sunnuntai, 22. elokuu 2021

Leena Krohn: Umbra

Päähenkilön nimi on Umbra. 

Umbra latinaksi = varjo; aave, haamu.

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Että päähenkilö on syrjässä, sivuraiteilla. Näinkin voi olla konstruktiivisella tai destruktiivisella tavalla. Yhteiskunnan varjossa näkee yhteiskunnan todellisuuden - tämän takia on olemassa rikoskirjallisuuden tyylilaji? 

Umbra on lääkäri. Hänen suuri elämänprojektinsa on Paradoksien arkisto -teoksen kokoaminen ja kirjoittaminen. Paradoksit todistavat, että maailmassa on vikoja ja mysteereitä. Maailmankuvat ja todellisuudenhahmotukset eivät pidäkään vettä. Erityisesti Umbraa ahdistaa tai vainoaa äärettömyyden käsite. Umbra pyrkii ehjään rationalistiseen maailmankuvaan? Tätä ei voi saavuttaa, mutta hän ponnistelee koko elämänsä turhaan sitä kohti? Eli oikea vastaus olisikin antautua mysteereillä, tai jotain? 

Pitäisikö ajatella, että Umbra on fiksumpi kuin muut, ja pohtii syvällisiä? Tai että Umbra nyhrää turhien asioiden kanssa, koska ei tajua miten elää? Onko kirjan pointti edes Umbran persoonan pohtiminen? 

Erilaisten potilaiden ja tilanteiden kautta käsitellään moninaisia ajatuksia. Potilaana on nainen, jonka kasvot ovat hirviömäiset. Potilaana on keinoäly. Potilaana on raiskaajia ja muita väkivaltarikollisia, joiden kautta pohditaan pahuuden ja vapaan tahdon asioita. Potilaana on entinen astronautti, josta on tullut hunsvotti. Potilaana on nainen, joka on taivuttanut ruumiinsa O-kirjaimen muotoon ja myöhemmin äärettömyysmerkiksi. 

Minua vain ahdisti, että piti ajatella mitä tämä kaikki sitten merkitsee. Mitä merkitsee O-kirjain-ihminen? Hän ei halua olla ihminen. Hän haluaa paeta ihmisyyttä. Hän tuhoaa muotonsa. Mutta O:n kautta hän pääsee olemaan puhdas abstrakti symboli. Ja tämä tarkoittaa, että ihmisen saastaisen fyysisen ruumiin ytimessä on kaikki tämä puhtaus ja jumalaisuus. Tai: hän oli tuhonnut ruumistaan vääntäessään sen O:ksi, eli tämä tarkoittikin, että jos pyrit abstraktioon hylkäät ja tuhoat ihmisyytesi. Tämähän oli Umbrankin tilanne, hän halusi voittaa taisteluita abstraktin maailmassa. Umbra katsoi O:n läpi sairalaan valkoista tyhjää seinää, tämä kehystyi medaljongiksi ihmis-O:n kautta. Mitä tämäkin sitten tarkoittaa? Että pelkkä tyhjyys, pelkkä valkeus, seinä jossa ei ole frescoja, muuttuu merkitykselliseksi/semi-jumalaiseksi, jos sitä kehystää abstraktioon osittaisen itsetuhon kautta pyrkivä ihmisruumis.

Ehkä olen masentunut tai jotain, mutta minusta kaikki nämä pohdinnat ovat turhia, koska ne eivät kuitenkaan voi johtaa juuri mihinkään. Korkeintaan ne johtavat pointteihin ja ajatuksiin. Ehkä jopa niihin joita kirjoittaja on tarkoittanut. Mutta mitä sittenkään? Nämäkin pointit ovat vain ajatuksia ja näkökulmia ja niitä on jo nähty. Lähiaikoina olen ajatellut, että ei taiteesta ole mihinkään. Ei se tavoita mitään todellista. 

Ajatellaan kuitenkin vielä lisää. Umbra on taidemuseossa. Mutta häneltä viedään sateenvarjo pois. Vartija kertoo että se on yleinen sääntö. Umbra on varjo ja häneltä viedään varjo pois, onko hän nyt siis alaston ja aito? Vartija seuraa häntä sateenvarjon kanssa huoneesta toiseen. Mitä tämä tarkoittaa? Että Umbra tai kukaan muukaan ei voi kokea taidetta ilman opittua painolastia, yhteiskunta pakottaa tulkinnan tiettyyn uomaan, eikä tulkinta ole koskaan täysin vapaa. Tätä kuvaa jatkuvasti vaaniva vartija, joka on vienyt Umbralta taiteen tuhoon (eli todelliseen tulkintaan?) kykenevät esineen pois, ja vielä kanniskelee sitä itse mukanaan kuin voitonmerkkiä? Myös lukemattomia muita tulkintoja voidaan kehittää, mutta mitä sitten? Mikään ei kuitenkaan johda mihinkään. 

