sunnuntai, 21. kesäkuu 2020

Olet varmasti apina

Ihmisille tärkeää varmuus. Rakentaneet järjestelmiä mitkä tuottavat varmuutta. Usein näillä yliluonnollinen pohja, jolloin varmuus tulee ihmisen ulkopuolelta. Vaikka ihminen kuitenkin luonut järjestelmän. Valtio. Uskonto. Mersu paras auto. Ranskan muukalaislegioonan ohjesäännöt. Kiltojen tai aatelissukujen vaakunoiden tunnuslauseet. Kaikki nämä alkavat tuntua varmuuttaluovilta ja pyhiltä kun niitä tarpeeksi toistetaan ja annetaan ja ladataan niihin tarpeeksi merkitystä. Ihminen on epävarma. Hän haluaa olla varma. Varmuudentuottamisjärjestelmät on luotu tämän vuoksi. 

Maailmassa on liikaa tietoa. Jos alkaa pohtimaan jotain tilannetta omien näkemyksiensä kautta, niin nämä näkemykset ja niiden luoma filtteri on vain yksi mahdollinen. Siihen vaikuttaa elämänhistoriani, persoonani ja fysiologiani ihmisenä. Kaikkea tietoa ei voi hallita. Olemme kaikki apinoita. Taiteilijoita tai filosofeja tai poliittisia johtajia ei pidä kunnioittaa. Hekin ovat apinoita. Heillä ei ole tämän ylempää statusta. 

Siispä Pyrrhon ja ataraksia. Kaikki virtaa. Jokainen päivä on erilainen. Joka päivä on uudet ajatukset. Minun aivoissani olevat muistot ja tiedot... Niitä on paljon mutta kaikki ne eivät ole juuri nyt läsnä. Voin luoda ne uudelleen, vaikka juuri nyt tuntuu että niitä ei ole. 

maanantai, 8. kesäkuu 2020

Stephen Kingin tarkoituksellinen (?) väärinymmärtäminen tammikuussa 2020

Linkki HS:n artikkeliin, jossa kyseistä tapausta käsitellään = https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006374326.html

**********************

Ilmapiiri on hyvin tulehtunut. Somekohut ja sometuomiot syntyvät helposti. Mutta jos pysähdyttäisiin oikeasti oikeasti miettimään, niin huomattaisiin, ettei puhuttu järkeviä. Ettei se ihminen, joka demonisoitiin ollut oikeasti sellainen. Että yhden ihmisen tuomitsemissessiot somessa yhden kommentin takia eivät ole millään tasolla oikeudenmukaisia. Eivätkä loogisia. Ihminen joka tuomitaan on aina monimutkaisempi hahmo, ihminen. Ei demoni. 

Nythän oli käynyt niin, että Oscar-ehdokkaat julkistettiin. Ja yhtään naista ei ollut nimettynä parhaan ohjaajan palkinnon saajaksi. Tästä tuohduttiin. 

Sitten King ilmaisi, ettei ikinä antaisi moninaisuuden huomioonottamisen periaatteen vaikuttaa taiteen arvottamiseen; taiteessa ainoastaan laatu ratkaisee. 

Nyt sitten Kingin lausuma tulkittiin niin, että hän olisi tarkoittanut, että jos teos on naisen tai ei-valkoisen tekemä, se ei voi olla laadukas. 

Tämä ei selkeästikään ole Kingin näkökulma maailmaan. Miksi ei yritetty näkemään kommenttia suopeasti ja parhain päin? Miksi se tulkittiin väärin? Mitä väärintulkitsijat miettivät sydämensä salassa näitä mielipiteitä muodostaessaan ja kommentteja kirjoittaessaan? Uskoivatko he oikeasti itsekään "tuomioihinsa"? Mutta kun ilmapiiri on hyvin tulehtunut. Ja kun siis julkistetaan ne Oscar-ehdokkaat ja kun siellä ei ollut nyt naisia, niin se someraivopiikki oli taas päällä. Tämä on surullisen dogmaattista.

