Kulttuurinen omiminen on omittu yhdysvaltalaisilta. 

Kulttuurista omimista tuotetaan ja uusinnetaan sanomalla lauseita kuten: "Asia X on kulttuurista omimista."

Lause "tämä on kulttuurista omimista" on myös vallankäyttöä. Se oikeasti on! Miettikää, nää käyttää valtaa ja ne uusintaa. Senkin saastaiset lapset. 

Mietitäänpä kulttuurista omimista vielä lisää!

 

Ensinnäkin, minun pointtini ei ole ampua koko termiä alas. Termissä on järki ja siinä on puolensa. Tarkoitukseni on ampua alas termin väärinkäyttö.

Annan nyt esimerkkitapauksen, missä vallankäyttöuusinnustoisinnus-lauseen "tämä on kulttuurista omimista" -käyttö olisi ihan asiaa. Se on tämä. Yhdysvalloissa on yritys, joka myy intiaanien autenttisiksi käsitöiksi väittämiään tuotteita, vaikka kukaan yrityksen työntekijöistä ei ole intiaani-taustainen. Tässä siis tehdään rahaa toisten ihmisten kulttuurilla ja kaiken lisäksi kulttuurilla, joka hyvin pitkälti tuhottiin. Voitaisiin suorastaan sanoa, että kyseisen yrityksen perustajien esivanhemmat mahdollisesti olivat osa Pohjois-Amerikan intiaanikansojen tuhoa. Ja nyt sitten lapsenlapsenlapset saavat siitä rahaa. 

Ylipäätään kulttuurinen omiminen -kommentti pätee tilanteisiin, jossa jotain tiettyä vähemmistöä sortaneen enemmistön edustaja ottaa tuon vähemmistökulttuurin ilmiöitä käyttöönsä, erityisesti jos siihen liittyy niiden kaupallistaminen. 

Mutta siltikin, tässä on jotain mätää. Mätä ovat ne äärimmäiset reaktiot, joita nämä syyttäjät masinoivat. Ja mätää on siinä, että syytetyt kiirehtivät pyytämään anteeksi. Yleensä ennen kuin pyydetään anteeksi, olisi asiallista käydä keskustelua, että olenko loukannut ja jos niin miksi. Lisäksi miksi asialliset ihmiset antavat mesoajien omaksua koko termin? Siis ne, jotka haluavat tuoda kulttuurinen omiminen -tapauksia julkisuuteen asiallisesti. 

Muokataanpa hieman tuota alkuperäistä yritysesimerkkiä. On WASP-amerikkalaisten putiikki, joka myy intiaanikäsitöitä, väittää autenttisiksi. Yrityksellä 100 työntekijää. Heidän perusteensa kutsua töitä autenttiseksi on se, että tuotteiden suunnittelijat ovat olleet aidosti kiinnostuneet intiaanikulttuurista, opiskelleet niitä ja hakeneet niistä paljon tietoa.  Arvostavat ja kunnioittavat niitä. Myydyt tuotteet ovat ulkonäöllisesti ja materiaaleiltaan siis aidosti autenttisia. Lisäksi kuvitellaanpa, että yrityksen perustajat ovat 1940-luvulla Bulgariasta Amerikkaan muuttaneiden ihmisten jälkeläisiä, itsekin amerikkalaisen WASP-kulttuurin paineessa kärsineitä. He eivät ole ihmisiä, jotka olisi helposti hyväksytty amerikkalaisiksi. Itä-Eurooppa-tausta, slaavilaisuus, kommunistiepäilyt.

He eivät ole puhtaan mustavalkoisesti pahoja riistäjiä. Tällainen asenne on vallalla "tämä on kulttuurista omimista" -väitteiden vulgäärimoodissa. Nyt olen siis luonut työhypoteettisen käsitteen "kulttuurinen omiminen -väitteen vulgäärimoodi". Myönnän, että se on hieman räikeä. Itsessään mustavalkoinen. Demonisoiva. Mutta se kumpuaa siitä, että nämä vulgäärimoodiset ovat aidosti raivostuttaneet minua niin paljon. 

Palataan taas siihen yritykseen. Vaatii uskallusta ja riskinottoa luoda tuollaisenkin kokoinen yritys. Yrityksen syiden syy on lisäksi toki se, että he yrittävät vain elättää itsensä ja perheensä. He myös itse asiassa antavat positiivisen kuvan intiaaneista ja intiaanikulttuurista, ylipäätään senkin takia että se on osa heidän tuotteidensa markkinointia. Mutta myös siksi (tässä kuvitelmassa), että ovat niistä aidosti kiinnostuneita ja arvostavat niitä. 

He eivät ole aidosti autenttisia, koska eivät ole intiaaniverta omaavia. Mutta kuvitelleenpa hetkellisesti tällainenkin tilanne, että olisi tuo sama putiikki MUTTA alkuperäisamerikkalaisten pyörittämänä. Sittenhän sittenkö sittenköhän kaikki olisi ei oukei? Mutta mitä jos heidän näkemyksensä intiaanikulttuureista olisivat epärealistisia, ihailevia ja romantisoituja?

