Joskus vuoden 2004 tienoilla olin uskontotieteen luennolla Turun yliopiston Fennicumissa. Luennoitsija oli silloinen uskontotieteen professori. Hän huomasi, ettei ehdi kertoa kaikkea mitä piti luentoajan rajoissa. Ilmoitti, että kertoo nyt yliajalla nämä loput.

Sitten hän sanoi meille, että älkää nyt alkako sitten rapistella ja pakata kamojanne. 

Se miten hän sen sanoi, häpäisi meidät, häpäisi hänet itsensä ja oikeastaan häpäisi oppiaineen ja ehkä jopa koko yliopiston.

Voi kai sitä aikuisiakin ohjeistaa, ja voivat aikuisetkin käyttäytyä epäkohteliaasti. Voi vain miettiä kuinka yleisiä yliopistojenkin luennoilla ovat nykyään kännykkääntuijottajat. Ja miten heitä pitäisi ojentaa? Kuten britit osaavat tehdä, kuulemma, eli aiheuttamalla häpeän tunteen. Ei vihalla.

Vaikka tuo uskontotieteen professori aiheuttikin häpeää, hän aiheutti sen väärällä tavalla. Hän herätti myötähäpeää ja melkeinpä vihaa. Rapisteluääni-kielto oli niin tulehtunut, halveksiva... ja kertoi myös hänen omasta sosiaalisesti osaamattomuudesta. Tai vaikeudesta suhtautua opiskelijoihin mutkattomalla tavalla. Tai ehkä hänellä oli vain huono päivä. 

Siitä huolimatta haista Heikki vittu.