Entäs sitten tilanne, jossa joku ottaisi osaa "keskusteluun" twiittaamalla tukevansa naisia/vähemmistöjä ja sitten sitä peukutetaan. Ovatko nämä ihmiset sydämensä salassa todella messissä tässä suvaitsevaisuudessa? Ainakaan kaikki. Vai haluavatko pelata jotain peliä, nostaa omaa statusta. Mielistelevästi, teennäisesti, valehdellen. Valehdella itselleen ja muille. 

Ja King on nyt paha paha ihminen, kun hän kirjoitti kommentin joka (väärinymmärrettynä) loukkaa joidenkin ainoita oikeita ajatuksia? Onkohan netissä nyt twiittejä joissa joku hylkää tämän takia koko Kingin tuotannon tai muuta vastaavaa? 

Taas tulee mieleen Tocqueville-efekti. Mitä lähemmäs on päädytty täydellistä tasa-arvoa, sitä äärimmäiseksi muuttuvat tasa-arvon loukkausten herättämät reaktiot. Äärimmillään: Väärä intonaatio tai liian hidas vastaaminen "sensitiiviseen aiheeseen" aiheuttaa somevihapiikin. 

sunnuntai, 7. kesäkuu 2020

Työväenluokka hävisi

Olen ymmärtänyt työväenluokan historian tällä tavalla. Ensin oli keskiaika. Keskiajalla ei ollut työväenluokkaa. Keskiajalla oli ympäri Eurooppaa säätyjärjestelmä. Säätyjärjestelmä tarkoitti, että ihmiset päätyivät syntymässä jaettuihin rooleihin/kohtaloihin/ammatteihin/tehtäviin joista oli vaikea tai mahdotonta päästä ulos ja pois. Aatelisto, papisto, porvaristo ja talonpojat olivat viralliset säädyt Ruotsi-Suomessa. Muualla Euroopassa porvaristo ja talonpojat saatettiin niputtaa samaan säätyyn. Mutta suurin osa ihmisistä oli säätyjen ulkopuolisia ihmisiä. Säädyttömiä. Heillä ei ollut oikeutta osallistua säätyvaltiopäiville. He olivat myös vahvan valvonnan alaisia ja esimerkiksi irtolaisuutta, sitä ettei ole kenenkään palveluksen ja käskyvallan ja holhouksen alla pidettiin lähes rikollisena.

Sitten alkoi löytöretkien aikakausi ja porvaristo alkoi saada enemmän ja enemmän rahaa kaukokaupan tuotoista. Porvaristo saattoi paikoin olla rikkaampaa kuin köyhtynyt aateli. Tämä tilanne oli erittäin kiehtova, koska kyseessä ei ollut säätyjärjestelmään kohdistuva kapina tai vallankumousyritys, vaan säätyjärjestelmän sisällä tapahtuva säätyjen arvon ja merkityksen muutos.

Tämä tilanne kehittyi muutaman sukupolven ajan, ja niin porvaristo alkoi kokea kasvavaa epäoikeudenmukaisuuden tunnetta siitä, että heillä ei ollut politiikassa suurempaa painoarvoa, vaikka heillä oli paljon varallisuutta. Koitti 1700-luku ja valistusaika. Valistuksen eräs idea oli, että valtion hallintotapaa voidaan muuttaa, hallitsija voidaan heivata pois jos tämä ei alamaisia miellytä. Aikoinaan hyvin radikaali ajatus. 

Myös valistukseen liittyivät toiveet suuremmasta sananvapaudesta, uskonnonvapaudesta, tasa-arvoisuudesta, oikeusvaltiosta ja niin edelleen. Valistus oli ennen kaikkea nousevan porvariston aate. 

Sitten koitti Ranskan vallankumous 1789. Porvariston vallankumous. Se oli liian paljon liian nopeasti ja Napoleonin kukistumisen jälkeen Wienin kongressi peruutti vallankumouksen ja pyrki palauttamaan kaiken vanhan takaisin. Wienin kongressin aate oli konservatismi.

Mutta vallankumous ja toive muutoksista jäi kytemään. Toive edistyksestä, mikä oli uusi ajatus eurooppalaisessa kulttuurissa ja uusi ajatus koko ihmiskunnan historiassa. 1800-luku oli monien vallankumousten vuosisata. 

Ja loppujen lopuksi 1800-luvusta tuli porvariston vuosisata. He saivat ne oikeudet joita olivat toivoneet ja joiden puolesta olivat taistelleet ja monet jopa hengensä uhranneet. 

