Ei helevetti nyt on kyllä sattunut ja tapahtunut minun mittapuullani outoja mun elämässä. Viime keskiviikkona ystäväni Mentula ja Landica (nimet muutettu) toivat koneita pihanhoitoa varten. Eli ruohonleikkurin ja siimaleikkurin. He asuvat yli 150 kilometrin päässä, eli olivat tulleet pitkän matkan. Tosin ei vain lainatakseen mulle kamppeita, vaan muutenkin vieraillakseen täällä paikkakunnalla parisen viikkoa. 

Minä sitten heti samana päivänä päätin 3 tuntia riehua siellä pihalla, että tulee tehdyksi. Sainkin paljon näkyvää aikaan. Sitten keskiviikkoiltapäivänä tunsin itseni kipeäksi. Kurkkua sattui niellessä. Jatkui torstaina. Sitten TO-PE -välinen yö, niin selvästi oli tulehdusarvot ihan älysti koholla, koska näin jankuttavia/luuppaavia unia. Outoa tässä, että kurkkukipu ei poistunut ja homma kehittynyt normi-flunssaksi jossa nenä valuu ja on kuumetta. Kurkku vaan sattui päivästä toiseen. 

Sitten tänään maanantaina (6.2.23) kahdeksisen aikaan aamulla huomasin ikkunasta jonkun auton tuossa pihalla. Mielestäni kuski oli Mentula, mutta se heti peruutti pois enkä voinut olla varma. Tuli eräänlainen morkkis, että ehkä M. oli käynyt tsekkaamassa miten pihahommat on hoidettu, että voisi saada lainakamppeensa takaisin ja sitten lähti pois koska oli pettynyt (?!). Outo ajatus, koska hän ei ole noin sneaky tyyppi lainkaan... yleensä. 

Päätin sitten, että tänään jatkan tätä pihaprosessia. Tauolla se oli ollut taudin ja siitä johtuvan jatkuvan väsyneisyyden takia. Menin sitten pihalla ja vähän yli tunnin riehuin taas molemmilla laitteilla. Tosi paljon sainkin kaadettua takapihalta horsmaa ja muuta shittiä nyt kun tekniikka alkoi oleen hallussa.

Sitten sisälle. Kuuma pitkä suihku. Puhtaat kuivat vaatteet päälle, ah. Päivän hyvä työ tehty. Mutta sitten Mentula ajaa pihaan. Haluaa, että alamme yhdessä vielä jotain viimeistellä sitä pihaa, kun nyt on hyvä hetki ja viimenen hetki kun kohta on sateet tai jotain tällasta. Hänellä oli kova tohina päällä, mutta sanoin siihen sitten, että olen jo tänään pihalla ollutkin. Ja myös sairaudesta mainitsin, että tässä vähän puolikuntoisena oltu. Mutta hän jotenkin ei tarttunut tähän haluamallani tavalla vaan reteesti heitti, että tänne vaan silti painamaan. No otti päähän. Mutta ajattelin sitten että mikäs tässä. Saadaanpahan valmiiksi. Ja sen jälkeen uusi kuuma suihku ja kuivat vaatteet ja ah. 

No meni sitten vähän rahahommat pieleen. Eli minun duuni oli puutarhasaksilla tuhota alaa vallanneita pajukoita. Tapahtui todella erityinen kokemus. Olin möyrinyt sinne pajukkoon sisälle ja leikkelin niitä, niin tuli tosi paha olo siinä ja lensi laatta. Mutta siinä oksentaessa koin jonkinlaista euforiaa ja (myönnän tämän kuulostavan suureelliselta) suoranaista yhteyttä koko universumiin (kuten olen kuullut joillakin migreeni- ja epilepsia -potilailla olevan juuri kohtauksen koittaessa). Lisäksi sain voimakkaan ajatuskuvan Osmanien keisarista, joka alistaa itsensä Allahille ja painaa otsansa maahan täsmälleen samalla päivänhetkellä kun kaikki muutkin alamaisensa. Kaikki samassa nöyryydessä. (Tämä mielikuva on itse asiassa Mika Waltarin kirjasta Mikael Hakim.) 

Sain myös jonkinlaisen hallusinaation: oksennus näytti minusta hehkuvan vihreältä. (Myöhemmin ajattelin, että näin tuollaista outoa vihreää kastiketta Kaskis-ravintolan Michelin-tähdestä kertovassa lehtijutussa; lisäksi tulee mieleen nyt Predatorin veri.) Nauroin ihan hullunnaurua siinä, minusta tämä oli jotenkin helvetin hauskaa. 

Seuraavaksi sitten juttuja joita en kunnolla muista itse, mutta joita Mentula kertoi minun tehneen. 

Eli olin sen laatan jälkeen kuulemma sanonut Mentulan mukaan hänelle jotenkin näin, että muistatko M. sen kerran kun teimme pihatöitä ja voin huonosti ja oksensin, muistatko hei sen kerran. Jonkinlainen temporaali-dysforia tai/vai vat te vak. 

Kasvojeni väri oli ollut myös kuulemma omituisen harmaa. Siitä olin kuitenkin kohtapian saanut jonkun energiaspurtin ja vauhkosti juossut edestakas pisin pihaa. Noh, sitten kun rauhoituin, niin Mentula oli laittanut minut siihen nurmikolle kylkiasentoon voidakseen tarkkailla minua, mutta silti itse jatkoi työntekoa. 

Niin jostain helvetin syystä olin siinä alkanut syödä niitä irtonaisia ruohotuppoja mitä edessäni oli. Niitä joo olin maiskutellut ja oksentanut sitten uudestaan. Nyt ehkä oli oikeesti vihreää. Mentula sanoi, että mene sisälle siitä ja juo vettä ja pese suusi. Tuli vielä hallusinaatio. Kun avasin keittiön kraanan, niin vesi oli aivan ihmeellisen sinistä. Maagisen sinistä, Jumalan sinistä. Vaikea selittää sanoin. (Mutta jos kaikki nää oudot kokemukset kuitenkin olin kaivanut jostain muististani, niin muistan nyt eräässä Oliver Sacksin kirjassa hänen saaneen samankaltaisen ihmeellisen kokemuksen sinisestä väristä, jonka uskoi olevan "todellista ultramariinia".) 

Join ultramariinin ja tuntui tosiaan kuin olisi jotain mannaa/nektaria juonut, aivan ufo fiilis siinä veden struktuurissa. Jotenkin "heräsin" siitä vedestä ja pamahdin kuntoon. Ajattelin itse muuttuneeni Ultramariiniksi jonka join ja ajattelin että se on terveyttä. Juttelin vielä Kyrvän kanssa, että mulla varmaan joku paha tulehdus ja ei olisi pitänyt tänään riehua ja sitten vielä päälle uudestaan. Terveyskeskusta voisi harkita, oli tämä sen verran erikoista.

 

P.S. Näemmä sadas artikkeli blogiin. Minulla oli myös aiempi blogi, johon joku ilmeisesti "hakkeroitui" eli oli saanut selville salasanani. Oli poistanut kaikki postaukseni paitsi yhden joka käsitteli muistaakseni vessan siivousta. Kyseessä myös postaus jonkalaista en mielestäni olisi blogissa halunnut julkaista. Eli ehkä hän tuhosi kaiken muun ja julkaisi luonnoksena löytämänsä tekstin. Mikään ei toki tunnu missään enää.