On eräänlainen ajattelun tapa, joka on nykyisin yleinen ja mahdollinen. Joskus aiemmin maailmanhistoriassa se ei ollut edes mahdollinen. Se menee näin. Ihminen on onnistunut ja menestynyt. Mutta sitten sanotaan, että tämä johtuukin hänen etuoikeuksistaan. Hän ei ole saavuttanut kaikkea omin avuin, vaan hänellä on ollut syntymälahjani vaurautta, kulttuuris-akateemista pääomaa (suvussa on korkeastikoulutettuja), oikea sukupuoli ja etninen ryhmä. 

Ihmisiä pyydetään (käsketään) tiedostamaan etuoikeutensa. Tämän ajattelun mukaan ihminen ei ole saavuttanut saavutuksiaan omalla yrittämisellään, vaan kokonaan tai osittain epätasa-arvon ja epäreiluuden kautta. 

Myönnän, että jotkut ovat etuoikeutetumpia kuin toiset. Esimerkiksi Georg Henrik von Wright oli etuoikeutettu. Muistakseni jossain Kari Enqvistin kirjassa hän kertoo häkeltyneensä siitä, että von Wright oli teini-ikäisenä lähetetty hetkeksi jonnekin Italiaan parantelemaan itseään kylpylässä. Tämä oli erilainen elämänmuoto, kuin mitä missä Enqvist itse oli elänyt. 

Olisiko suomalaisesta talonpoikais- tai työläissuvusta voinut tulla ihminen, joka olisi tehnyt samanlaisen uran kuin von Wright? Tuskin. Von Wrightin suvulla oli pohjaa josta ponnistaa.

Säätykierto ja luokkanousu olivat ilmeisesti 1960-luvun Suomessa todennäköisempiä kuin nykyään. Sittemmin on tullut taas yleisemmäksi, että lapset "perivät" vanhempiensa koulutustason. Sääty-yhteiskunta tästä on toki kaukana. Hyvin moneen muuhun maahan verrattuna Suomessa on suuri sosiaalinen liikkuvuus.

Myönnän siis tämän argumentin etuoikeuksista. Mutta en myönnä enkä hyväksy sen käsitteen ryöstöviljelyä enkä muutenkaan äärimmäisiä muotoja. 

Ei voi olla niin, että kaikki joilla on edes jotain ovat perseestä, koska heillä on tää etuoikeus. 

Tämä on nyt olennaista. En ole dissaamassa koko termin käyttöä. En ole tekemässä termin käyttäjistä vihollisiani. Vihollismassaa, vihattavaa massaa. Jotka ovat kaikki yhtä ja samaa juonittelevaa väärässä olevaa mössöä. Olen vain kalibroimassa asioita. 

Kuinka vaikeaa on profeetan hillitä massoja, jotka haluavat lähteä pyhään sotaan. Legioonat huutavat hänen nimeään, heiluttavat hänen värejään. Vaikka ne ajattelevat tekevänsä sen hänen kunniakseen, profeetta ei halua tätä tehtävän, mutta hänellä ei ole voimaa sitä estää. Virta on tullut liian suureksi. 

Samalla tavalla teorioissa ja sanoissa. Kehitetään teoria. Se saa jalansijaa. Sitä käytetään lehdistössä. Se on trendikäs. Sitten sen ottavat haltuun ihmiset, jotka käyttävät sitä harkitsematta ja lyömäaseena. Miten tämän voi pysäyttää? Jos vaatii kohtuutta muuttuu helposti itsekin legioonien viholliseksi.