Tähän tulee nyt ekskursio, jossa pohdin alkuperäiskansojen todellista olemusta. 

Yleinen tapa romantisoida primitiiviset kulttuurit on sanoa heidän eläneen harmoniassa luonnon kanssa. Mutta Tyynellämerellä oli kulttuureja, jotka asuttivat saaren, söivät sen tyhjäksi ja siirtyivät syömään tyhjäksi seuraavaa. Olivat tuhoeläimiä, heinäsirkkalaumoja. Lisäksi ihmiset metsästivät sukupuuttoon eläimiä jo ammoin. Ehkä tuo harmoniaksi miellettävä elämänmuoto johtui vain siitä, ettei ollut kapasiteettia tappaa kaikkea. Ei ollut kapasiteettia myöskään ydinsotaan kivikaudella, muuten se olisi varmaan saatu aikaan jo silloin. 

Ylipäätään tuo "muinainen (pyhä) alkuperäiskansa eli harmoniassa luonnon kanssa" on melkomoinen anakronistinenkin fantasiatoiveprojektio menneeseen. On toki mahdollista, että kyseisen kaltainen harmonia olisi ollut joidenkin muinaisuuden ihmisryhmien "ideologia". Mutta tämä ehkä yhtä kaukana meidän käsityksestämme harmoniasta/luonnonmukaisuudesta, kuin antiikin Kreikan demokratia meidän demokratiasta nykyään. 

Pointtini tässä, että vaikka alkuperäiskansat itse tekisivät ja myisivät kamppeitaan, he saattaisivat silti sortua täysin virheellisiin käsityksiin "itsestään" tai oikeammin esiesiäitiensä muinaisuudesta. Eli paikasta ja ajasta, johon heillä ei ole oikein minkäänlaista kontaktia, sen enempää kuin vaikkapa minulla kontakti 1820-luvulla eläneeseen esiäitiini. Itse asiassa ajatus siitä, että alkuperäisväestön jäsenellä olisi aito ja todellinen kontakti 200 vuoden takaisiin esiäiteihinsä on hyvin erikoinen. Pyhä vähemmistö, pyhät taidot, pyhä kontakti, pyhä veri kuiskii edelleen ja antaa Tietoa. 

Millainen on esimerkiksi saamelaisten kuva saamelaisuudesta? Niillas Holmberg Voima-lehdessä kerran esitti, että saamelainen kulttuuri on ollut feministinen ja kaikin tavoin suvaitseva jo kaukaisuudessa. En tarkkaan muista miten hän sen ilmaisi, mutta pointtinsa oli, että muinainenkin saamelaiskulttuuri läpäisisi nykyajan "puhtausvaatimukset", koska kaikki on aina ollut heillä päin halinallea ja kosher. Minä en tätä usko. Tämä oli mielestäni tuolloisen Holmbergin yritys päästä rauhaan tuon häntä varmaan vaivanneen asian kanssa. Että kun toisaalta Holmberg on nyt Holmberg tässä ajassa, ja hän on saamelainen, ja hän ajaa saamelaisten oikeuksia, ja hän kokee että saamelaisia on paljonkin sorrettu Suomessa (olen ihan samaa mieltä), niin sitten nousee ongelma siitä että ovatko nämä ihannoidut esi-isät oikeasti ihailtavia nykykulttuurin kriteerein. Eikä ne oikeasti ole, joten Holmberg keksi tuollaisen fantasian päästään. Nykyäänhän on muotia tuomita vaikkapa 90-luvun tv-sarjoja "takautuvan lainsäädännön nojalla". Eli julistetaan Seinfeld tai Frendit syvästi ongelmalliksi ja lähes katselukelvottomiksi, koska nämä eivät täytä nykyajan kriteerejä. Mielestäni parempi tapa vain olisi hyväksyä, että sellaista se silloin todella oli. Tämän hyväksymällä oppisi paljon maailmasta ja itsestään. ("Kun menette kaatamaan patsaita, säilyttäkää jalustat koska tarvitsette niitä pian itse.") Ja nämä ammoiset saamelaiset oli mitä oli, opi Niillas siitä. 

Viri-viri-tööt-tööt! (välisoitto)

Palataan nyt siihen aivan alkuperäiseen intiaanikäsitöitä myyvään yritykseen, joka siis oli WASP-amerikkalaisten pyörittämä. Heidän toiminnassaan kieltämättä on kulttuurisen omimisen piirteitä aidosti ja puhtaasti. 

Miten heitä nyt pitäisi käsitellä? Mitä heille pitäisi tehdä?

