! Juonipaljastuksia !

 

Dostejevskiäkin lukeneena sanon tämän olevan hyvää kirjallisuutta. 

Kova intensiteetti päälle heti, ihan vähän ehdin pelätä, että tästä tulee tylsää eikä ala vetämään.

Waltarikin sen sanoi, että tarinan pitää kuitenkin olla tarina ja viihdyttää. Hänen aikanaan tuomittiin monasti liian viihdyttävät kirjat. 

Kirjassa on menty seitsemän vuotta eteenpäin edellisestä. Justiina-tytär menee kouluun ja perheeseen on syntynyt toinenkin lapsi. 

Nelososa päättyi siten, että Juha Berg lopetti juomisen. Niin hän uskoi, niin uskoi lukijat ja ehkä niin uskoi kirjailijakin. 

Mutta vitososa paljastaa, että dipsomaninen alkoholinkäyttö eli tuurijuoppous on kuitenkin jäänet jäljelle ja päälle. Keskimäärin kolmen kuukauden välein Juha lähtee pois kotoa ja juo viikon putkeen. Sitten kärsii viikon ainakin kankkusesta. Sen jälkeen morkkiksesta.

Tämä tuurijuoppous on mielestäni kuvattu aivan helvetin hyvin. Lukijalle todellakin välittyy jonkinlainen outo pakko siellä taustalla. Että jos sanoisi tällaiselle ihmiselle, että lopeta, etkö tajua mitä olet tekemässä, niin ei se auta. Ei auta edes niiden kankkusten ja morkkisten ja omien lasten elämän ja parisuhteen tämän kautta pikku hiljaa tuhoamisen kelailut. 

Piirtää tilanteen toivottomuuden tavalla, joka tuo mieleen Systeeminrikkoja-elokuvan. Tuossa esitellään noin 10-vuotias tyttö, jota nykyjärjestelmä ei vain osaa auttaa. Toivottomuus ja tilanteen kaikenpuolinen vaikeus piirtyy selkeästi esiin. Katsojalle tulee neuvoton ja ahdistunut olo. 

Juomisella etsitään kirjassa perusteluita ja ratkaisua. "Sä juot, koska pelkäät olla juomatta." "[...] älä pelkää, sillä muuten se tappaa sut."

Että itse asiassa sinänsä hyvin yksinkertaisesti: Juha juo, koska hän ei osaa käsitellä asioita muuten. Hän juo omien sanojensa mukaan kolmen kuukauden välein päänsä selväksi. Se ei siis sinänsä liity yksittäisiin vaikeisiin tilanteisiin, vaan että tuossa ajassa on kertynyt kuonaa, joka on pakko poistaa. Ei juo vapaaehtoisesti. Ei saa siitä enää nautintoa. Terveys kärsii koko ajan enemmän. Tiedostaa tämän kaiken. Silti ei voi lopettaa. Ei voi olla ilman. 

Tämä olisi varmasti hyvä kirja alkoholisti-parantoloihin (huikean vanhahtava termi). 

Kirjan ydin on siis minua todella vahvasti ahdistanut tuurijuoppous-jakson kuvaus. Se sisältää muun muassa 50-vuotiaan tarjoilijanaisen tarjoilemaa ymmärrystä, kun Juha on aloittamassa juomista. Juhalla on elämässä paljon auttajia ja ymmärtäjiä. Todellinen hyvän mielen kirja siis taas. Tämän jakson aikana Juha ryyppää itsensä oikeasti sairaalakuntoon. Edelleen todella kiehtovaa, että ykkösosan rellestyksestä on tultu tähän surulliseen juomiseen. Ja sitähän se ykkönenkin ehkä oli, vaikkei lukijat tai tekijäkään sitä silloin tajunneet.

Eräs kiintoisa juomishomman ulkopuolinen kohtaus on Juhan taksissaan käymä keskustelu kahden maahanmuuttajataustaisen (thaimaalainen ja somali) nuoren miehen kanssa. He olisivat muuten myöhästymässä töistä Keskon varastolla, siksi menossa sinne taksilla. En muista ihan tarkalleen miten keskustelu meni. Mutta aluksi kaverukset kysyivät Juhalta, että haluat kait nähdä rahat ensin. Että sitä heiltä usein kysytään. Juha sanoi ettei halua. Sitten kyseli kaikkea, että mistä päin alunperin. Selvisi että syntyneet Suomessa. Juha kehui somalin suomenkielentaitoa paremmaksi kuin monen kantasuomalaisen. Juha kyseli onko ollut vaikeuksia sopeutua suomalaiseen kulttuuriin. Ja niin edelleen. Juha siis toimi täysin luontevasti, kyseli mikä kiinnosti ja maahanmuuttajataustaiset nuorukaiset ottivat osaa keskusteluun. 

Se mikä tässä huvitti minua, oli että kyseisen sisältöinen keskustelu olisi joidenkin tahojen mukaan nykyään hyvin tuomittava. Sellainenhan kuohahdus jossain somessa kerran tässä oli, että olisi väärin kysyä maahanmuuttajataustaiselta mistä tämä on kotoisin. Se on mikroaggressiota, tai jotaan. Tuohon kysymykseen verrattuna tämä Juhan veivaus nuorten miesten kanssa olisi ollut aivan äärimmäisen paheksunnan lähde. Mutta tällaista se ehkä voipi olla todellisessa maailmassa.

Kun jotkut tahot jossakin sanovat mistä päin olet kotoisinin olevan mikroaggressiota ja eräänlaista rasismia, niin he ehkä siinä osaltaan myös nostattavat omaa statustaan. Status nousee, kun osoittaa osaavansa hyvin hienovaraisia ja uusia teorioita. Bourdieu ja eron teko, kulttuurinen pääoma. Eron teko esim. osoittamalla ravintolassa ymmärtävänsä ruokia paremmin kuin rahvas. 

Vituttaisi, jos tulisi kuudes Juoppis ja siinä oltaisiin edelleen dipsomaaneja. Usein ottanut päähän, kun kirja/elokuva päättyy onnelliseen loppuun, tai päättyy ylipäätään jotenkin pysyvän oloisesti, mutta sitten jatko-osa luo käyttövoimakseen ne samat ongelmat mitkä jo oli ratkaistu. Tässä vitosessa se ei niin harmittanut, koska pitäähän Juoppiksessa juoppo olla ja viinaa juoda, ja lisäksi oli uusi idea tämä tuurijuoppous. Mutta jos joskus tulisi kuudes osa, jossa Justiinakin ehkä olisi jo täysi-ikäinen, niin olisi melko päräyttävää ja kiehtovaa ja maunokoivistomaista, jos viinaa ei juotaisi pisaraakaan. Sylvester Stallone sanoi haluavansa tehdä Rambo-elokuva, joka olisi keskusteluelokuva. Ei mitään toimintaa tahi väkivaltaa. Ei kehdannut tätä kuiten toteuttaa. 

Seuraavaksi lukuvuorossa Vuoriselta nämä Kristian-spin-offit. 

Spin-off suomeksi? Oheistuote. Kylkiäinen. Sivutuote. Poispyörähdys. Erkale. Erierkale. Uuserkale. Irtoama. Lohkein. Erilohko. Kiertymä. Kehiö.