Säätyjärjestelmä tuli tiensä päähän ja päädyttiin yhä nykyäänkin olemassaolevaan luokkayhteiskuntaan. Yhteiskuntaluokkia on nyt kolme: yläluokka, keskiluokka ja työväenluokka.

Luokkayhteiskunta ei ollut samalla tavalla lainomainen ja/tai Jumalan määräämä, kuin mitä säätyjärjestelmä oli ollut. Se syntyi ainakin jollakin tavalla luonnollisesti ja orgaanisesti teollistuvan yhteiskunnan todellisuudesta.

Maailma siis teollistui 1700-luvulta eteenpäin. Teollistuminen ja modernisaatio. Kerrankin jotain aidosti uutta. Jotain mitä ihmiskunta ei ollut koskaan ennen kokenut eikä nähnyt. Ja se jatkuu edelleen, prosessi ja projekti on kesken. Jokainen päivä on niin aidolla tavalla uusi ja erilainen kuin koskaan ennen, että sitä on vaikea käsittää. Olemme jatkuva murtuvan aallon valkoinen kuohu. 

Ajatellaan vaikkapa vuoden 3755 vuoden historian oppikirjaa koulussa. Teollistumisen varhaisvaiheet 1700-2200 hulautetaan läpi muutamassa kappaleessa. (Myönnän että vuonna 3755 ehkä ei enää käytössä ole nykyisen kaltaisia koulukirjoja.) Tämä tilanne on vielä täysin kesken.

Porvaristo/keskiluokka tappeli itselleen oikeudet ja koko vuosisadan itselleen. Mutta he unohtivat työväenluokan ja työväenluokan piti taistella omat oikeudet itselleen. Eräällä tavalla keskiluokasta tuli työväenluokalle samanlainen taho kuin mitä aatelisto/papisto ja kaikki vanha valta oli ollut keskiluokalle. Keskiluokka voitti ja alkoi alistaa toisia.

Syntyy työväenaate/sosialismi. Sitten oli paljon taistelua ja vääntöä. Tuon ajan ihmisille työväenaate ja työväenasema oli hyvin tunteita herättävä ja radikaali aihe. Syntyi Neuvostoliitto 1922. 

Suomessa perustettiin Suomen Työväenpuolue 1899 (myöhempi SDP). Usein on ollut SDP ja muut vasemmistopuolueet hallituksissa. Paljon on SDP:n Forssan ohjelman tavoitteista saavutettu. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on sosiaalidemokraattinen projekti. Tai sitten protestanttinen. Tai sitten porvarillinen. Tai sitten jotain muuta, en tiedä.

Sitten työväenluokka keskiluokkaistui ja liukeni. Kuten sanottua demari ajaa bemarilla. Vasemmistopuolueet ja AY-liike, jotka olivat taistelevia liikkeitä menettivät suuntansa ja toimintakykynsä. Jäänmurtajallakaan ei voi ajaa avovedessä, vaan ainoastaan jään päällä. 

Onko Suomi nyt siis yhtä suurta keskiluokkaa? Kuka identifioituu nykyään työläiseksi? Ainakaan työväentaloilla ei käydä. Ei ole työläiskirjailijoita. Ei erillisiä työväen urheiluliittoja (ehkä ihan hyvä niin, ettei tule liikaa vastakkainasettelua). 

Mutta silti ajattelen, että työnantajalla on paljon valtaa ja voimaa suhteessa työntekijään. Jos AY-liikkeiden jäsenyys hiipuu ja SDP:n äänestäminen hiipuu, niin työelämä huonontuu työntekijän kannalta. 

Tai miksi sanoin: Jos SDP:n äänestäminen hiipuu. Ei voida enää tietää eikä sanoa mitä SDP ajaa. Paavo Lipponen ja oikeistodemarit. AY-johtajien aikaiset eläkkeet ja huippupalkat (petturuutta aatteelle). Kaikki oli selvempää kun työläinen äänesti SDP:tä 1950. Silloin tiesi mitä tilasi ja silloin sai sitä mitä tilasi. Tai mistäs minä tätäkään tiedän. Ehkä kuvittelen vaan menneisyyden erilaiseksi kuin se oli. 

