!!! Juonipaljastuksia !!!

Tämän mielipiteen kirjoittamiseen meni aikaa 6 tuntia ja 3 minuuttia.

Kaikki aika ei mennyt kirjoittamiseen. Kellon käydessä myös join kahvia, hakkasin kirveellä rikkinäistä puista paistinlastaa ja tein siitä tikkuja kakun kypsyysasteen koetteluun, myös hioin nämä tikut 180-karkeuksisella hiekkapaperilla. Hain myös ulkoa kuivalihoja pois... ...ohuimmat olivatkin sopivan pehmeänkypsiä sisältäkin jo. Hain takaisin roskiksesta pussin ja kaivoin sieltä Omena-adapterin jälkisyntymäpäivälahjaa varten, söin kakkua, teroitin halpaa hiiliteräspuukkoa mutten saanut sitä kuorimaan edes kynnen pinnasta valkoista viinintummaa keratiinivaahtoa, asettelin juustojakeksejäkuivalihaa pirttipöydän yläpintaan ja söimmekin ne. Kaikenlaista täsä ny. 

Olen joskus ajatellut tämän ajatuksen, että jos minkä tahansa taideteoksen pohdintaan menevä aika on 10 kertaa pidempi kuin sen katsomiseen/lukemiseen/kokemiseen käytetty aika, niin hommat on mennyt överiksi. Ei ne apinoiden tekemät jutut Maa-planeetalla nyt niin ihmeellisiä voi olla. 

[...] ei

101 vuotta vanha kirja. Aikoinaan oli tietynlainen, ja reaktionsa myös. 

Ehkä 2600 vuotta Odysseian jälkeen julkaistu. Riittoisa Odysseia. Länsimaisen kulttuurin katkeamaton jatkuvuus. Tätä ei olisi kirjoitettu Kiinassa. 

Ulysses on englanniksi Odysseus, kuten Homer Homeros. Jos joku kirjoittaisi Joycen kirjasta vastaavan kirjan, sen nimi olisi Leopold. Ja kuvaisi yhtä monella luvulla Leopoldin odysseiaa, mutta kommentoisi sitä moninaisia tavoin uudemman ajan ajatuksin ja tekniikoin. 

Jos en olisi tiennyt tästä yhtään mitään, lukenut vaan, en olisi varmaankaan tuntenut yhtään mitään. En tiedä tunsinko nytkään, mutta ajatuksissa toki pyöri et tää on nyt tää tämmönen tärkee niinku. 

Tästä tuli mieleen videopeli Maniac Mansion (LucasArts 1987). Ensimmäinen (tai yksi ensimmäisiä) seikkailupelejä mutta silti kerralla päätyyn. Nokittaen tuleviakin. Eli ollakseen niin varhainen, hämmentävän hieno. Joycen kirja on varmaankin yksi ensimmäisistä modernistisista romaaneista (huikea väite minulta koska en tiedä onko näin, enkä tiedä mitä modernismi tarkoittaa, tai että onko ko. termi merkityksellinen vaiko liian lavea ja kattava) mutta sekin nokittaa ja heittää hommat aika monennenteen potenssiin. 

Ajatus _mikä_ nousi on eri asia kuin ajatus _joka_ nousi: kuinka tähän verrattuna vaatimattomia lopulta ovat olleet joidenkin kohtaamieni sanataideteosten kirjalliset iloittelut ja oppineisuus. Niissä on mahdollisesti kattavastileikitty yhdellä taidemuodolla tai tyylilajilla. Kuviteltu yhdessä luvussamiten koira ajattelee, tai miten joku puhuu ilman verbejä pitkän ajan. 

 

Mutta onko siinä sisältöä ja mikä se on. Jos poistetaan Matteus-efekti, sekä muukin liiallis-turhasti siihenkiinnittynyt arvostus siivotaan pois. Teoksen pitäminen koruna ja sosiaalisena pääomana. Pitäminen hienona teoksena vaikkei pitänyt minään. Tutkiminen tieteellisesti ymmärtämättä todella itse miksi tätä edes pitäisi tutkia. 

Esimerkkejä. Hautajaismatkan istumajärjestys kulkuneuvossa on ehkä annettu Joycen taholta väärin. Näin kertoo lähdeviite. Kuka vittu välittää! Mille tahansa teokselle voitaisiin luoda vastaavanpyhä nimbushehku, jos vain päätettäisiin ylisukupolvisesta äärilaaja-alaisesta palvonnasta. Tää on Se! olisi sitten reaktio, kun lukija päätyy Teoksen Läsnäoloon. Jos Jeesus Raamatussa sanoo/tekee jotain, se on todella tärkeää, koska koko tämä juutalaisuudesta lähtenyt Jeesus-spinoff-uskonto pohjaa aika ohueen tekstimäärään. Siksi jokainen lause on analysoitu. 

