Tämän on suomentanut Antti Tuuri. Kirjoittaja on tuntematon. Esipuheen tehnyt islantilainen haluaa esittää, että tämä on romaani ennen Don Quijotea. Eli islantilainen kirjallisuus pitäisi tunnustaa. 

Teokseni ideana on kostot ja kostojen kostot ja niin edelleen. 

Paljon kuvataan myös oikeudenkäyntejä käräjillä. Ilmeisesti käräjille kuitenkin tultiin aseistautuneina. Muistuttaa sitä miten Rooman keisarin piti saada legioonat puolelleen. Hallitsijan mandaattiin ei uskottu muuten, toisin kuin vaikka meillä nykypäivänä. Islantilaisilla käräjillä (tämän fiktiivisen kirjan kuvaamana ainakin) piti olla hampaisiin asti aseistautunut, tai muuten ei päässyt edes käymään niitä käräjiä. Vastustajat tappoivat heti. 

Useita pitkiä sukulaisluetteloita aina kun uusi ihminen esitellään. Suku ja kunnia selkeästi hyvin tärkeitä. 

Paljon voimakkaita naishahmoja. Feministisessä ajattelussa usein toivotaan naishahmoja, ja toivotaan myös naishahmoja, jotka eivät ole liian yksiulotteisia, kiiltokuvamaisia tai patriarkaatin mielen mukaan muokattuja. Toisaalta saatetaan myös kritikoida omien toiveidenkin mukaista hahmoa "naisvihamieliseksi representaatioksi". 

Mietin lukiessani, että voisitteko vittu lopettaa tämän tappamisen. Voisitteko kelata, että yhteiskuntajärjestyksenne on persehestä ja muuttaa sitä. Jossain vaiheessa kirjan lopussa kristinusko tulee maahan, mutta se ei vähennä tappamista.