Juonipaljastuksia.

Ihmiset haaksirikkoutuneet ensimmäisen koskaan löytämänsä toisen älyllisen lajin planeetan kiertoradalle. Piilossa siellä Lagrangen pisteessä. Ihmisillä kaksi faktiota, laajalle levinnyt Qeng Ho -kauppiasorganisaatio ja vain kolmea planeettaa asuttava hyperautoritäärinen nousukassivilisaatio Emergenssi. Viimeksi mainituilla omassa historiassaan suurena tragediana ja tappajana aivomätärutto. Aiheuttaja virus, joka neurotoksiinien aarreaitta. Tästä renki. Luodaan fokus. Kun ihminen fokusoidaan, hänestä tulee omien erityisalojensa entistä parempi taitaja, mutta myös zombimainen orja. Fokusoidun koko elämä varastetaan, hän ei ole enää normaali tiedostava ja tunteva ihminen. Tähän Emergenssin piirissä on pakko ollut tottua. Esimerkiksi yliopistolta voi valmistua säilyen ihmisenä, tai sitten voi käydä huono tuuri arpajaisissa ja joutuu fokusoiduksi. Fokusoituja kutsutaan pilkallisesti tyhjäpäiksi.

Älyllinen laji jolta piilotellaan näyttää hämähäkeiltä. Juuri teollisen vallankumouksen kynnyksellä. Emergenssi ja Qeng Ho sotineet kiertoradalla keskenään. Emergenssi voitti. Monia Qeng Ho:n jäseniä fokusoitu. Muiden kanssa pakotettu yhteiselo. Tähän liittyen Emergenttien johtajan vuosikymmeniä kestävä disinformaatiokampanja, jossa pitää emergenteille normaalia sadismiaan piilossa.

Pitää odottaa Hämähäkkien informaatioajan koittamista kohtapian, että heiltä mahdollisuus saada apuja avaruusalusten korjaamiseen. Keskinäinen taistelu pisti ne palasiksi, eikä paluun mahdollisuutta ilman tätä apua ole. Kuten kirjassa usein todetaan, ei avaruusalus voi rakentaa tahi korjata avaruusalusta. Vain planeettapohjaiset sivilisaatiot voivat. Tosin ne ovat hetkellisiä ilmiöitä ennen väistämätöntä itsetuhoaan. 

Tällaista joo ja kaikenlaista. Esiosa Vingen kirjaan Linnunradan ääret. 20 000 vuotta aiemmin. Ihmiset eivät tässä tiedosta olevansa hitaassa osassa avaruutta. Matkustavat 30% valonnopeudesta ja pitävät sitä absoluuttisena huippuna. Mutta Linnunradan uloimmissa osissa ylivalonnopeus ja muutkin ihmeet ovat mahdollisia. Tämän paljastaa Vingen aiempi kirja. Kyseisen lopussa Phah Nuwen tekee traagisen virheen ja lähtee kohti keskuspullistumaa, vaikka siellä ei toimi enää mikään laite ja mahdollisesti aivokin taantuvat (?).

Minusta tässä kirjassa olevat avaruushämähäkkien ihmissuhteiden kuvaukset olivat realistisempia ja uskottavampia kuin Karamazovin veljeksissä. Dostojevskillä ihmiset jatkuvasti kelaavat ja ylikelaavat ja muuttavat mieltään ja kaikki on todella vaikeaa. Vingen kirjassa avaruushämähäkeillä on normaalit pitkäkestoiset avioliitot ja perhe-elämä. Tämä nyt toki luonnehdittavissa perustason provokaatioksi ja edgyilyksi ja trollailuksi jne. Verrata amerikkalaisen scifi-kirjan avaruushämähäkkejä Dostojevskin ihmiskuvaukseen. Mutta mitä jos oikeasti olen sitä mieltä, että Vingen kuvaus on lähempänä todellisuutta? Kirjassa eräs hahmoista myös toteaa, että on olemassa keskinäisen vihan syvyys ja analyyttisyys joihin pariskunnat pääsevät ja kykenevät ainoastaan akateemisissa rakkausromaaneissa. 

Suuria ideoita. Eeppistä menoa. Teknologisia oivalluksia. Kuitenkin tuntuu, että Hämähäkit jäävät vähän heikon kehittelyn asteelle. Aiemman kirjan Piikit olivat paljon paremmin luotu muukalaislaji. Juonikuvio samankaltainen, että vasta lopussa ihmiset ja muukalaiset kohtaavat. Ärsytti myös se, että lopussa Emergenttien johtaja on kuusalla Pham Nuwenin vastajuonesta. Ottaa päähän aina kun tämänkaltaista tapahtuu: sankari saa selville henkilön X olevan etsitty sarjamurhaaja mutta myös X saa selville, että hänestä tiedetään, ja nyt X on uhka ja hän on melkein yliluonnollinen ja kaikkialla ja siksi loppufinaalissa voi tapahtua mitä vaan. Miten olisi sellainen, että saadaan selville X ja sitten se saadaan kiinni ilman että hän tajuaa edes jäljillään ollun. Miten olisi ollut Emergenttien johtajan täydellinen pihalla olo ja täydellinen alistaminen ilman ongelmia. 

Jos tykkäät Viisikoista saatat tykätä tästäkin.