Todella hyvä taidetahto ollut vastaanottajilla, että Ulyssesta on haluttu jaksaa yrittää ymmärtää. Että sieltä on kaivettu kaikki tai kaikkea. 

Miksi taiteilija tekisi niin henkilökohtaista, että sitä ei voi ymmärtää kuin hän plus lähipiiri ja paljon myöhemmin elämäkerran lukijat? Juice Leskisen tuotantoa tutkinut tyyppi sanoi, ettei hänestä sitä voi ymmärtää, ellei ymmärrä JL:n yksityiselämää, erityisesti naissuhteita. Että voihan sitä kuunnella muutenkin ja suomen sanat toki tajuaa, ja tajuaa toki mistä lauletaan. Mutta yksityiselämän ymmärrys vasta valaisee todella. 

Ulysses sisältää kaikenlaisia viittauksia sinne ja tänne. On esimerkiksi mahdollista, että lukija lukisi koko kirjan tajuamatta, että se matkii luvuissaan Odysseiaa sijoittaen sen tapahtumia tahi näiden varjoja 1904-vuoden Dubliniin. Tämä Odysseia-viittaus on kirjan isoimpia runkoja. Mutta onko siinäkään mitään varsinaista mieltä. Miksi se on tehty ja mitä sillä halutaan sanoa?

Onhan se kiehtovaa ja hauskaa leikkiä. Koko homma on eräänlainen oman mielikuvituksen ja oppineisuuden osoitus. 

Odysseian käyttäminen pohjana olisi nykykirjallisuudessa jo klisee (huolimatta ettei JJ olisi sitä tehnyt, toisaalta ilman JJ:tä nykykirjallisuus olisi kai erilainen).

Eräs lukiessaluettuanouseva ajatus: kuinka valtava määrä Kaikkea on olemassa kussakin kulttuurissa. JJ:n viittaukset moniin kieliin, slangi-ilmaisuihin, filosofiaan/teologiaan, akuutteihin tapahtumiin, historiaan, Dubliniin. Tuntuu usein ettei tää oma kulttuuri ja aika oo mittään, että se on tässä vaan eikä sisällä syviä sisältöjä; mutta kyllä on muttei tajuu, on kuin lintu ilmassa (jonka sanoin välttääkseni iktyonisen kliseen). 

 

Sisällöistä. Tässä oli ainakin:

Luku kykloopista, jossa paljon silmiä ja silmänkaltaisia sanoja. Englannin I ja aye, ainakin. Tämä kuten monet muutkin asiat selvisivät suomentaja Leevi Lehdon tekemistä alaviitteistä. 

Luku jossa erilaisia sanomalehtityylejä ja ilmeisesti myös retorisia tyylejä.

Luku jossa teemana "väijytys omalla maaperällä" ja tämän johdosta sanojen viittaussuhteet epäselvän petollisia. Todella monimutkainen kirjoittamisen kuvio siis, jota itsessään voisi tosiaan tutkia pitkään. Tämä kirja pitäisi lukea monta kertaa, varmaan alkukielellä ja varmaan käyttäen kohdistuvaa tutkimuskirjallisuutta apuna. Että aukenisi nautinto. 

Luku teemanaan sikiönkehitys ja englanninkielisen proosan kehitys. Eri aikakausien tekstejä matkivia osioita. Sivulla 429. Leevi Lehdon viite 7. [...] Alkujaksojen sekavuuden voi ajatella ilmentävän sikiämistä (tai kaikkeuden syntyä) edeltävää kaaosta. Jaksossa ilmenee myös selkeä jännite (pitkien) latinalähtöisten ja (lyhyiden) anglosaksisen perinteen sanojen välillä: edellisten voi nähdä edustavan munasolua, jälkimmäisten vikkelämpiä siittiöitä. Minä: oho, vai niin. Teit sitten tuollaisen kielileikin tuohon. Ammattitaitosi on suurta ja mielikuvituksesi myös, mutta onko sillä merkitys. Toisaalta muutenkin nautin taiteessa vain taiteilijan käsityöläisyydestä... pidän esimerkiksi perinteisestä näköistaiteesta. Pidän siitä ajatuksesta ja tunteesta, että onpa ollut taitoa, ja miten tuohonkin on saatu aikaan kuunvalon olemus ja tunnelma. 

Odysseusta Haadeksessa edusti tässä hautajaismatka. Pignam Pugnam joku on kuollut. 