Voidaan siis sanoa, että kaikki vanhan sääty-yhteiskunnan säädyistä ovat aikanaan saaneet johtaa maailmaa. Aatelisto&papisto johtivat keskiajalla. Porvaristo/keskiluokka 1800-luvulta etiäpäin. Työväenluokka Neuvostoliitossa ja muissa sosialistisissa valtioissa 1917 alkaen. Minusta vaikuttaa usein siltä, että porvarien/keskiluokan hallitsema maailma on ollut näistä parhain ja inhimillisin. Jos haluan tätä niin pitäisikö minun äänestää SDP:tä?

perjantai, 5. kesäkuu 2020

Näkökulma Black Lives Matteriin

Black Lives Matter -mielenosoituksiin pitää muodostaa mielipide. Kannattaa/ei-kannata. Ei kai noin. Pakkohan asioissa olla välimuotoja. Tolkun ihminen argumentoisi suurin piirtein näin, että asiassa ja aiheessa on paljon hyvää, mutta myös kyseenalaisia ja outoja piirteitä. 

Toisaalta tolkun ihminen on termi joka sekin on saastunut. Muutamia vuosia sitten joku ehdotti sitä leppoisaksi keskitien ratkaisuksi. Sitten termin kaappasivat sekä melko fanaattiset maahanmuuttokriitikot että heidän vastavoimansa, keitä sitten ovatkaan. Vastavoima sanoi, että termi on vain eufemismi rasismille. 

Että ehkä en sitten käyttänyt tolkun ihminen -termiä tässä uudessa mielessä (mikä se onkaan) vaan perinteisessä mielessä. Olen aina termistä pitänyt. Toisaalta jos kukaan tätä edes lukisi tämä aloitus nähtäisiin silmäniskuna... johonkin suuntaan. 

On olemassa miinakenttiä joiden läpi ei voi kulkea ilman että räjähtää. 

Orjuus kiellettiin Yhdysvalloissa 1865. Kuitenkin eteläosavaltioilla oli oikeus ylläpitää ns. Jim Crow -lakeja, joilla mustien amerikkalaisten tasa-arvoa ja oikeuksia edelleen poljettiin. 1960-luvulla, siis 100 vuotta orjuuden lakkauttamisen jälkeen, alkoi mustien kansalaisoikeusliikehdintä. Tämä saavutti suuria voittoja juridiikan tasollakin. Voidaan varmaan sanoa, että enää nykyään ei ole lakitasolla mustia ja valkoisia eri asemaan saattavia lakeja. 

Voidaanko olettaa, että mustien ja valkoisten tasa-arvo on vuonna 2020 paremmalla tolalla Yhdysvalloissa kuin koskaan ennen? Ainakin sen on pakko olla paremmalla tolalla kuin orjuuden aikana. Sen on pakko olla paremmalla tolalla kuin 1960-luvulla? Vieläkin on toki epäkohtia, mutta mistä voimme tietää mitä tapahtuu todella? Olen usein nähnyt suomalaisessa mediassa uutisointia siitä, miten mustat amerikkalaiset ovat vaarassa poliisien taholta. Poliisit ampuvat paljon todennäköisemmin mustan kuin valkoisen. Tämä on varmasti todellinen epäkohta. Ja osa tästä perustuu tulehtuneeseen historiaan, joka kumpuaa orjuudesta asti. Jasper Pääkkönen sanoi, että hänen isäntäperheensä kielsi häntä viemästä mustaihoista tyttöä tanssiaisparikseen Prom-tansseihin. "Koska Amerikassa ei vain toimita näin." Silti käsitin, että isäntäperhe ei ollut varsinaisesti rasistinen. Rotu ja rodun pohtiminen ovat Amerikassa olennaisia tavalla, jota Suomesta käsin on hyvin vaikea ymmärtää. 

Mutta mitä jos asiat ovatkin menneet parempaan suuntaan? Käsitykseni mukaan esimerkiksi yhdysvaltalaisten kaupunkien rikosluvut ja aseellinen väkivalta ylipäätään ovat tippuneet huomattavasti 1970-luvulta. USA on turvallisempi kuin koskaan. Mutta paikallinen media polarisoi ja värittää asioita, ja antaa kuvan että kaikki on edelleen turvatonta ja uhkaavaa. Koska tällainen uutisointi myy. 

