Hän kusi sammioon, laittoi sinne krusifiksin ja otti siitä valokuvan. Tämä tapahtui vuonna 1987 ja hän oli syntynyt 1950. Hänen nimensä on Andres Serrano ja edelleen hän elää.

Piss Christ on teoksen nimi. Pissa-Jeesus tai Kusi-Kristus suomeksi. Cristo del pis espanjaksi. 

Kuva teoksesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Piss_Christ#/media/Tiedosto:Piss_Christ.jpg

Tämä herättää monenlaisia reaktioita. 

Moni uskovainen toki järkyttyy, kokee Jeesusta pilkattavan, kaikkea pyhää vedettävän lokaan, näkee tässä vaikka jopa merkkejä Saatanan valtakunnan työntymisestä eteenpäin yhteiskunnassa. 

Itselle nousee mieleen myötähäpeä ja ajatus, että kyseessä vain todella infantiili provokaatio. Jossa vain provokaatiotaso, ei mitään sen yli. Että taiteilijan ajatuskelat menneet vain eräänä iltana että kusenpa purkkiin, heitän sinne krusifiksin ja otan siitä kuvan, heh heh.

Mutta myös voidaan kysyä, miksi teko häpäisee yhtään mitään. Jos uskomme kristinuskon Jumalaan, uskomme Jumalan luoneen kaiken. Jumala on siis luonut myös kusen, joten miksi mikään luojan luoma voisi häpäistä luojaa? Toisaalta Raamatussakin on mainintoja esim. saastaisista eläimistä ja saastaisista teoista. Eli selkeästi vaikka kaikki onkin Jumalan luomistyötä, osa tästä luomistyöstä on Raamatun Jumalan itsensäkin mielestä enemmän perseestä kuin muut. 

Noh, sitten myös voidaan heittää tämä ajatus, että miten ihmeessä ihminen voisi teoillaan edes pilkata Jumalaa? Eikö se tarkoittaisi, että ihmisellä olisi Jumalan voimat ja hän olisi samalla tasolla, että se olisi mahdollista? Ja tämä varmasti lähes kaikkien kristittyjen mielestä ei ole totta. Platonilta taisin joskus oppia ajatuksen, että ei ole mahdollista, että henkisesti alempiarvoinen kykenisi loukkaamaan henkisesti kehittyneempää. Eli jos suutut jollekin vaikka hänen mielipiteestään, olet samalla henkisellä tasolla hänen kanssaan. Jotenkin näin. Ja miksi jumalanpilkka ei ole asianomistajarikos? Tämä tarkoittaisi, että Jumalan pitäisi itse ilmestyä ja nostaa se syyte. Miksi ihmeessä ihmiset täällä maan päällä juridisesti pohdiskelevat ollenkaan, onko Jumalaa kenties loukattu.

Serrano oli saanut katolisen kasvatuksen. Hänen oma tulkintansa teoksesta oli tämä. Se auttaa kohtaamaan Jeesuksen ruumiillisen kuoleman fyysisyyden, asia mikä oli hänestä jäänyt unohduksiin. Lisäksi tarkoitus oli kritisoida Jeesuksen kuvan kaupallistumista mediassa. 

Eli Serranon pointti muistutti hieman Jeesuksen hyökkäystä temppelin markkinapöytiä kohtaan. Isäni huone on häpäisty! Tai protestantismin ajatusta aidon itsetehdyn ja itseluodun Jumalasuhteen äärelle palaamisesta, pois katolisen kirkon ylhäältä päin tulevasta tulkinnasta. Tai papin saarnaa sunnuntaina, jossa hän haukkuu koko seurakunnan haalean taskulämpimiksi tapakristityiksi, jotka eivät radikaalisti nouse koskaan maailman pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan, koska tärkeämpi lillua omassa keskiluokkaisessa pumpuliliemessään. 

Minua Serranon oma argumentti ei kuitenkaan täysin vakuuta. Miten Jeesuksen todellisen voiman palauttaminen esim. näiden mainittujen kaupallisten laimennusten takaa edellyttää Jeesuksen syöksemisen kuseen? 

Serranon teos esiintyy Marilyn Stokstadin ja Michael W. Cothrenin teoksen Art History (Fifth Edition) sivulla 1119, kun teoksen varsinainen teksti päättyy sivulle 1137. On kiehtovaa nähdä tämä kristillisten kuvien suuri kehitys. Varhaiskeskiajan tönköistä ja vakavista kaikkien muiden vaiheiden halki tähän kusijesseen. Tällainen on meidän länsimainen kulttuuri. Se on luonut teollisuuden, tieteen, ihmisoikeudet ja Soturikissat. Myös paljon muuta se on luonut ja jos pitäisi kertoa kaikki mitä se on luonut eivät maailmaan mahtuisi kirjat jotka silloin pitäisi kirjoittaa. Mutta kovalevyille ne listat kyllä mahtuisivat. 

 

Haluan nyt esittää kehitysversioni Kusi-Kristuksesta. 

