Ollaan%20koodissa%20t.%20Brevnev.jpg

"PAAVO VÄYRYNEN: "Ei ne tajuu vieläkään, ei tätä tartte nollata. Lähes tarkalleen sata prossaa luulee Neuvostoliiton romahtaneen, vaikka oikeesti tässä elellään mustan raudan vankilassa [TJEU Philip K. Dick "black iron prison" suom. huom.]. Juu ei mittään, kattellaan ja maaliskuussa nähään sitten Maurin datšalla. Se on moro!"

Miten on mahdollista, että mulla ollut 1930-luvun Raamatun-suomennos kesken neljä vuotta? Olisiko ollut mahdollista, että lukioikäisenä olisi ollut jokin kirja kesken koko lukion ajan? Ei olisi ollut mahdollista.

Simulaatio on työhypoteesi-käsitteemme tällaiselle ilmiölle, jossa maanantaina ensi kerran opittu asia H tulee uudestaan vastaan keskiviikkona ilman että on yrittänyt sitä löytää.

Työhypoteettisesti olemme ajatelleet, että tämä saattaisi johtua siitä, että maailma on simulaatio. Ja jos maailma on simulaatio, on maailman olemus filosofisesti immateriaalinen l. henkinen monismi. Ei ole materiaa, ei ole materia/henki -dualismia, on vain henkeä. Kaikki on henkeä, joka ilmeisesti ilmentyy materiana.

Tässä tapauksessa siis kyseessä on simulaatio, ei perinteinen henkinen monismi. 

Videopelien hahmot manipuloivat objekteja. Eivät kävele seinien läpi. Ja niin edelleen. Mutta kaikki ne ovat ei-materiaalisia.

Jos tämä maailma jossa elämme olisi simulaatio jollain tavalla ja tasolla, niin... kun en pääse seinän läpi se johtuu siitä että siten minä-objekti on ohjelmoitu käyttäytymään seinä-objektin kanssa ja suhteen.

MUTTA MITÄ JOS simulaatiossa on eräänlaisia suunnitteluvirheitä, jotka simulaatiossa elävät saattavat nähdä ja löytää.

Työhypoteesimme esittää, että mahdollisesti kun minä-objekti haluaa jotain ajatuksissaan, simulaatio tuottaa sen hänelle "fyysisenä". Haluaa nähdä tietyn leffan, se ilmestyy Yle Areenaan. Unelmoi juuri tietynlaista musiikkia tietynlaisilla sanoilla ja asenteella soittavasta bändistä. Tällainen bändi löytyy ja ilmentyy yhtäkkiä melko yrittämättä. 

Mutta kaikkein yleisin simulaatio-todiste on tämä tällainen, jonka jo mainitsin. Että kuulee jostain asiasta ja sitten kuulee siitä uudestaan. Miksi simulaatiossa olisi tällanen virhe? Miksei? Simulaatiossa voi olla mitä vaan! Kysyn uudestaan: Miksi simulaatiossa olisi tällainen virhe? Ehkä siksi, koska simulaatio virheellisesti tulkitsee minä-objektin heränneen mielenkiinnon asiaan H samanlaiseksi aktiksi kuin minä-objektin mielenkiintoheräämisen fyysisiin objekteihin, jonka seurauksena minä-objekti ostaa/noutaa/hakee tämän haluamansa objektin. Nyt vain simulaatio tuottaa tämän "ei-fyysisen" mielenkiinto-objektin tuottamalla sitä uudestaan tähän todellisuuteen. Tosin erittäin harvoin useammin kuin yhden kerran. Yleensä on vain näitä yhden osuman settejä. 

Tässä yksi esimerkki, joka myös todisti minulle, että Raamattu on ollut kesken neljä vuotta. Koska edelleen se on kesken ja oli näemmä 2019. 

Etsin 5.5.19 aamulla Yle Areenasta katsottavaa. Siellä oli luonto-dokumentti tamaani-nimisestä eläimestä (tullut palveluun 23.2.19). Sitten luin pitkästä aikaa 1933 vuoden Raamattua, joka oli ollut kesken jo ties kuinka kauan. Siinä oli Mooseksen kirjan kohta, jossa mainittiin, että tamaania ei saa syödä (3. Moos 11:5).