!Juonipaljastuksia!

Tästä kirjasta opin kaivojen toiminnasta aidosti ihmeellisen ja kiehtovan asian. Jos pihalla on oma kaivo ja pihalle kuskattu satoja litroja siankusta, niin se kusi menee kaivoveteen ja kraanoistakin alkaa tulla kusta. Vaikkei ihan niin täysin kirjaimellisesti kuin tässä, mutta kuitenkin. Myös paskaa tuli kraanoista, koska pihalle kipattiin sitäkin.

Kaverini selittivät minulle miten kaivo toimii. On pohjavesi. On porattu reikä, jossa niitä betonirenkaita. On pumppu. Tämäkin oli minulle uutta. Luulin, että vesi tulee jollain "maapaineella" sieltä omasta kaivosta itsestään. Huom, tätä ennen olin kyllä ollut tietoinen vesitornien ja sähköisten pumppujen toimintaperiaatteesta kunnallisten vesijohtoverkkojen osalta. 

Minua ihmetytti miten se kaikkialla pihalla oleva kusipaskaliemi valuu sinne juomaveteen, koska eikö se juomavesi ole vain siinä osassa kaivoa, jossa on ne betonirenkulat. Mutta tokihan se siis on kaikkialla. Sulava lumikin menee sinne! Ja vesisade! Ihmettelin miksei vesi ole täyttä myrkkyä sitten keväällä, koska lumien sulamisvesien juomistahan ei suosita. Mutta opin, että kun vesi menee maaperän läpi, se suodattuu.

Ja että hiekkaharjujen alla on hyvää suodattunutta vettä. Aika jännää että se hiekka suodattaa, vaikka se ei ole mikään aktiivihiilisuodatin eli ihmisen teknologisen osaamisen tuottama artifisiaalinen kapine. Ehkä se on jopa parempi!

Ylipäätään oli aikamoista uutuutta ajatella, että vesi tulee jostakin. Olin ehkä sydämeni salassa ajatellut, että vesi materialisoituu suoraan kraanaan ja sitten kraanasta ulos. Esimerkiksi Turun vesi otettiin kuulemma aikoinaan Aurajoesta, ja se oli pahaa. Parempi olisi tällainen luonnonsuodattama vesi. Jos veteen tehdään kemiallista puhdistusta, tulee väistämättä makuhaittaa.

Myös opin (kuinka paljon opinkaan!) että Helsingin vesi tulee Päijänteestä. Muistin kuulleeni Päijänne-tunnelista, joka maailmanmittakaavassakin pitkä tunneli.

En ollut lukenut kirjaa koskaan ennen, mutta silti muutama kohta oli täysin tuttu. Outoa. Ehkä olin selaillut tätä. Tai lukenut ja unohtanut. 

Kirjan idea on tämä. Juha-niminen henkilö juo paljon viinaa ja elää täyttä elämää. Hän on yliluonnollisen kaltainen hahmo. Pystyy juomaan valtavasti, pysyy hyvässä kunnossa silti, saa paljon naisia. Paljon seksiä ja viinaa kuvauksissa, väkivaltaa ei kovin paljon. Juha on hyvä ihminen, jolla monia morkkiksia, jos loukkaa tarpeettomasti ystäviään. 

Niin minusta tämä oikeasti on hyvän mielen kirja. Kirjoittajan elämänasenne ei ole kyyninen ja ilkeämielinen, vaan elämäniloinen. Juha-hahmo on monella tapaa ihailtava omantiensä kulkija. 

Kirja kulkee vuodenkierron ympäri. Lukemisesta on pari päivää, enkä ole hyvä muistamaan kirjojen juonia edes kirjan ollessa kesken. En nyt siis ikävä kyllä enää muista, mihin loppui. Oliko varsinainen finaali vai ei? Näitähän kirjoitettiin aluksi kait viikko kerrallaan verkkoon, että sikäli ei ehkä ollut pyrkimystäkään selkeään loppuun.

No ei ole finaalia tässäkään. Hyvä oli.