Ihminen on tietoisuuden saavuttanut laji. Tiedämme vain yhden. Tiedämme vain itsemme. Löytöretkien aikaan maailma avautui. Ajatukset avautuivat. Oli muitakin tapoja elää. Se vaikutti läntiseen ajatteluun. 

Pystymmekö todella ymmärtämään, että olisi monia tapoja olla tietoinen olento. Että olemme ajattelumme ja kokemustapamme vankeja? Että suuri osa ihmisten ajatuksista ja maailmankuvista eivät perustu mihinkään yleispätevään kivijalkaan. 

Mikä on Kant ja mitä väliä Kantilla? Kant leikki sanoilla. Kant oli ihminen joka leikki yhdellä ihmisen kielen sanoilla. Monille tällä on relevanssia. Mutta ehkä vain siksi, että he leikkivät filosofia-leikkiä. Se ei ole turhaa, mutta se on leikkiä. Herakleitos ja aikuisten ihmisten leikit.

Mitä ovat maailmankuvat, suuret teoriat, henkilöiden tavat ajatella. Ne ovat ihmisen kehittämiä hataria häilyväisiä näkemisen tapoja. Jos jollain filosofilla oli suuri teoria ja suuri ajatus ja suuri kehikko, johon hän laittoi kaiken, niin hänkään ei ajatellut sillä tavalla lapsena. Eikä hän ajattelisi sillä tavalla jos saisi vakavan aivovamman. Eikä hän ajatellut ajattelunsa kulta-aikanakaan niin, kuin ehkä vain virka-aikana. 

Heideggerin filosofian omaksunut sanoi, että sitä ei voinut harjoittaa Auschwitzissä. Koska siellä elämän perusasiat, peruseloonjääminen, oli läsnä. Ei ylevät teoriat. 

Entä romaanitaide. 1800-luvun suuri taidemuoto. Sivistyksen mitta. Sota ja rauha. Mutta romaanit kuten kaikki taide vääristelee todellisuutta. Kärjistää, yksinkertaistaa. Sitäkin leikkiä voi leikkiä. Voi uskoa romaanin olevan totta ja totuudesta. Ja uppoutua niihin. Mutta se perustuu siihen, että olet aluksi päättänyt uskoa tämän leikin säännöt. 

Taide on statuksen nostamista. Hierarkiapeliä. Taidetuotteet, jotka tekevät sinusta korkea-arvoisemman. Tätäkin taide on. Eikä taidetta taiteen vuoksi. Mating Mind ja ihmisen aivojen kasvu seksuaalivalinnan seurauksena. Parhaat tarinat, parhaat puolisot. Tarina oli riikinkukon sulka.

Miten 5000 sivua filosofista maailmankuvaa eroaa 15 sekunnissa kerrotusta vitsistä jolle porukka nauraa? Samalla tavalla kumpikin kulttuurituote luo oman taikapiirinsä ja maailmankuvansa, johon voi astua sisään ja jonka voi kokea merkitykselliseksi. 

Epikuros ja Pythagoras ja Demokritos ja Marcel Proust. Eri vastauksia sille mikä elämässä tärkeintä. Taide. Ystävät. Mutta sekin perustuu heidän omaan persoonallisuuteensa ja osin elämänkokemukseensa. Ei ole yleispätevää, vain heidän totuutensa.

Olenko sotajalalla kaikkea merkitystä vastaan? En. Olenko nihilisti. En. Sekin olisi ihmisen luoma asenne ja ismi. Miten se johdettaisiin tästä. Tai miksi. Tai jos johdettaisiin, niin miten se olisi enemmän totta. Ainakaan se ei olisi yleismaailmallisesti totta. 

Lähes kaikki on ihmisten tekemää tyhjyyttä. Tällä täytämme oman päämme. Enkä ole etsimässä mitään absoluuttista. Koska sitä ei ole. Ja tämäkin, nämäkin käsitteet joita nyt käytän ovat ihmisten käsitteitä ja sitä kautta tyhjää leikkiä. Mutta itse käsitteeni tyhjä leikki on tyhjä leikki. Ja niin edelleen. Että juuri mikään ei ole mitään. Minkä tunteen tämä sitten herättää? Ahdistus, vapahdus. Miksi syy-seuraus -suhde on tämä? Koska tämäkin on leikkiä.