Provo alkuun. Vaiko olisko härnäys/ärsytys/vinoilu/naljailu? Saako provo-sanaa käyttää? Mistä se tulee? Ja miten se mistä se tulee liittyy siihen saako käyttää eli ei? Ihmisiäkin on niin monenlaisia! Jotkut antais luvan ja jotkut ei. 

Tässä se provo nyt on: Ehkä englannin lisääntyvä ylivalta Suomessa harmittaa eliittiä siksi kun tää rapakansakin ossaa sitä enkkua viäntää. Ei harmittaisi jos eliitti puhuisi keskenään ketsuaa, eikä suomea lainkaan. Englanti on kuin rikkaruoho. Voikukka ei olisi rikkaruoho, jos sitä kasvaisi Suomessa vain viidessa lokaatiossa, silloinhan sitä matkustettaisiin katsomaan. 

Oikeasti tuo voi olla yksi osasyy. Mutta ei syiden syy, eikä kokosyy. Alunperinhän syyt oli puussa. 

Usein ja lähes aina ovat ihmiset eläneet monikielisissä kulttuureissa. Ajattele Välimeren aluetta roomalaisaikana. Piti puhua matkaajan ainakin paria kieltä. Ei ollut niin nuukaa, jos oma äidinkieli ja idiolekti sai vaikutteita vieraistakin kielistä. Nykyistä kielipolitiikkaa, kielitoimistoja tai kielen puhtauden vaatimusta ei ollut olemassakaan, ainakaan puhumisen arjessa. Oikeastaan ei ole koskaan esimoderneina aikoina ollut mitään "puhtaita" kieliä, vain lukuisia tietyn kielen murteita. 

Ajatellaan latinaa. Millä tavoin vertautuu englantiin nykyään? Molemmat laajalle levinneitä, niillä tuli toimeen kaikkialla, käytettiin tieteen ja uskonnon kielenä (keskiajalla), dominoivat pienempiä kieliä (roomalaisaikana). Mutta keskiajalla latinankielen taito vain harvoilla. Ja Rooman valtakunnan kieli ja muukin dominointi erilaista kuin englanninkielisen kulttuurin, koska nykyään kansallisvaltioilla on suvereniteetti. 

Suomessa 2023 on nyt kuitenkin saavutettu tila, jossa suuri osa suomalaisista on kaksikielisiä merkityksessä suomi ja englanti. Olettaisin, että 1970-luvun jälkeen syntyneistä suuri enemmistö osaisi esimerkiksi vastata turistille Turussa ja selventää sille moniakin asioita. Entä moniko saman ikäluokan ihminen osaisi tehdä saman turkiksi, koreaksi tai ranskaksi. 

Mutta vaikka sitä englantia osataan, ei sitä oikeasti osata kovin hyvin. Eikä se siinä mielessä uhkaa suomea, ettei sitä kukaan osaa todella todella käyttää natiivitasoisesti. Hevibiisin voi tehdä enkuksi, mutta hiphop-biisiä näemmä ei. 

Kuka ylipäätään koskaan oppinut käyttämään ei-äidinkieltään mitenkään tehokkaasti? Joseph Conrad? Vladimir Nabokov? Kari Enqvistin Vien rucolan takaisin -kirjassa pohdintaa tästä. Että loppujen lopuksi Conrad ei saavuttanut natiivia tasoa, vaan hänen kielessään on jotain outouksia ja puutteita. Myös Nabokovista ovat sanoneet englantiäidinkieliset, etteivät tekstinsä olleet englantia jollaista natiivi kirjoittaisi, jokin niissä nyppii (tämä ei ehkä Enqvistiltä, vaan Seppo Heikinheimon Mätämunan muistelmista). Enqvist pohti myös suomenruotsalaisten kaksikielisyyttä. Myönsi, että siinä tullaan hyvin lähelle kahta natiivitasoista kieltä. mutta silti hän laittaisi kysymysmerkin, että ehkei sittenkään. Kjell Westön suomentaja totesi tämän osaavan suomea 99.9 prosenttisesti, eli lähes täysin muttei ihan. Vielä tulee mieleen Hannu Rajaniemi, joka kirjoittaa romaaneja englanniksi. Mutta hänestä en ole löytänyt analyysia. 

Äidinkielinen taso saavutetaan sillä että eletään aivan vauvasta asti sen kielen maailmassa. Ja jotkut aivokytkennät ja potentiaalit on kadotettu siinä vaiheessa kun edes 7-vuotiaana aletaan vierasta kieltä opetella. On mahdollista oppia vieras kieli todella hyvin, mutta se on todella vaikeaa. 

Tämän kaiken nojalla sanoisin, ettei englannin kieli sinänsä uhkaa suomea, koska kukaan ei koskaan täällä tule oppimaan sitä natiivisti suoltamaan. 

Ilmeisesti tilanne jossa 2-15 miljoonan puhujan kielillä voi olla omia valtioita, joissa pärjää äidinkielellään kirjaimellisesti kohdusta hautaan voi olla olemassa vain Euroopassa. Tai ainakin täällä se on yleistä. Kait koska nationalismi keksittiin täällä ja sen kautta luotiin kielivaltioita. Jos omalla äidinkielellä ei voi pärjätä edes peruskoulutasolla, niin silloin ko. kieli jää kotikieleksi, keittiökieleksi. Ja ihmiset suhtautuvat tällöin kieliin pragmaattisesti, lapsiensa haluavat oppivan sitä valtakieltä millä sitten pärjää elämässä. 

Wikipediasta tällaista, että Venäjän vähemmistökielistä tataarin kielen käyttöala on laajin, oppikirjoja ja lasten kirjoja tehdään. Silti Tatarstanin nuorista 83% kiinnostunut englannista, 62% venäjästä ja 38% tataarista. Tämä siksi koska tataarin hyödyllisyys opiskeluhommissa ja työelämässä on niin heikko. 

