Juonipaljastuksia.

Olin toki kuullut tästä teoksesta, mutten ollut ollut tietoinen sisällöstä ja olemuksesta sinänsä. 

En esimerkiksi tiennyt, että kirja sijoittuu "Tanskaan" ja "Ruotsiin". 

Kielenä on muinaisenglanti. Johdannossa kerrotaan tämän sisältäneen vielä runsaasti taivutusmuotoja muttei sisältänyt nykyenglannin tavoin lainasanoja ranskasta tahi latinasta. Beowulfin teksti on 10% kaikesta aikaamme selvinneestä muinaisenglantilaisesta kirjoittamisesta.

Kiehtovaa, että kielellä voi olla noinkin pitkä seurattava kirjoitettu historia. Latinalla toki vielä pidempi, ja lisäksi sen avulla nähty aitiopaikalta miten kieli muuttuu toiseksi. 

 

Teoksen juoni kulkee näin. On joku "tanskalainen" kuningaspomomies. Hällä helevetin hieno linna jossa juopi kavereittensa kanssa olutta ja simaa. Mutta tulee paha olento Grendel ja onnen päivät ovat ohi, G. syö joka yö muutamia ukkoja.

Ahdistuksen ja masennuksen ajat! Olut maistuu tuhkalta suussa.

Tulee sitten laivalla Ruotsinmaasta sankari Beowulf. Tämä selventää kuninkaalle, että on jo tähän ikään mennessä, vaikka nuori vielä onkin, tappanut vaikka mitä öttiäistä ja ihmistä myös. Että hän kyllä toimittaa G:n päiviltä, usko vaan.

Voisi ajatella B:n loukkaavan kunkun kunniaa, kun sanoo hoitavansa mihin tämä ei pysty. Tällaista näkökulmaa ei kuitenkaan tuoda esille. Tulee yö ja B. odottaa G:tä linnan salissa. Saapuu G. ja B. repii tältä käden irti, mutta G. ei kuitenkaan kuole, vaan pakenee. 

Ilon aika alkakoon! Paitsi että G:lläkin on äiti ja nyt tämä alkaa terrorisoida poikansa tavalla. 

Uudestaan pitää B:n alkaa tappotouhuun. Tällä kertaa homma vähän vaikeampi, koska G. ja G:n mutsi veden alla. Joku kuninkaan kaveri antaa B:lle hienon taikamiekan. Sitten menee B. veden alle, löytää sieltä Geiden asumuksen (jossa ilmeisesti on ilmaa hengitettäväksi) ja tappaa G:n äidin ja toipilas-G:n. Tosin taikamiekka oli paska, mutta onneksi Geiden aarrekammiosta randomisti löytyi miekka joka puri. 

Jälleen on B. sankari! Nyt ei tule enää ketään yöllä. 

Kuningas antaa kaikenlaista huikeaa lahjaa B:lle ja tämä lähtee takaisin "Ruotsiin". Siellä B. tapaa ilmeisesti kait setänsä, joka paikallinen pomomieskuningas. Jostain syystä B. antaa tälle melkein kaikki saamansa aarteet. Vaikka oli ne itse ansainnut ja vaikka urotekonsa olivat lähes puolijumalan tekoja. Ehkä tässä kyse nöyryydestä ja hierarkian tunnustamisesta. Jos B. ei olisi antanut lahjojaan pois, hänen tekonsa olisi tulkittu haasteeksi ja vallankaappausyritykseksi, tai jotain. 

Joka tapauksessa B. saa sitten sedältään myös vastalahjana vaikka mitä ja itse asiassa saa lahjana aikuisen naimisiin pääsevän miehen statuksen. Eli aloittaapi B. sitten oman elämän ja tulee hänestä hieno pomomies kerta kaikkiaan. Koska vaikka hän hallitsee 50 vuotta (vai olisiko ollut 50-vuotiaaksi, en jaksa tarkastaa) niin ei ole valtakunnassaan yhtään sotaa. Tämä nähdään siis positiivisena, vaikka toisaalta teoksen maailmassa sotaisuus, sotatamineet ja sotainen kunnia iso asia. 

Mutta tulee kolmas hirviö tapettavaksi, lohikäärme. Tätä joutuu B. vanhana ukkona lähes yksin tappamaan, koska kaikki kaverit pelkää ja pakenee paikalta. Vain yksi nuorukainen auttaa. No kuolee suurmato, mutta kuolee myös B. Viimeiseksi tahdokseen ilmoittaa hän hautajaisrovionsa speksejä sun muuta sellaista. 

Tässä päätapahtumat. Mutta tämän lisäksi on monia tekstiosioita tuuheaa ja sekavaa settiä, jossa droppaillaan valtavasti nimiä ja kerrotaan taisteluista, sukulinjoista, petturuudesta ja sankaruudesta. Näitä ei olisi voinut tajuta ilman johdannon tietoja. Ovat takaumia, vai olivatko osa myös tulevaisuuden kuvausta. Joka tapauksessa eivät sinänsä liittyneet pääjuoneen. 

 

Aivan helvetin loistava käännös mielestäni. Tietenkään en ole vertaillut alkutekstiin. Mutta siis... todella hienoja, vahvoja ja tyylitietoisia sanoja todella paljon. Esimerkiksi G:n ensimmäinen esittely on todella häiritsevää horroria (säkeet 86-114). 

Uutta oli, että Tolkien oli niin paljon aito tutkija, että tehnyt jopa yhden virallisen lisäyksen Beowulfin tekstiin. Kohtaan jossa alkuperäinen käsikirjoitus (Beowulfista tunnetaan vain yksi käsikirjoitus) vaurioitunut. 

Tolkien myös luennoillaan pyrki lisäämään Beowulfin arvostusta kirjallisena teoksena. Ilmeisesti oli ollut vallalla näkemys, että ihan hienoa että tällainen muinaisenglannin tekstidokumentti on. Mutta taiteellista arvoa tällä ei oo, ja siis ylipäätäänsähän tää on tällanen teinipoikatasoinen hirviönmätkintätarina vaan. No Tolkien yritti luoda näkökulman, että on siinä syvyyttäkin ja on siinä vaikka mitä. 

Hirviöt tulkitsi Tolkien kuoleman ja onnettomuuden vääjäämättömyydeksi. Ihmiset saleissa valossa lämmössä, kokevat olevansa pienessä piirissään turvassa, mutta suuresta voittamattomasta ulkopuolisesta saapuu kuolema vääjäämättä ja aina. Tosin ei sitten tullut enää tanskalaisten pomomiehen linnaan, mutta ehkä sen takia ei, että B. onkin (johdannossa esitetty tulkinta) Jeesus ja Geiden tuhoaminen tanskalaisten käännytys.