Samanlaista säheltämistä erikoisen naisen, rahan, avioliittojen yms. kanssa kuin Karamazovissa. En olisi uskonut näitä kirjoja saati venäläisiä ylipäätään tällaisiksi. 

Yläluokan tai ylemmän keskiluokan naimahuolet tässä aiheena. Ja kaiken aikaa kaikki mesoavat suurissa tunteissa aivan täpinöissään, ja vaihtavat koko ajan mieltään. Kyllä tää onnistus niin pal vituttamaan ainakin minua. Sitten välillä joku tuberkuloosiin aivan pian kuoleva nuorukainen esittelee paperinivaskaa, jossa hänen suuri filosofiansa. En tiedä mitä helvettiä siitäkin olisi pitänyt ajatella. Onko Dostojevski vilpitön? Ahdistaako ja askarruttaako häntä oikeasti monet tässä kirjassa esitettevät asiat ja pohdinnot. Onko tuberkuloosi-pojan filosofinen testamentti jotenkin aidosti tärkeä asia.

Hyvin häveliästä myös. Oli vaikea päätellä ja tajuta aluksi mitä vanha mies Totski oli tehnyt Nastasja Filippovna Baraskova -nimiselle naiselle tämän ollessa teinityttö. Mutta ilmeisesti hän oli raiskannut tätä monena kesänä huvilallaan huvikseen. Sitten Nastasja päätti hakea oikeutta itselleen ja kostaa, ja uhkasi loata Totskin maineen. Venäläiset olivat siis yhtä häveliäitä kuin muutkin 1800-luvun porvarit, vaikka täysin virheellisessä Venäjä-kuvassani ajattelin, että siellä olisi sanottu kaikki suoraan.

Kirjassa taisi olla 4 isompaa osiota. Näiden alussa oli syvempiä pohdintoja Venäjän yhteiskunnan tilasta. 

4. osion alussa oli hieno pointti. Siinä esitettiin miten ihmiset ymmärtävät aatteet pintapuolisesti. Että nuori nainen pistää tukan lyhyeksi, sinilinssiset silmälasit päähän ja ilmoittaa: "Olen nihilisti." Tällaista se on nykyäänkin. 

On nyt luettu Kellariloukko, Karamazovin veljekset ja tämä. Jos nämä tällaisia on, en halua enää koskaan lukea yhtään lisää. Vai pitäisikö koettaa Rikosta ja rangaistusta. Siinä ei välttämättä ole avioliittohuolia, mutta jos saan arvata näiden muiden pohjalta, on loputon määrä massiivisia tunteita ja loputonta vatulointia ja mielenmuutosta. Haista Dostojevski pitkä paska. Muuta en osaa nyt sanoa, sori siitä. 

Toinen hyvä sitaatti:

"Tajuatteko, hyvä ruhtinas, että meidän aikamme ja meidän sukukuntamme ihmistä ei mikään loukkaa niin kuin se että sanoo hänen olevan vailla omaperäisyyttä, heikko luonteeltaan, vailla erityislahjakkuutta, siis aivan tavallinen ihminen."