 

Suomessa ei olla missään mielessä lähelläkään näin surullista tilannetta. Mutta korkeakouluissa ilmeisesti väitöskirjojen kieli on useimmiten jo englanti, tieteenalasta riippuen. Tämähän rikkoo "suomella kohdusta hautaan prkl" -periaatetta. Mutta! Eiköhän 1900-luvun alussa väitöskirjojen kieli ollut saksa, latina tahi ruotsi ennemmin kuin suomi. Ymmärrän hyvin että ainakaan luonnontieteissä ei järkevää tehdä väitöskirjatasolla enää englanniksi, koska silloinhan koko peipperi ei pysty ottamaan osaa kansainväliseen tieteelliseen keskusteluun. 

Jos on ollut aika jolloin suomi yliopistojen valtakieli, niin se aika oli varmaan melko lyhyt. 

Mainitsen tässä yhteydessä tuon väitöskirjojen englanninkielen. Koska tässähän on harvinaislaatuinen tapahtuma, jossa natiivisuomenkielinen kirjoittaa vieraalla kielellä pitkät pätkät. Mutta kaunokirjallisuutta tämä ei ole. Tieteellinen englanti modernia munkkilatinaa (vertaus Panu Höglundilta) ja kaukana todellisesta kielenosaamisesta. Vaatii toki kovaa osaamista ja harjoittelua, en sitä sano. 

Että okei, ei enää kohdusta hautaan ja kouluja kaikkia voida suameksi käydä, mutta kyllä silti melkein kaikki. Enkä todellakaan näkisi, että englanninkielestä esim. tulisi lukioiden opetuskieli. Turha sitä ylipäätään enää lisätä missään. Sitä osataan aivan tarpeeksi hyvin maailmalla "menestymiseen" eikä sitä tosiaan kauhean hyvin todella todella edes osata. 

Millä tavoin englanti siis voisi edelleen voittaa alaa?

Kuulemma Helsingissä ei kaikissa ravintoloissa saa palvelua suomeksi. Pakko sanoa, että tämä tieto on hätkähdyttänyt ja järkyttänyt minua. Mene Berliinissä ravintolaan töihin äläkä puhu saksaa, ei tulisi onnistumaan. 

Lisäksi Helsingin lentokentällä on englanninkieli kylteissä ensin ja sitten suomi. Toivoisin tähän muutoksen. Se olisi iso uutinen jos ne kyltit kaikki vaihdettaisiin. Voimakas näkyvä akti suomen kielen puolesta. Siitä tulisi helposti kansainvälinen uutinen. Saisi ihmiset ajattelemaan tätä asiaa ja ottamaan kantaa. 

Lisäksi kuulemma pk-seudulla käytetään nuorten ja nuorten aikuisten puheessa paljon englantilainoja. Että odotan konfirmeissonia siihen keissiin, täytyy pitää vielä monta miitinkiä ennen kuin keissi guud inaf. Huomattakoon kuitenkin, että tässä englanninkielisiä sanoja käytetään suomalaisina sanoina, ja ne taivutetaan suomen lain mukaan. 

Itsellänikin kokemus englanninkielen syväluikerruksesta elämääni. Luin monta vuotta kirjoina pelkästään englanninkielisiä tietokirjoja. Tämän seurauksena huomasin ajattelevani usein englanniksi. Lisäksi pidin suomen kieltä ja sillä lukemista jollain tasolla nolona. En tajua miksi. Mutta tein periaatepäätöksen lopettaa englanniksi ajattelu. Todella häkellyttävää silti, miten helposti noin saattaa käydä. 

 

Pienten kansojen pitää pitää huolta monista asioista, joista isot kansakunnat eivät joudu huolta kantamaan. Ero voisi olla sama kuin saaliseläimen ja saalistajaeläimen välinen. On siis pienten kansakuntien piirre, että heillä osataan hyvin myös vieraita kieliä. Jos emme Suomessa osaisi englantia näin hyvin olisimme varmasti kusessa. Voimme "menestyä" paremmin maailmalla, kun englanninosaaminen vakiota. 

Isot maat Saksa ja Ranska ja Espanjakin ihan asukasmäärän syystä käyttävät omaa kieltään kaikkialla. Englannin osaaminen näissä kaikissa maissa nuorisonkin osalta voi olla hyvin heikkoa. Lisäksi esim. leffat ja telkkariohjelmat dubataan ja englantia ei siis kuulekaan missään. 

Suomen kielen puolustus mielletään ehkä tunkkaiseksi nationalismiksi. Tämän takia ei ehkä ole nyky-nuorison keskuudessa trendikästä puolustaa suomea ja suomalaista kulttuuria. Saksassa natsihistoria kaamea hetki, tätä käsitellään kouluissa ja historian/menneisyydenhallinta tärkeää. Silti saksan kielen osaamisvaatimusta ja yleistä vahvaa asemaa Saksassa ei oletettavasti mielletä nationalistiseksi ja sitä myötä kyseenalaiseksi. Tämä nousee luonnollisesti Saksan isosta koosta ja merkityksestä, heille ei synny syytä antautua englannin kielelle. 

Yhteenvetona sanoisin, että tilanne osittain ottaa päähän, mutta ei ole loppujen lopuksi kovin uhkaava. Ja nythän voidaan ryhtyä toimenpiteisiin ja ottaa vaikka ranskalaisilta mallia. Keskustelua vaan kehiin aiheesta, ja perusteluja sille miten suomen puolustus sopii kaikille poliittiseen kantaan katsomatta. 

Että vittu näin, eiks niin?