostuttaa minua, että osittain ei-todelliset bulgarialaiset aatteet/elämäntavat kutsuvat ihmisiä sortajiksi tällä argumentilla. 

Lisäksi on jollain tasolla outoa, että isotaan valtion tunnustusta polyamorialle. Sortaako valtio, jos lainsäädäntö ei tunnusta kaikkia ja kaikkea? Valtio olemme me. Sorratko itseäsi? Voithan leikkiä moniavioisuutta ilman virallista avioliittoa, koska virallinen avioliittokin on harhaa. Älä usko liikaa valtioon, usko itseesi. Kaikki on vain tuotettua ja toisinnettua harhaa hei oikeesti. Toki ymmärrän, että kolumnisti halusi perintö/isyys/äitiys yms. asiat kuntoon polyamorisissa suhteissa, jota voimakkaasti kannatankin, olenhan vasemmisto-liberaali ateisti. 

Mikä potentiaalisesti ärsyttää polyamoristia kaikkein eniten? Ehkäpä se, jos hän ei ärsytä ketään, tai jos selviäisi että omat vanhemmat olleet polyamoriseja jo vuosia, mutta eivät tehneet siitä mitään numeroa. 

Yhteenveto. Polyamoria täysin ok, muuttakaa lakia. Mutta polyamoria on vain sosiaalinen konstruktio, ja esimerkki nuorison etulinja-ideologioista, eli kyse ei todella ideatasolla ole polyamoriasta, vaan siitä että halutaan olla 2021 vuoden Arvid Järnefeltejä. Lisäksi minua raivostuttaa se, että nykyisessä äärimmäisessä ideologia-hygieenisyyden kulttuurissa tulisin tuomituksi tästä kirjoituksestani, jos olisin julkisuuden henkilö. Olisin polyamoria-fobinen, koska mustavalkoisuus nyky-keskustelukulttuurissa äärimmäistä ja sanamagia voimissaan. 

Ceterum censeo: Suvaitsen kaiken, mutta en huonoja argumentteja enkä nuorisoa

P.S. J.K. Rowling ei ole trans-fobinen