[LUETTU 1.2.22]

30 (yli kymmenen menevät luvut kirjoitetaan numeroin) vuotta sitten olin yläasteella. Luin novellikokoelman Conan ja demonit. Tämä on yksi suurimman vaikutuksen minuun koskaan tehneistä kirjoista. 

Fantasiamaailman totaalinen eskapistinen lumo. Tuossa lauseessa on adjektiiveja, mutta eivät ne selitä asiaa todella. Mitäpä jos vain sanon, että tarinat tuntuivat helvetin hyviltä. 

Miksi? Voisi ajatella, että halusin samaistua 13-vuotiaana voimakkaaseen barbaariin, joka voittaa vihollisensa ja päätyy hierarkian huipulle. Halusin vapautua nykyajan kahleista. Halusin uskoa että kaikki tämä tuhotaan ja barbarismi voittaa. Toisaalta nyt ajateltuna, minut itsenikin olisi siinä tohinassa varmaan tuhottu. 

Muistan olleeni erityisen vaikuttunut kirjoissa esiintyvästä sivilisaation kritiikistä, ja Conanin raa'an voiman ja eläimellisyyden kuvauksista. Integroin tätä ajattelua joskus kouluaineisiinikin. Surin miten ihmiskunta on mennyt kohti sivilisaatiota ja kohti heikkoutta. Muistan miten opettaja oli kirjoittanut tähän kysymysmerkin. 

Kirjoitin tuolloin ammoin ylös lauseen, miten barbarismi voittaa aina lopuksi. Kyseessä novelli Mustan joen tuolla puolen (Beyond the Black River, 1935). 

Lause englanniksi. Barbarism is the natural state of mankind. Civilization is unnatural. It is a whim of circumstance. And barbarism must always ultimately triumph. 

Löysin verkosta suomeksi, mahdollisesti juuri niillä sanoilla joilla tämän 1991 tienoilla luin. Barbarismi on ihmiskunnan luonnollinen olotila. Sivistys on luonnotonta. Se on vain olosuhteista johtuva luonnonoikku. Ja barbarismi voittaa aina lopuksi.

Hämmennyin, että lausahdus oli noin lyhyt. Muistin tämän olleen pitkän esitelmän. 

Nuori kokee kovaa. Johonkin nämä osuivat. Vaikutus äärimmäisen voimakas. Nyt pitkän ajan päästä kaikki uudelleenluettuina ei tuottanut enää samaa. Ne piti lukea juuri tietynikäisenä. Juuri siinä hetkessä avain ja lukko maagisesti samoja. Niissä oli jalokivi jonka sai haltuunsa vain silloin. Näen ikkunasta puun. Näkisin sen eri tavalla, jos olisin kasvibiologi. Maailma on täynnä asioita, ja lähes kaikki ne voidaan kokea lähes millä tahansa tavalla. Kiinalaiset turistit Kouvolan keskustorilla, kaukana kotoa Shanghaista. Miten he näkevät Kouvolan. Kouvola on jalokivi. 

Nyt näin kaikkea huonoakin. Juonikuviot olivat toistuvia. Salainen kaupunki löydettiin monta kertaa. Paha velho päävastuksena toistui monta kertaa. Muutakin toisteisuutta. Naishahmot olivat osaamattomia pelastettavia bimboja. Tekstissä usein tyylittömiä ilmaisuja. En nyt löydä esimerkkiä, mutta muistaakseni usein toistui mm. "Conan's steely biceps glistening in sweat" -tyyliset nyt tökeröiltä vaikuttavat kuvailut. Conanin hyvinvointivaltio-Aquilonia tuntui epäuskottavalta. Miten taisteluissa ja sodissa kierrellyt raaistunut ukko ja ammattivaras lopulta voisi luoda tuollaisen hallinnon. Conan olikin rehti ja hyvä mies, vaikka muistelin häntä jonkinlaisena kaoottisena roistona. 

Kuitenkin näissä oli edelleen myös todellista virtaa. Taistelukuvaukset, fyysisen voiman kuvaukset ja ihanan eskapistisen seikkailumaailman luominen. Howardilla oli todellinen kyky.   

13-vuotiaana olin eri, vaikka pakostakin olin minä.  

Nykyään luen Kalle Päätaloa.