!Juonipaljastuksia!

Juhan ja Sirpan raskaus etenee. Luvut otsikoita raskausviikkojen mukaan. Aivan kirjan lopussa lapsi syntyy. Kirjan sisällä pitkä ehkä yli 100 sivun kuvaus Kristianin ja Juhan Lanzaroten lomamatkasta.

Sirpa käskee Juhan Lanzarotelle. Ystäväni sanoi Transformers vitosen juonen olleen kuin lasten leikkiä. Että sitten tää tulis tästä ja olis tällanen ja sitte mennäänkin Stonehengeen. Samalta tuntui tuo Lanzarote-pala. Toisaalta mitä sitten. Ei Karamazovin veljeksissä sen loogisempia juonikuvioita koko ajan ollut. 

Mutta Lanzarotella Juha pettää Sirpaa Mervin kanssa. Myöhemmin paljastuu Mervin olevan Sirpan serkun ja hyvän ystävän. Mervi ja Juha kokevat äärimmäisen ja nopean rakkaussuhteen. Myöhemmin kirjassa lukuisia kertoja palataan kattavasti Juhan morkkikseen ja syyllisyyteen tästä. Tässä on siis selvästi aikuistuttu ensimmäisen kirjan menosta, jossa 20 sivun takaisiin juttuihin ei juuri viitattu. Juha aikoo välillä tunnustaa koko homman Sirpalle. 

Loppupuolella hieno kohtaus, jossa 85-vuotias herrasmies kertoo Juhalla taksikyydin aikana omasta elämästään ja auttaa Juhaa ymmärtämään... jotain. En muista miten se meni, vaikka luin ko. kohtauksen alle kaksi tuntia sitten. Mutta tätä kautta Juha saa jonkinlaisen rauhan sielulleen, vaikka on pettänyt ja vaikka ei aio sitä Sirpalle koskaan kertoa. 

Toinen hieno idea kirjan lopussa on, kun Juha toimii lastenvahtina 2-vuotiaalle tytölle, kun tytön äiti ja Sirpa menevät viihteelle. Tämä oli osoitus Juhan kyvystä hoitaa pientä lasta. 

Tuli mieleen, miksi kehun vanha mies -kohtausta, hoitokohtausta ja pettämisajatusten pitkäaikaista mukanapitoa. Näköjään siksi, koska verrattuna ekaan osaan tämä on kehitystä kirjailijana. Ja ehkä en sitten oikeasti pidä Juha Vuorista oikeana kirjailijana, kun tällaiset perusasiatkin herättävät mielihalun kehua. Kuten pientä lasta kehuttaisiin jostain sille isosta asiasta, joka aikuiselle normaalia (potalla käynti). En kuitenkaan... halua... haukkua... Juha Vuorista, sillä arvostan häntä suunnattomasti. 

Synnytyskohtaus itketti Juhaa ja minua. 

Eli ekan kirjan räikeästä hahmosta on tullut vastuullinen perheenisä, ilman että hahmo tuntuu vesittyneeltä. Hieno saavutus.