Olen onnellinen Juha Vuorisen puolesta, että hän on elämässään saavuttanut sen mitä on. Perustanut oman kirjakaupan, tienannut sillä rahaa, kokeillut kaikenlaista, saanut suurperheen. Uskaltaa yrittää ja osaa saada asioita tapahtumaan. On lopettanut alkoholinkäytön, osaa tehdä hyvin ruokaa. Todella ihailtava henkilö kerta kaikkiaan. Hyvä Juha!
Yhtenä kaikkein mukavimmista lukukokemuksista koko lukijan urallani muistan Vuorisen teoksen Kristianin teinivuodet. Jotenkin osui silloin aivan täysillä. Teinin maailma, kaikki sekoilut ja överit ja törkeätkin tilanteet. En kunnolla tajunnut kuka Kristian on, ja että hän on Juoppohullun päiväkirjojen hahmo myöskin.
Käsittääkseni Vuorinen ei ole koskaan päässyt Suomen kirjailijaliiton jäseneksi. Tai sitten muistan väärin. Näytöt puuttuvat, sanottiin, tai sitten tosiaan muistan väärin. Eikö SK siis ymmärrä huumoria taiteenmuotona? Voisiko scifi-kirjailija päästä SK:n jäseneksi, vai onko sekin vääränlaista kirjallisuutta? Toisaalta ymmärrän jollain tasolla, mikä Vuorisessa SK:n taholta mättää. Kuten ymmärsin senkin jo lapsena miksei kirjaston lehtilukusaliin tilata Jallua tai edes Alibia.
Maltan mieleni -kirjassa JV kertoo parin vuoden jaksosta jolloin perheineen asui Maltan saarella. Kirja koostuu melko irrallisista havainnoista. Mahdollisesti kirjoitettu alunperin radiokolumnia varten, ja julkaista myös kirjana, koska miksikäs ei. Totta kai, siis. Ihanaa, että Juha sai tästäkin rahaa (ei mitään ironiaa tässä).
En täysin vakuuttunut tästä kaikkinensa. Monesti kielikuvat väkisinväännettyä komiikkaa. Ehkä vähän välityömäinen, eikä kuten sanottua "aito" matkakirja sillä tavalla että olisi luotu jotain oikeaa draaman kaarta ja sitä kautta kerrottu Maltasta.
En saanut helmikuussa luetuksi kuin yhden kirjan. Viime vuonnakin juuri helmikuussa heikko meno. Mutta tänään taidan saada valmiiksi jopa neljä kirjaa. Platonin Valtio on ollut kesken jo kolme viikkoa. Vituttaa ettei voi jättää keskenkään ja toisaalta ahistaa lukea filosofiaa, jota en tosiaan genrenä diggaa yhtään. Tyhjää sanoilla leikkimistä ilman pragmaattista ulottuvuutta, tässä perusajatukseni ko. kirjallisuudenlajista.
Kristianin teinivuodet oli parempi kuin Valtio.
Kommentit