Tähän ideaani olen ottanut inspistä PMMP:n kappaleen Tytöt sanoituksista

Yhdentekevää mikä on epäorginaalia
Kaikki on lainattu, pitäähän perinteit vaalia
Ihan sama virtaako Iijoki vai Ararat
Pastissin pastissin pastissi ja lainaideat
[...]
Kaikki kel on sakset osaa leikata
Jos mokaatte, kukaan ei muista sitä huomenna

 

KUSTA KAIKILLE SÄÄDYILLE 
TS.
KUSI-TRIPTYYKKI
TS.
UREA-TRIRELIGIO-TRIPTYYKKI

 

Teoksen kuvaus

Kolme läpinäkyvää sammiota täynnä kusta. 
Vasemmanpuoleiseen on upotettu menora kynttilöineen.
Keskimmäiseen on upotettu krusifiksi. 
Oikeanpuoleiseen on upotettu arabiankielinen Koraani. 

Toisin kuin Serranon alkuperäisteos tämä ei siis ole valokuva, vaan fyysinen installaatio.

Siinä kaikki. 

Pohdiskelua merkityksistä.

Uskontojen symbolit esiintyvät siis aikajärjestyksessä perinteisessä länsimaisessa mielessä, eli vasemmalta oikealla kulkee ajan nuoli. Toisaalta juutalaisuuden ja islamin piirissä saatetaan kokea järjestyksen menevän juurikin eri suuntaan heidän kirjoitusjärjestelmiensä lukusuunnan takia. Voidaankin sanoa, että teos on tässä mielessä kannanotto kristinuskon voitosta ja kulttuuridominanssista. 

Valitut uskonnot ovat kaikki ns. abrahamilaisia uskontoja. Mukaan ei ole valittu esim. hindujen, buddhalaisten tai wiccojen symboleja. Tämä siksi, koska kannanoton on tarkoitus kohdistua juuri näihin uskontoihin.

Mitä tarkoittaa kuseen upotettu menora? Kynttilät mukana, ja nehän eivät voi palaa kusessa. Viittaako juutalaisuuden tukahduttamiseen, vainoihin, kaikenlaiseen antisemitismiin. Juutalaisuuden Prometheuksen liekki ei pääse loistamaan, vaikka se on sytyttänyt kaikki muut abrahamiset uskot? Toisaalta menora voi olla kannanotto juutalaisuuden misogyynisiä tendessejä vastaan, kynttilöiden sammuttaminen on naisten vaientamista? Toisaalta tuli on maskuliininen elementti ja vesi feminiininen. Ehkä se onkin kannanotto juutalaisnaisten alistumisesta ja sisäistetystä naisvihasta l. koska juutalaisuuden kritikoiminen jopa juutalaisuuden sisältä voidaan mieltää antisemitismiksi ja oman pesän likaamiseksi, on juutalaisnaisten tavaksi tullut vaieta, vaikka feministiselle kritiikille olisi paljonkin tilausta.

Krusifiksiä ei nyt tarvitse käsitellä, koska sehän on sama kuin Serranolla. Sen tarkoitus on koodata teos tähän jatkumoon.

Koraani kusessa on fyysisenä objektinakin kiehtova, koska toisin kuin kaksi muuta, se todennäköisesti voisi muuttaa muotoaan ja alkaa hajota ja liueta kuseen. Tässä pitäisi käyttää arabiankielistä Koraania, että saadaan voimakkain mahdollinen reaktio. Käsittääkseni muslimien mukaan vain arabiankielisenä Koraani on todella pyhä. Onko tämä nyt sitten islamofobiaa vaiko islamofiliaa? Mitä tahansa tulkintojahan voidaan aina luoda. Ja myös tämä kysymys voidaan kysyä: Jos oli OK Serranon Herran vuonna 1987 laittaa Jesse pissaan ja tätä pidettiin eräissä argumenteissa tärkeänä taiteilijoiden sananvapauden kannalta, niin sittenhän kaikkien muidenkin uskontojen symbolien pitäisi herättää sama tuki samoilta ihmisiltä? Ja jos ei, niin miksi ei? Koraani kusessa olisi myös lakmus-testi suomalaisten muslimien asenteista. Saataisiin lyhytaikainen ja ehkä hyvinkin kiivas ajatustenvaihto medioissa. Entä miten reagoivat eri poliittisten puolueiden edustajat? Mitkä tahot puolustaisivat sananvapautta yli ja ohi kaiken muun. Ylipäätään kaikessa keskustelussa olisi pakko ottaa huomioon että tästä teoksessä myös menora ja krusifiksi ovat samassa kusessa. Jos uskonnot tasa-arvoisia, pitäisi reaktion olla kaikkiin uskontosymboleihin sama. 

Vaihtoehtoisesti nesteenä voitaisiin käyttää kuukautisverta. Ja teoksen jalustaan voitaisiin liittää kaikkien vertansa käyttöön antaneiden naisten nimet. Tätä kautta saataisiin selkeä feministinen kannanotto koko teoksen kantavaksi ideaksi. En tiedä miten käytännössä virtsaa tahi verta pitäisi käsitellä, että se säilyisi pitkän aikaa hyvässä kunnossa, eikä jotenkin "mätänisi" tai jähmettyisi. Mutta nämä käytännön yksityiskohdat voidaan selvittää myöhemmin. Itse olen ennenkaikkea taiteilija ja visiönääri tässä tilanteessa olemassa.