LÄHDE:
Emilia Kujalan kolumni: Toipumistarinoiden tehtailu on vallankäytön muoto, jolla voi olla kauaskantoisia seurauksia (Julkaistu Ylen sivuilla 12.8.2022)
Verkko-osoite: https://yle.fi/uutiset/3-12538311

 

"Toipumistarinoiden tehtailu on vallankäytön muoto, jolla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Näitä tarinoiden kynäilijöiden, mutta myös kuluttajien, kannattaisi pysähtyä pohtimaan. Kysynnän ja tarjonnan laki pätee myös mediasisältöihin."

 

 

Ensinnäkin, olen aivan samaa mieltä monesta asiasta kolumnissa. On olemassa yksilökeskeinen juonne nykykulttuurissa, jota jotkut ihmiset enemmän tai vähemmän kannattavat, ja joka näkyy osittain myös mediassa. Toki on myös muita juonteita, mutta tämä on yksi niistä. 

Nykykulttuurissa on toki myös "kollektiivisempi" juonne. Tämä väittää, että yksilö ei pysty kaikkeen vaikka kuinka haluaisi, ja vaikka kuinka tästä pystymisestä olisi tehty ihailtava malli. Tämä ehkä poliittisesti vasemmistolainen ajatus, jota Ylen sivuilla esimerkiksi Raisa Omaheimon kolumnit usein edustavat. Raisa Omaheimo on mm. kirjoittanut ettei voi käydä lenkillä, koska yhteiskunnan rakenteet ovat sitä vastaan.

Tämä yksilöpystyvyyden juonne, onko se Aurajoki vai Amazon? Entä vastajuonne, kollektiivisuus (tai jokin sellainen). Amazon vai Aurajoki? On myös lukuisia muita jokia. Kaikista ei ole pakko juoda. 

Yksilöpystyvyys dominoivana piirteenä ihmisessä tarkoittaa ehkä seuraavaa. Unohdetaan oman ruumiin olevan kohta krematoriassa poltettava lihaa, unohdetaan kosminen perspektiivi, ylipäätään kaiken katoava luonne. Ollaan oman elämän sisällöntuottajia: tavaraa, työtä, suorittamista. Mutta lopulta ruumis palaa, ja aivan pian itse asiassa, koska kaikki me kuolemme pian. 

Toiseksi. Kritiikkiä kolumniin. 

Vallankäyttö-termin käyttäminen toisten tuomitsemiseen on raivostuttanut minua jo vuosia.

Opiskellessani yliopistolla jäi voimakkaasti mieleen ne kerrat, kun luennoitsija päätyi lopuksi heittämään "tämä on vallankäyttöä". Ne jäivät mieleen erityisesti sen takia, että koskaan näissä tilanteissa ei tätä väitettä tämän jälkeen avattu mitenkään. 

Vaikka että miksi vallankäyttö on väistämättä väärin (koska käyttäähän esim. Suomen valtio meihin valtaa jatkuvasti, ja meillä menee täällä silti ihan hyvin; ehkä juuri sen ansiosta) ja toisaalta että eikö aivan kaikki ole vallankäyttöä. 

 

Jos nuo yksilöpystyvyysjuonteiset selviytymistarinat ovat vallankäytön muoto, on Kujalan tässä tekstissä suorittama näiden selviytymistarinoiden "dekonstruktio" myös vallankäytön muoto. Vai millä perusteella EI olisi? Nyt meillä onkin siis tässä jo kaksi vallankäyttötapausta. Selviytymistarinoiden tekijät ja Kujala itse. 

Koska jos kaikki on vallankäyttöä, on vallankäyttöä myös se, kun vallankäyttö tuomitaan vallankäytöksi. Ja myös on vallankäyttöä tämä, jossa pyydän huomioimaan, että vallankäytön vallankäytöksi tuomitseminen on vallankäyttöä.

Siis: aivan kaikki on vallankäyttöä. Minkä tahansa yksittäisen lauseen kirjoittaminen on vallankäyttöä, sillä miksi juuri niillä sanoilla ja sillä ajatuksella on ensinnäkin oikeus olemassaoloon. Se on vallankäyttöä niitä sanoja kohtaan joita ei valittu. Ja se on vallankäyttöä lukijoita (myös kirjoittaja on lukija, joten hän on myös itse oman vallankäyttönsä kohde) kohtaan, koska se pyrkii saamaan heidät näkemään asiat tietyllä tavalla. Kirjoitus on väistämättä informaatiota ja kaikki informaatio on vallankäyttöä.

Näet metsässä kasvavan koivun. Koivu on tajunnassasi, havaitset sen/sitä. Maailmankaikkeuden toiminta, jossa koivusta kimpoavat Aurinkon fotonit osuvat silmääsi ja pakottavat havaitsemaan koivun; tämä on vallankäyttöä myös.

Myönnän toki, että on aste-eroja. Ihmisen käyttämä valta toiseen on eri asia kuin maailmankaikkeuden persoonattoman logoksen valta. Mutta tässä kolumnissa Kujala ei pitänyt väärällä tavalla kirjoittavista, ja siksi tuomitsi heidät tällä hyvin hataraksi väittämälläni "tämä on vallankäyttöä" -leimalla. 

Tätä samaa tapahtuu muutenkin. Tätä ylevien, idealististen ja yleispätevien aatteiden ja teorioiden käyttöä itsekkään yksipuolisesti. Puheet ja teot eivät siis osu yksiin. 

Esimerkki yksi. Ammattiyhdistysaktiivi vetoaa työväenliikkeen historiaan ja solidaarisuuteen, mutta loppujen lopuksi haluaa vain itselleen lisää rahaa; ei olisi valmis taistelemaan näiden periaatteiden avulla muidenkin puolesta. 

Esimerkki kaksi. Tyyppi puhuu yleviä sananvapaudesta, mutta lopulta haluaa jollain tavalla rajoittaa niiden sananvapautta, jotka eivät ajattele kuin hän. Tästä esimerkistä jo muutamia vuosia ollut nähtävissä mielestäni hyvin pimeä liberaalis-vasemmistolaisen ajattelun autoritäärinen juonne, jossa pyritään jonkinlaiseen kultilliseen puhtauteen ja voimakkaaseen ryhmähenkeen lahkon sisällä, vahdataan Toisten (saastaisten ihmisten) sanoja, vauhkoonnutaan yhdessä niistä ja toki muustakin, vaaditaan tuomiolle, lynkataan. 

Päätän vallankäyttöni tähän.