Suomikin on nyt turvallisempi ja vakaampi kuin koskaan. Väkivaltarikoksia tehdään vähemmän kuin koko itsenäisyyden aikana. Liikenteessä kuolee vain vähän ihmisiä. Nuoriso on fiksumpaa ja koulutetumpaa ja kansainvälisempää kuin koskaan. Nuorison alkoholinkäyttö ja tupakanpoltto vähenee. Esko Valtaojan lemppariajatus maailman asioiden menosta parempaan suuntaan on monella tavalla totta. Mutta näitä ei juuri koskaan uutisoida missään. Ja jos uutisoitaisiin, se tuntuisi oudolta ja väärältä. Meidän on vaikea uskoa asioiden menevän parempaan suuntaan.

En siis todella tiedä mitä USA:ssa tapahtuu. Uskon että mustaihoisten kuolemat poliisien kautta ovat aito epäkohta. Mutta en pidä siitä, jos asiasta ja tilanteesta luodaan musta-valkoinen äärimmäinen kuva, jossa koko maailma nähdään pahana ja sortona, eikä mitään harmaita alueita tai välimuotoja ole. 

Luin tässä linkattua esitystä ilmiöstä/teoriasta valkoinen etuoikeus: https://docs.google.com/document/u/0/d/160xZ8gLfrbPLuw-OMZUR0UcJVrdpUMGw40Ai3wpUVEw/mobilebasic

Teksti luo maailmankuvan, jossa valkoista etuoikeutta on kaikkialla ja valkoinen ihminen ei oikeastaan koskaan voi olla sorrettu eikä voi koskaan olla viaton. Todella intensiivinen narratiivi ja maailmanselitys. Selviää parhaiten jos lukee linkin sisällön.

Tekstissä esitetty maailmankuva on mielestäni hyvin epäuskottava. Itse asiassa ajattelin lukiessani usein, että kyseessä on Keijo Kaarisade -nimimerkin harjoittaman parodian kaltainen julkaisu. Mutta ilmeisesti kirjoitus on tehty täysin tosissaan. 

Myönnän että jonkinasteista valkoisen etuoikeuden kaltaista maailmassa varmasti onkin olemassa. Esimerkiksi Suomessa on varmasti valkoihoisen kantasuomalaisen helpompi työllistyä kuin erilaista etnisyyttä edustavien. Lisäksi valkoihoinen kantasuomalainen on edelleen ihmisen perustyyppi Suomessa, kuten voidaan sanoa että mies on ihmisen perustyyppi ja nainen poikkeus. Tästä esimerkkinä, niin moni ihminen Suomessa edelleen voi lukea Seitsemää veljestä kuvauksena suomalaisuudesta sinänsä, vaikka se kuvaa lähinnä vain miehiä. Ja miehiä jotka olivat säätyläisiä talonpoikaissäädystä, eivät mitään tilattomia kiertolaisia. Toivon itse, että kaikki suomalaiset voisivat tulla kohdelluksi samalla tavalla, ja tasa-arvo yhä etenisi maassamme. 

