Luonto on ikävä ja surkea elinolosuhde kaikille eliöille. Eliöt saalistavat toisiaan. Aiheuttavat toisilleen kipua. Parasiitteja on kaikkialla. Jonkin arvion mukaan suurin osa eliöistä on parasiitteja. Nykyinen biologinen selitys kaksisukupuolijärjestelmän muotoutumiselle on juuri parasiitit. Kun geenit sekoittivat ja 50% tulee naaraalta ja 50% urokselta, niin parasiitit tippuvat ainakin jollain tasolla kärryiltä. 

Itse asiassa melkein kaikki eläimet ovat parasiitteja jos termiä käytetään laajasti. Varpuspöllö on parasiitti, joka parasitoi pikkulintuja. 

Luonnonmukaisuus ei mielestäni oli positiivinen sana ja käsite. Luonnonmukainen elämä ihmiselle tarkoittaisi tilaa, jossa ensimmäinen lapsi saadaan 15-vuotiaana, hampaat tippuu 20-vuotiaana ja 30-vuotiaana olet kuollut. Toisaalta ihmiset jotka elivät kivikaudelle eivät tienneet paremmasta. Ehkä he omasta mielestään elivät täyttä elämää.

Eläin saalistaa toisen eläimen ja syö tämän. Saa energiaa itselleen ja mahdollisesti poikasilleen. Jos saalistaja ei tekisi näin, se itse kuolisi nälkään, eikä se kykenisi lisääntymään. Sen on pakko saalistaa. Eikä se tee sitä pahuudesta. Se ei ole sadisti. Entä voidaanko sanoa, että saalistettu eläin ei olisi halunnut kuolla? Se ettei eläin halua kuolla tuntuisi jollain tasolla edellyttävän tietoisuutta. Mutta ainakin kaikki eläimet jotka ovat saalistamisen kohteena haluavat välttää saaliiksi joutumisen. Geeneihin ohjelmoitu halu elää. Ja minun mielestäni on väärin, että se elämä keskeytetään toisen eliön toimesta. Luonto on väärin. 

Luonnossa ei ole mitään kaunista eikä tasapainoista. Vain kärsimystä ja kuolemaa. Toisaalta tämä on ihmisen näkökulma. Ja vain minun. Mutta minä haluaisin muuttaa luontoa. Mielestäni eliölajit pitäisi geeniteknologian avulla muuttaa kaikki yhteyttäjiksi. Jos saalistavaan eläimeen asennetaan yhteytyskyky (vihreä ulkopinta) ja uudelleenohjelmoidaan se geenitasolla, niin sen ei enää tarvitse saalistaa. 

Ja kaikki eliöiden sisällä elävät parasiitit siirrettäisiin muihin hommiin siten, että mikään eliö ei enää ihmistermein hyväksikäyttäisi toista. 

Kun katsomme luontoa ja näemme kauneutta, niin näemmekö totuuden? Totuutta ei ole. Näemme luonnon tietyllä tavalla liittyen kulttuuriimme, historianjaksoon, omaan filosofiaamme, omaan fysiologiaamme. Minusta eliöt elävät luonnossa yhtä kaameissa oloissa kuin ihmiset kivikaudella. Tämän takia näkisin niin, että kun eliölaji kuolee sukupuuttoon se ei ole tragedia vaan lajia on kohdannut sukupuutto-onni. Koska silloinhan sen lajin kärsimykset ovat ikuisiksi ajoiksi päättyneet.