Ylipäätään voidaan kuvitella, että Yhdysvalloissa vaikkapa 100 miljoonalla ihmiselle olisi jonkinlainen mielipide tuosta kyseisestä yrityksestä. Onpa paljon mielipiteitä, ja monia erilaisia, eiks niin! Mutta ei kuitenkaan 100 miljoonaa erilaista. Jos nämä mielipiteet luokiteltaisiin niitä olisi vaikkapa 25 kategoriaa. Nämä ovat siis mielipiteitä. Eri asia on mitä ihmiset saavat mielipiteillään aikaan. Ja nyt!

Nyt päädytään tähän lauseeseen, jonka kerran jostain Ylen jutusta luin: Sosiaalinen media ei toimi kuten oikeusvaltio.

SOSIAALINEN MEDIA EI TOIMI KUTEN OIKEUSVALTIO.

Oikeusvaltioon nimittäin kuuluu reiluus. Toiminta lakien mukaan. Sama tuomio samasta asiasta kaikille ihmisille. Objektiivisuus. Kontrolli. Hitaus, pohdinta. 

Mutta jos tuohon yritykseen nyt kohdistettaisiin tyypillinen somepiikkipaskamyrsky, niin heidän kohtaamansa tuomio/paine/uhka/painostus/viha/väkivalta olisi aivan eri tasolla millä se asiallisessa oikeudenkäynnissä olisi. Lisäksi koko prosessi ei olisi kenenkään hallinnassa. Lynkkausjoukko mesoaa ja vallankumouksen aalto vie mukanaan lapsensa ja kukaan ei enää kontrolloi minne ollaan menossa. Oli kulttuurinen omiminen -tapaus mikä tahansa (vaikka paljon kuvaamaani räikeämpi ja selkeämpi), niin silti tuo some-masinointi sitä vastaan on lähtökohtaisesti helvetin kyseenalainen prosessi. 

KOSKA SOSIAALINEN MEDIA EI TOIMI KUTEN OIKEUSVALTIO, EI SEN "TUOMIOITA" PIDÄ MYÖSKÄÄN TUNNUSTAA.

Jos oikeassa oikeusistuimessa tuomittu ilmaisisi kyseenalaistavansa koko tuomioistuimen oikeuden tuomita, ja sanoisi ettei "usko" omaan tuomioonsa... niin siinäpähän sanoo, mutta suvereenivaltioilla on väkivallan monopoli rajojensa sisällä ja osana tätä monopolia tämä kaveri lähtee nyt vankilaan. Siellä voi sitten kyseenalaistaa mitä vaan, mutta vankilassa istuu joka tapauksessa. 

Olen raivostunut tästä kulttuurinen omiminen -väitteiden vulgäärimoodista, sosiaalisen median käytöstä tuomioistuimena, sekä lisäksi siitä että nämä "epäillyt" alistuvat tälle "tuomioistuimelle" joka enemmän muistuttaa kaoottista lynkkausjoukkoa. Usein nimittäin näkee, että kulttuurinen omiminen -syytteen noustua syytetty taho heti reagoi pyytämällä anteeksi ja korjaamalla toimintaansa.

Miksi kukaan ei sano: EI. Me emme alistu tällaiseen tuomioistuimeen. Teillä voi tosin olla pointti, mutta pyydämme perusteluja ja haluamme keskustella. Sitten voidaan päättää sen jälkeen miten toimitaan. Voimme päättää toimia kuten tahdotte, mutta voimme päättää myös toisin. Mutta sitä korostamme ennen kaikkea, että tuomioistuimenne laatu ja määrä ovat vääriä. 

Jos vielä palaan tuohon esimerkkini siihen versioon, jossa omistajat ovat amerikan-bulgarialaisia. Ehkä tilanne voitaisiin ratkaista siten, että firma ottaisi aidonetnisesti intiaanin kulttuurisensitiivisyys-koordinaattoriksi, ja nettisivulle tuotettaisiin uutta hänen tuottamaansa sisältöä. Ehkä verkkosivuille anteeksipyyntö. Ehkä pieni osa tuotosta lahjoituksena reservaattiin yms. Mutta ei ole kenenkään etu tässä tilanteessa, että some-paskamyrsky johtaisi boikottiin tai pahempaan ja 100 ihmistä menettäisi työnsä ja elantonsa. Mutta. Eiköhän ole totta, että jotkut sitäkin tässä haluaisivat. Ihmisiä on niin monenlaisia! Sekin on rikkautta!

Vaikuttaa myös siltä, että ovat "tuo on kulttuurista omimista" -väitteet vähenemään päin. Oliko se vain ohimenevä muoti? Onko se jo passé? Pitää löytyy uusi termi Amerikassa, jolla vielä pärisee ja lynkkausjoukot saa polttoainetta. Jos nää hylkää koko termin, kohtahan sitä käyttää enää tolkun ihmiset!

 

P.S.

Tässä mielestäni malliesimerkki kulttuurisen omimisen vulgäärimoodista. Liittyy twerkkaus-tanssiin. Tuo juttu jos mikä on todellinen kultakaivos tästä aiheesta. 

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/10/20/twerkin-supertahti-tinzen-videoilla-tanssivat-valkoiset-ihmiset-ja-siita-hanta