TAMMIKUU (1)
9.1. Gunnerkrigg Court - Tom Siddell

HELMIKUU (4)
1.2. The Complete Chronicles of Conan - Robert E. Howard
7.2. Nuorikkoa näyttämässä - Kalle Päätalo
19.2. Nouseva maa - Kalle Päätalo
24.2. Ratkaisujen aika - Kalle Päätalo

MAALISKUU (11)
2.3. Länsimaisen yhteiskunnan juurilla - Jukka Korpela
2.3. Mykistynyt mies - Jukka Laajarinne
9.3. True Hallucinations - Terence McKenna
13.3. Sulhasmies - Reijo Mäki
17.3. Kahden yön tarinoita - Riku Korhonen
17.3. Dune - Frank Herbert
18.3. Veden varaan - Jussi Marttila
18.3. Yksityisetsivä - Juri Nummelin *
24.3. Red Mars - Kim Stanley Robinson
25.3. Jääkuu - Jan Costin Wagner
29.3. Dune Messiah - Frank Herbert

HUHTIKUU (5)
2.4. Hävitys - Iida Rauma *
9.4. Green Mars - Kim Stanley Robinson
10.4. Pormestaripainajainen - Kari Häkämies
10.4. Hyvästi tytöt - Riku Korhonen
20.4. Nuku lähelläni - Riku Korhonen

TOUKOKUU (4)
8.5. Pyynikin rinteessä - Kalle Päätalo
14.5. Reissutyössä - Kalle Päätalo
16.5. Oman katon alle - Kalle Päätalo
29.5. Blue Mars - Kim Stanley Robinson

KESÄKUU (3)
6.6. Iijoen kutsu - Kalle Päätalo
12.6 Hobitti - J.R.R. Tolkien
15.6. Children of Dune - Frank Herbert

HEINÄKUU (2)
23.7. Helsinkiin - Juhani Aho *
27.7. Juha - Juhani Aho *

ELOKUU (8)
3.8. Daughter of Dreams - Michael Moorcock
3.8. Destiny's Brother - Michael Moorcock
3.8. Son of the Wolf - Michael Moorcock
21.8. Vellum - Hal Duncan
27.8. God Emperor of Dune - Frank Herbert *
30.8. Martians - Kim Stanley Robinson
31.8. Mies kuin pantteri, Wahlroosin elämä - Antti Tuuri
31.8. Muita hyviä ominaisuuksia - Petri Tamminen

SYYSKUU (6)
3.9. Aamen - Jari Tervo
10.9. Säädyllistä ja säädytöntä, pukeutumisen historiaa renessanssista 2000-luvulle - Arja Turunen ja Anna Niiranen (toim.)
12.9. Arkielämää patriarkaalisessa työmiesyhteisössä - Kustaa H.J. Vilkuna
13.9. Suomalaisen arjen suuri tarina - Kai Häggman, Pirjo Markkola, Markku Kuisma, Panu Pulma (toim.)
24.9. Hirmuinen mies - Raija Oranen 
28.9. Niemi - Juha Hurme

LOKAKUU (7)
3.10. Suomi - Juha Hurme
10.10. Muuttunut selkonen - Kalle Päätalo
15.10. Epätietoisuuden talvi - Kalle Päätalo
17.10. Taru sormusten herrasta 1. - J.R.R. Tolkien
23.10. Taru sormusten herrasta 2. - J.R.R. Tolkien
25.10. Taru sormusten herrasta 3. - J.R.R. Tolkien
27.10. A (Very) Short History of Life on Earth - Henry Gee

MARRASKUU (12)
1.11. What is Medical History? - John C. Burnham
1.11. Iijoelta etelään - Kalle Päätalo
5.11. Hulluuden historia - Petteri Pietikäinen
8.11. Hoitoonpääsyn hierarkiat - Minna Harjula
11.11. Pato murtuu - Kalle Päätalo
14.11. Hyvästi, Iijoki - Kalle Päätalo
16.11. Pölhökanto Iijoen törmässä - Kalle Päätalo
19.11. Katso ihmistä! - Michael Moorcock
20.11. Auringon lapsi - Piers Anthonyt
21.11. Kellariloukko - Fjodor Dostojevski
22.11. Pääskyt talvehtivat järven pohjassa - Jari Tervo
28.11. Suomen rakennehistoria - Pertti Haapala (toim.)

JOULUKUU (5)
1.12. Vaurastumisen vuodet - Jaana Laine, Susanna Fellman, Matti Hannikainen ja Jari Ojala (toim.)
4.12. Linnunradan ääret - Vernor Vinge
7.12. Maailman taloushistoria - Lennart Schön
18.12. Karamazovin veljekset - Fjodor Dostojevski *
23.12. A History of Western Art - Laurie Schneider Adams

 

Yhteensä 68 kirjaa luettu. 

Olen laittanut tähden erityisen vaikutuksen tehneiden kirjojen perään. 

Monina kuukausina heikko tahti. Luin englanninkielellä ja pitkiä Päätaloja. Ehkä tämäkin heikensi tulosta. Mutta onko se tärkein, eikö se mitä on kirjoista saanut. Olen alkanut olla siinä mielipiteessä, että taiteesta ei välttämättä saa mitään. Taide luo tarinoita ja merkityksellisyyksiä, jotka eivät ole todellisia. Todellista olisi siis vain merkityksettömyys. Onpa rankka ja kulmikas asenne. Kato nyt myönsin sen. Että siihen pyrin, että voin siinä piehtaroida. 