Voin kuvitella miten Joyce keksinyt näitä kieliteemavitsejä. Ihan vain breinstormaamalla jossain kämpässään. Pistetään musiikki tuonne, kielen historia tuonne, kielioppivirheet tuonne. Ja kaiken taustalle Odysseia jota tuskin saattaisi huomata ellei Linati- ja sitä toista kaaviota olisi. 

Luku jossa käsiteltiin paljon Shakespearea, oli Skylla ja Kharybdis. Mitä tarkoittaa? Mikä on se vaikea tie, uhkaava kummaltakin puolelta. Irlantilaisen kirjallisuuden tie? Onko Shakespeare uhkaava hirviö? Tämä Shakespeare-luku sekä ns. pistokas-luku olivat minulle lähes lukukelvottomia. Homma ei auennut oikein mitenkään. Vierekkäiset lauseet eivät liittyneet toisiinsa. Tässä vaiheessa kirjaa en myöskään lukenut vielä alaviitteitä. Halusin ottaa kirjan vastaan ilman niitä. 

Toiseksi viimeinen luku sisälsi tiedekieltä. Kliinistä kriittistä pohdiskelua ilman suurempia tunteita (?). Spesifi alivaltiosihteerimäinen hyperkorrektius. Tästä nautin eniten luvuista!

Kielellisen elostelun suhde sisältöön? Siitä 15000 sivua tutkimusta varmaan myös. 

Suomentajan alaviite 93 sivulla 153: Ennen Dedaluksen ja Lambertin poistumista huoneessa oli hetken aikaa päätoimittajan lisäksi kuusi miestä (Bloom mukaan lukien) - kuten Aioloksella oli kuusi poikaa: "Luo isän armaan, luo emon ehtoisan pitopöytään / aina he käy" (M, X, 8-9).

Luin Paavo Castrénin suomentaman Odysseian tätä ennen osin tätä varten, toki muutenkin. Mutta 28.1.23 oli se valmis ja 8.4.23 tämä. Että paljon olin unohtanut, Nausikaa oli ainut jonka itse hoksasin. Kolme nuorta naista rannalla, pallo, lapset. Gerty MacDowell kokee Bloomin Odysseukseksi. 

Luku Kirke. Pitkä jakso yömaailmassa. Bloom muuttuu naiseksi and that has been a very big deal in literature studies, yes.

Viimeinen luku. Penelope/Molly puhuu. Odysseiassa Penelope ei juuri puhu. Penelope uskollinen, Molly täynnä Blazen spermaa aviomiehen tullessa "Ithakaan". Molly pohtii naisen osaa, penseää minua kovin masentanutta suhtautumistaan Bloomiin. Miesten elukkamaista seksualisuutta. Lopuksi kyllä kyllä Kyllä muistelee suostumustaan avioliittoon Kukan kanssa. Jens Kukka. Syytön mies?

 

Ainakin voidaan sanoa, että tässä kirjassa ei ole kovin hienoja ja syvällisiä henkilökuvia. Henkilöitä on ja eräänlainen juonikin on, mutta sen tarkoitus on vain mahdollistaa Odysseia-viittaukset ja kaikenlainen kielellinen hurlumhei. 

Muistan miten nuorena pelkäsin CIA:ta. Jossain 80-luvun toiminta-leffoissa siihen olin törmännyt, ja ehkä muuallakin. Se tuntui ahdistavalta. Lonkerot. Harmaata kaikki. Voidaan tehdä salassa mitä vaan. Mutta sitten tajusin, näillä on eräs heikkous. Ne ovat patriootteja. Ne ovat yhdysvaltalaisia patriootteja. Ne eivät voi tehdä aivan mitä vaan, vaikka keinot saattaa olla mitä vaan. Sen jälkeen CIA ei enää pelottanut. 

Tässä kirjassa samankaltainen asia kautta rantain. Sillä kaikenlaisen ko. asian ironisoinnin ja satirisoinnin jne. lisäksi JJ selkeästi on irlantilainen patriootti. Haluaa itsenäisen Irlannin. 

 

Tuntuu nyt oudolta lukea tätä suomeksi, kun tajuaa alkuperäisen olleen niin syvällisesti toisella kielellä leikittelevää kieltä. Että tämä on todella isosti tulkinta siitä. No mutta, en koskaan osaisi alkuperäistä lukea.

Leevi Lehtohan on laittanut kirjaan alaviitteet. Toisaalta pakolliset, toisaalta alaviitteen näkeminen tekstissä katkaisee lukemisen henkisesti, vaikkei viitettä lukisikaan. Olisi voinut tehdä viitteet kirjan loppuun siten kuin joskus näkee, siis ilman nootteja itse tekstissä. Mutta se ei olisi ollut hyvä käyttöliittymä. 

 

- Nematoidi