Jos 1850 olisi Sotkamossa syntynyt älykäs poika hän olisi voinut opiskella Helsingissä. Hänen vanhempansa tuskin olisivat käyneet siellä kylässä. Sitten koitti 1980-luku. Nyt suomalaiset kävivät Tukholmassa katsomassa eurooppalaista kulttuuria ja suurta maailmaa. Myös interrail-matkustus oli yleistä. Se oli se sukupolvi.

Nyt sitten oma sukupolveni ja sitä hieman nuoremmat lähtevät Aasiaan. Näin ovat asiat kehittyneet. Helsinki ei riitä. Tukholma ei riitä eikä Eurooppa riitä. Afrikka on liian vaikea. Amerikat nähdään ehkä liian länsimaalaisina. 

Ei ole temppu eikä mikään siirrättää kehoaan erinäisillä liikkumislaitteilla maapallon pinnan paikasta toiseen. Tästä kun lähdet niin viimeistään 72 tunnin päässä voi olla missä vaan. Keskellä sademetsää tai Saharaa. Tai Bhutanin pääkaupungissa.

 

Nuori keskiluokka matkustaa siis Aasiaan. Vaikka oletan että nämä ihmiset eivät halua itseidentifioitua keskiluokaksi kuitenkaan. Mutta mitä he sieltä hakevat ja missä he ovat kun he ovat Aasiassa. 

Aasiaan mennään, koska se koetaan vieraaksi ja kiehtovaksi. Ja koska se on tämän hetken kulttuurissa hyväksytty tapa nostaa omaa statusta. Se on valuuttaa jonka kaikki ottavat vastaan. En pidä nykyisestä kulttuurista, jossa hyvin mitättömät ja pienet asiat leimataan rasismiksi/misogyniaksi/transfobiaksi ja niin edelleen. Mutta silti olen sitä mieltä, että aasianmatkustelussa on varmasti olemassa jonkinlainen rasistinen/orientalistinen komponentti. Sinne halutaan juuri sen mielletyn vierauden takia. Eivät ole kristittyjä, eivät puhu indo-eurooppalaisia kieliä. 

1800-luvulla on Grand Tour -perinne. Korkeasti koulutetut nuorukaiset matkustivat ympäri Eurooppa opintonsa viimeistelläkseen. Käytiin Roomassa ja Pariisissa ja muissakin kulttuurikohteissa. Kesto ehkä pari vuottakin. Varmaan juotiin kaljaakin. Sitten alkoi massaturismi ja jotkut porvariston edustajat kritikoivat, että tämä on aivan muuta kuin heidän fiini Grand Tour -perinteensä. 1800-luku ja nationalismin synty. Klassinen sivistys. Kun tuonaikuinen nuorukainen seilasi ympäri Eurooppa hän näki kaiken oman yhteiskuntaluokkansa ja statuspelinsä ja sen ajan aatteiden kautta. Hän näki kaiken toisin kuin nykyiset ihmiset vaikka hän oli samoissa paikoissa. Hän ei siis ollut samoissa paikoissa. "Et ole koskaan paikassa vaan paikka on aina sinussa."

Minä en ole koskaan pitänyt matkustelusta ja minusta maailmassa ei ole mitään nähtävää. Olin yli 30-vuotias kun edes ensi kertaa kävin ulkomailla. En ole koskaan ollut ulkomaanmatkalla, jossa en olisi toivonut, että se loppuisi muutama päivä aiemmin. Kerran jopa kun olin vain kahden yön reissulla, toivoin sielläkin että olisin ollut vain yhden yön. Maapallo on hyvin pieni ja kompakti matkakohde. Ei täällä paljon mitään ole. 

Se mitä näkee riippuu ajasta. Nykyisen nuoren keskiluokan näkemä Aasia ei ole todellinen Aasia, mutta todellista Aasiaa ei olekaan. Kuten aina, kaikki on harhaa ja sikäli harha on totta. Kuinka paljon aikaa ja vaivaa ja hyvää tahtoa se vaatisi, että todella pääsisi sisälle vieraaseen kulttuuriin. Olin kerran luennolla missä kerrottiin turistin katseesta ja siitä mitä ja miten turisti näkee. Oli neljä näyttämöä: 1. etunäyttämön etunäyttämö; 2. etunäyttämön takanäyttämö; 3. takanäyttämön etunäyttämö; 4. takanäyttämön takanäyttämö. Ilman mitään vaivannäköä turisti näkee näyttämön 1. Pintakiilto, kohteliaisuudet, helposti löydettävä todellisuus. Näyttämö 2:sta näkee helposti vilahduksia. 3:seen on vaikea päätyä. 3. olisi suomalaisessa kontekstissa esimerkiksi jonkinlainen keskiolutbaari jossa käy vain kantasuomalaisia. Mutta näyttämölle 4. turistille ei juuri koskaan ole pääsyä. 

Mutta omassa äidinkulttuurissaan turisti ei ole turisti ja on kaiken aikaa läsnä kaikissa näyttämöissä. 

Matkustuksen suuri suosio perustuu ikään kuin optiseen harhaan. Harhaan, jossa uusi ja vieras tuntuu jännittävältä ja kiinnostavalta, vaikka paikallisille asukeille kaikki on tavallista arkea. Muistan kerran kun näin kiinalaisia turisteja Rovaniemen kävelykadulla. Ajattelin miten arkinen ja tuttu Rovaniemi on minulle, mutta miten kaukana kotoa nuo kiinalaiset olivat. Ja miten he kokivat Suomen ja Rovaniemen monella tasolla eksoottiseksi orientalismin hengessä. Mutta tavan rollolaiselle kaikki on todennäköisesti yhtä ja samaa harmaata arkea. Ja jos kysyttäisiin mikä on totuus Rovaniemestä, niin molemmat totuudet ovat yhtä totta. Eli kaikki on harhaa ja harha on totta. 