Minulle tulee valkoinen etuoikeus -övereistä mieleen Solzenitsyn-sitaatti, jossa hän pohti miksi Shakespearen näytelmien pahat hahmot eivät koskaan tappaneet lopulta kuin korkeintaan tusinan verran ihmisiä. Hänen mielestään se johtui siitä, että heillä ei ollut ideologiaa. Se vaatii ideologian, että voi tappaa miljoonia kuten Solzenitsyn näki tapahtuvan Neuvostoliitossa. Jonkinlaisen assosiaation kautta siis sanoisin näin, että jos katsoo arkista maailmaa jotenkin omin silmin ja jotenkin käytännönläheisesti, niin sieltä ei koskaan voi löytää ja havaita tuollaista äärimmäistä valkoinen etuoikeus -kuviota. Mutta samalla tavalla ajattelen, ettei maailmasta voi todella havaita myöskään äärimmäistä patriarkaattia. Tai äärimmäistä uusliberalismia. Tai äärimmäistä kulttuurimarxilaisuutta. Tai äärimmäistä punavihermädätystä. Miksi sitten jotkut menevät näin äärimmäisiin musta-valkoisiin teorioihin mukaan, niin en tiedä. Ehkä se liittyy nuoruuteen. Tai siihen, että sitä kautta löytää itselleen ryhmän. Sitä kautta saa elämälleen merkityksellisyyttä ja kaikenselittävän narratiivin kun nationalismi ja kristinuskokin ovat siihen jo vähän liian tunkkaisia. Mutta toisaalta nationalismi ja kristinusko ovat potentiaalisesti hienovaraisempia ja syvällisempiä aaterakennelmia, kuin yksinkertaistava mustavalkoistava fanaattisuus. Niissäkin toki potentiaali fanaattisuuteen... Mutta valkoinen etuoikeus tuntuu nuorekkaalta ja raakilemaiselta, ja siksi se on ehkä myös noin räikeä. Tulee mieleen myös Tocqueville-efekti BLM-liikkeen selittäjänä: Mitä suurempi sosiaalinen oikeudenmukaisuus on saavutettu, sitä voimakkaammaksi tulevat yhä pienemmistä sosiaalisista epäoikeudenmukaisuuksista syntyvät reaktiot. Jolla en tarkoita, että ihmisen kuolema olisi "pieni epäoikeudenmukaisuus". Tocqueville-efektiä näkee paljon maailmassa nykyään. 

https://en.wikipedia.org/wiki/Tocqueville_effect

Joka tapauksessa kuten sanoin yllä, olen samaa mieltä että mustien asemassa on edelleen paljon parannettavaa USA:ssa. Mutta en hyväksy tämän Black Lives Matter -liikkeen fanaattisia piirteitä. Toisaalta pidän mahdollisena, että tästä kaikesta nousee jotain hyvää ja aitoa parannustakin. Kuka tietää mihin tämä johtaa. Vallankumouksia ei yleensä voi hallita ja ne aloittaneet ihmiset menettävät ohjaksensa jo alkuvaiheessa.

En vain kestä liiallista ehdottomuutta. Tällaisiakin tekstejä näkyy: if you feel like you're being "forced" to show your support - check your privilege. 

Vesitiivis vallankumous. Olemme 100% oikeassa ja meitä ei saa vastustaa. Check your sanity motherfucker nyt jo vittu oikeesti.

Lopuksi haluan sanoa, että olen vasemmisto-liberaali sosiaalidemokraatti.

torstai, 4. kesäkuu 2020

Egyptiläinen katsoo seinää Helsingissä

Hieroglyfi tarkoitti pyhää kirjoitusta. On vaikea ymmärtää miten ensimmäiset kirjoitustaitoiset kulttuurit suhtautuivat kirjoitettuun kieleen. Luultavasti paljon kunnioittavammin kuin nykyään. Kirjoitus oli jollain tasolla pyhää. 

Mitä jos muinainen egyptiläinen aikamatkustaisi nykyaikaan ja katsoisi Helsinkiä. Hän näkisi hehkuvaa kirjoitusta talojen seinissä ja kaikkialla. Hän ehkä ajattelisi, että nämä ovat tämän ajan ja kulttuurin jumalien nimiä. 

Mutta oikeasti ne ovat tuotemerkkien nimiä. 

Olen tullut lähiaikoina tietoiseksi että John Ruskin ja Émile Durkheim ajattelivat teollistuneen kulutusyhteiskunnan tuottavan itsemurhia ja turhaa rihkamaa. Että turha rihkama voitaisiin myydä, pitää sille luoda tarvetta. Tarve luodaan mainonnalla. 

En tiedä mikä tässä sinänsä on väärin. Kyllähän ihmiset saavat valmistaa mitä haluavat ja myydä niitä toisilleen. En tiedä mikä ongelma on automarketeissa, jotka joidenkin mielestä ovat paha ilmiö. Ne ovat vain kauppoja joista voi ostaa tavaroita. 

Kiehtovaa Ruskiniin ja Durkheimiin törmäämisessä oli se, että he yrittivät pysäyttää virran jota he eivät saaneet pysäytetyksi. Nykyinen maailma on edelleen ongelmallinen juuri samoilla tavoilla. Ihmisille myydään tavaroita joita he eivät tarvitse ja tämä tavaroiden haluaminen on nostettu liian keskeiseksi asiaksi.