Dostojevski ja Karamazovin veljekset eräässä kohtauksessaan opasti miten ihmisen motiiveita voidaan kuoria yhä syvemmälle. Jalosyntyinen nainen avautuu psykologille (munkille luostarissa itse asiassa), että hän ei enää usko kuolemanjälkeiseen elämään. Jumalaa ei saata hylätä ja Hänen olemassaolonsa totuutta, mutta kuolemanjälkeiseen ei enää saata uskoa. Ja se on niin kovin ahdistavaa, että haudallani kasvaa vain ohdake ja olen kokonaan poissa. Auttajatietäjä sanoo, että ryhdy harjoittamaan toimeliasta rakkautta. Tämä palauttaa automaattisesti uskon kuolemanjälkeisyyteen. Nainen innostuu, että tuotapa hän onkin fantisoinut paljonkin. Että jättäisi teini-ikäisen tyttärensäkin joillekin muille hoitoon ja itse ryhtyisi jonkinlaiseksi sairaanhoitajan kaltaiseksi. Munkki onnittelee. Että on se hienoa, että sulla on tollaset unelmat, joillakin muilla unelmat on huonommat ja itsekkäämmät. Sitten nainen kuitenkin tunnustaa. Että hänen fantasioissaan hän saa aina kiitosta autettavilta. Hän ei saata kestää ajatusta, että autetut eivät olisi kiitollisia. Hän vaatii saada kiitollisuuden palkan. Tästäkin itseanalyysista munkki kehuu. Mutta sitten sanoo, että et kai vaan tehnyt tätä tunnustusta saadaksesi kiitosta tunnustuksestasi. Nainen myöntää. Koko hänen tunnustamisensa motiivi oli saada kunnioitusta omasta itseruoskinnastaan. Jos minä sanon, että taide ei oo mittään, niin motiivini on varmasti samalla tavalla perseestä. 

Kaikkein suurin pettymys, suorastaan vihaa aiheuttava teos oli Juha Hurmeen Niemi. Tämä kirja on voittanut Finlandia-palkinnon. Teos ei mielestäni kertonut mitään uutta tai erikoista. Siinä haukuttiin useasti nykyisyyden argumenteilla esimerkiksi menneisyyden naisvihamielisyyttä. Minustakin on väärin, että naisia on sorrettu. Mutta jos tehdään historiallinen tutkimus, ei voida tehdä tällaisia nykyajasta otettuja arvoväitteitä. Toisaalta tämä ei ollut historiallinen tutkimus, vaan kaunokirjallisuutta. Mutta tuo menneisyyden tuomitseminen nykyajasta käsin oli jotenkin liian särähtävää. Suomea ei ole olemassa -pointit. Ihan oikeat pointit. Mutta sitten toisaalta suomalaiseen kansanrunouteen kohdistuva ihailu. Lisäksi jatkuva pingottunut tapa esittää asiat ja menneisyyden ihmisten hommaamiset siisteinä, tuttu b-luokan populääritiedekirjallisuudesta.

Naisten kirjoittamia kirjoja luin vapaaehtoisesti vain kaksi. Miten onkin näin, en tiedä. Ehkä vihaan naisia tai jotain. Tai ajattelen sydämeni salassa, että vain miehet osaavat olla taiteilijoita.

Päätalot tulivat loppuun. Hienoa, että sekin on luettu. Jäi mieleen hänen persoonansa ja elämänsä. Pakostakin, kun kirjoja niin paljon. Oli rentouttavaa aina välillä lukea näitä monimutkaisempien kirjojen jälkeen. Tiesi mitä sai, että ei ole oikein merkitystä ja syvällistä sanomaa, kaikki on miltä näyttää. 

Masentavin kirja Dostojevskin Kellariloukko. Oli vaikea hyväksyä päähenkilön syvällistä ahdistusta (vai oliko hän edes ahdistunut) ja elämän ankeutta. 

Suuri pettymys oli myös Taru sormusten herrasta. Ala-asteikäisenä ja juuri ennen leffasarjan tuloa luettu myös. Tämä on vanhentunut ja nolo tarina nykystandardeilla. Ehkä aikoinaan keskiaikaisten sankaritarinoidan dynaaminen modernisointi, siirtäminen todelliseen nykyaikaiseen romaanimuotoon. Isot taustatarinat, iso maailma. Mutta nyt minusta tönkkö ja myötähävettävä. 

Miksi Juhani Ahon teokset tekivätkään vaikutuksen. Tuntui äärimmäisemmältä ja rehellisemmältä kuin nykykirjallisuus. Kaipaan vanhaan aikaan, selkeyteen, Ei Laokoon-ryhmää vaan Kiekonheittäjä. Patriotismi ja Suomen luominen alussa ja toive. Tällaistakö kaipaan. En tiedä. 

Jätin myös kirjan kesken tänä vuonna. Äärimmäisen harvinaista. Hal Duncanin Vellum oli ollut yli vuosikymmenen kirjahyllyssä  Oli erittäin vaikeaa kieltä englanniksi. Lainasin suomennoksen kirjan ollessa kesken. Sain loppuun, aloitin jatko-osaa Mustetta ja sitten totesin että tämä on täysin merkityksetöntä runollisella kielellä pelleilyä ilman mitään varsinaista suurta pointtia.