Minusta on jokseenkin törkeä asenne eurooppalaisen nuoren nykykeskiluokan mennä Aasiaan, ja ottaa se kaikki vastaan eksotisoivan filtterin läpi. Kiehtovana hykerryttävänä seikkailuna. Siinä jotenkin perversoidaan se paikallisten todellinen todellisuus. Voidaan olettaa, että ihmisellä olisi kyky ja mahdollisuus kokea oma todellisuutensa äärimmäisen kiehtovana ilman että hän liikuttaa ruumistaan erilaisilla koneilla ja laitteilla maapallon pinnalla paikasta toiseen ja on sitten siellä toisessa paikassa. 

Eikö se ole luovuttamista, että pitää mennä ulkomaille kokemaan että on ulkomailla? Kuten plastiikkakirurgia on luovuttamista. Parempi hyväksyä fyysinen ulkomuotonsa. Ja on parempi oppia elämään ahdistuksen ja masennuksen kanssa, eikä alkaa lääkitsemään itseään psyykelääkkeillä. Itse tehty paras.

Sitten haluan vielä mainita nämä kaksi suurta suomalaista matkustajaa. Madventures-ihmiset. Luin heidän kirjoittamaansa opaskirjaa matkustajille. En lukenut kokonaan, selailin sieltä täältä. Heillä oli tällainen idea: matkustaa voi monella eri immersio-tasolla ja jos näkee vaivaa, niin voi nähdä kaikkea aitoa ja autenttista. Mutta jos menee jonkinlaiseen traveller-kuplaan (en muista oliko tämä se termi), niin kaikki palvelut ja tuotteet ja kanssa-travellerit ovat samasta puusta veistettyjä. Koska esimerkiksi Intiassa paikalliset muokkaavat paikkakuntansa palvelutarjontaa sellaiseksi, että se vetää mahdollisimman paljon asiakkaita. Mutta minun on pakko sanoa, että kyseinen kirja herätti jo pienellä lukemisella ajatuksen, että yritetään luoda sellainen status-positio, että kirjoittajat ja heidän väitteidensä seuraajat olisivat parhaita mahdollisia matkustajia. Parhaita mahdollisia itsensä muualle maapallolle Suomesta siirtäneitä henkilöitä. Koska he kokevat todellista, he eivät ole näissä kuplissa. 

Kyseenalaistan tämän väitteen. Koska jos kaikki haluavat tuota minkä Madventures-ihmiset julistavat aidoksi, se muuttuu heti epäaidoksi. Heti kun nuoren keskiluokan massat haluavat tuota aitoa koska sillä saa statusta, heti se on liian suosittua ja todella korkeatasoinen status-pääoma siirtyy kauemmas. Ja niin edelleen.

Se on vähän kuin muoti-ilmiöt. Jos kaikki tekevät sitä (mitä tahansa)ensivaiheen omaksujat haluavat siirtyä siitä pois. Kirjassa ehdotettiin myös, että jos ottaa osaa paikallisten arkielämään, pääsee aidosti sisälle kulttuuriin. Saattoi olla että esimerkkinä oli talkoisiin tai vapaaehtoistyöhön osallistuminen. Ja myös sanottiin, että jos opiskelee edes 100 sanaa paikallista kieltä niin sinuun suhtaudutaan heti paremmin. Varmasti tämä kaikki on totta. Tällä on ehkä päästy jopa takanäyttämön etunäyttämölle. Mutta vain hetkeksi. Ja kaiken aikaa paikalliset kokevat nämä turistit/travellerit/maapallollasiirtyjät vieraiksi ja hetkellisiksi. 

Kaikki lehdissä olevat matkailuartikkelit ovat loppujen lopuksi täysin vailla sisältöä. Ne muistuttavat automainoksia. Automainoksissa kiiltävä auto ajaa äänettömästi, ja sitä ajavat iloiset ja onnelliset ja kauniit ihmiset; auto saattaa esimerkiksi maagisesti maalata harmaan kerrostalon seinän iloisilla väreillä vain ohiajamalla. Mutta kun mainos on ohi on vaikea muistaa mitä automerkkiä mainostettiin. Koska mainoksissa ei yleensä mitenkään käsitellä autojen todellisia ominaisuuksia, vain mielikuvia ja tarinaa. Itse asiassa samaa automainosta voitaisiin käyttää kaikille automerkeille, vaihdettaisiin vain se lopussa näkyvä logo. 

Matkailuartikkelit ovat hyvin samanlaisia. En mieltäisi niitä objektiiviseksi todelliseksi journalismiksi. Artikkelin kohteena olevaa maata usein kehutaan. Esitetään latteuksia. Paljon adjektiiveja. Etunäyttämön etunäyttämön tavaraa. Matkailu, paikat maailmassa jotka ovat eri paikka kuin se missä sinä nyt olet... se on erikoinen myytävä tuote. 

Noh, minulla nyt on negatiivinen ajatus matkailusta, koska itse koen sen niin inhottavana. Ajattelen, että jos ihminen viettää kuusi kuukautta kotonaan perehtyen kahdeksan tuntia päivässä Japanin kulttuuriin ja kieleen, hän pääsee enemmän sisälle Japaniin kuin henkilö joka matkustelee siellä kuusi kuukautta. Voin aivan tosissaan sanoa, että jos joku ihminen antaisi minulle 10000 euroa ja suostuisi vielä maksamaan matkat/asumiset/ruuat, niin en silti lähtisi kahdeksi kuukaudeksi Japaniin.

Aasiaan ei voi matkustaa, jos oikeasti olisi omaksunut luonnonsuojelullisen ja anti-rasistisen maailmankuvan.