En ole koskaan ymmärtänyt klassista musiikkia. Mitä järkeä siinä on, kun siinä ei ole sanoja eikä näin olleen mitään sanomaa. Mutta on sanottu, että anna vain musiikin tulla ja olla ja viedä. Kyllä sieltä jotain löytyy. No ei löydy muuta kuin esteettistä miellyttävyyttä sävellyksestä, tai teknistä taituruutta jota voi ihailla. Ja jotain tunteita, joita pamahtelee musiikista mieleen. Mutta ne ovat aivan tavallisia samoja tunteita joita olen kokenut monesti ennenkin. Mikä siis on pointti? Pointtia ei ole. Mitään aidosti uutta ei ihmisessä voida saada aikaan. Miksi taidetta sitten edes tehdään? Tehdäänkö sitä erilaisille ihmisille, kuin mitä minä olen? 

Lukioaikana luin koulukirjasta, että henkilöllä oli ollut tällainen idea: taideteosta ei tarvitse tehdä ollenkaan, pelkkä sen idea riittää. Olin hyvin samaa mieltä. 

Mutta tulkitaan nyt vieläkin. Umbran väkivaltarikollispotilaiden syyt tekoonsa. Oli omatunto, mutta jokin varjo nousi valinnan hetkellä, ja he eivät valinneet antaa ihmisen olla, vaan valitsivat tehdä pahaa. Umbra miettii etteivät nämä varmaankaan rakasta rikoksiaan, mutta he rakastavat varjoa. Ja varjo oli nautinto ja nautinnon pakko. Hohhoijaa saatana! Miten tämä liittyy siihen että Umbra = Varjo. En jaksa edes miettiä. Jotain tästäkin voisi löytää ja saada irti, ja sekin olisi sitten merkityksetöntä. Tarvitsenko lääkitystä? Tarvitsenko uuden elämän?

Jos tutkisi tätä kirjaa 200 tuntia. Lukisi sen useasti ja pohtisi ja pohtisi... Mitä siellä voisi olla. Vaikka mitä. Mutta silti vain ihmisen ajatuksia. Kirjaa on käytetty kahden muun Krohnin teoksen ohella gradussa Ajasta tehty aine. Varmaan parempaa ajankäyttöä on ollut kirjoittaa tuota gradua, kun olla survomassa ihmisiä joukkohautaan. 

Miksi kukaan kirjoittaa mitään, jos kaikki on jo sanottu. 

lauantai, 21. elokuu 2021

Harry Salmenniemi - Asiakaskoralli ja muita novelleja

Olen alkanut kokea empatiaa sen jälkeen kun täytin 40 vuotta. Jos luen uutista liikenneonnettomuudessa kuolleista, eläydyn omaisten suruun. En tiedä miksi näin on käynyt. 

Myös olen alkanut lukea samoja kirjoja monta kertaa. Aiemmin en tehnyt niin koskaan.

Vuosia luin lähinnä englanninkielisiä tietokirjoja. Lähiaikoina suomeksi alunalkaen kirjoitettu on kiinnostanut enemmän. Omalla kielellä ja tutusta todellisuudesta.

Luin Harry Salmenniemen Uraanilampun ja Delfiinimeditaation molemmat kahdesti. Suuresti vaikuttivat. Pelottavaa, hienoa kieltä. Osin sellaista jota kai kutsutaan aikalaiskuvaukseksi. Nyky-sukupolven kaiken ironisointia, tai sen ironisointia että kaikkea ironisoidaan. Vaikea oli sanoa, mikä oli todellinen pointti. Ei kai se, ettei pointtia ollut. Tai ehkä se, mutta ehkei kuitenkaan täysi nihilismi.

Katsoin eilen Woody Allenin elokuvan Midnight in Paris. Siinä Gertrude Stein sanoo aikamatkustajalle, että taiteilijan tehtävä on olla lannistumatta ja luoda toivoa ja merkityksellisyyttä. En itse asiassa muista mitä Stein sanoi, mutta jotain tuollaista.

Sitä olen usein miettinyt, mitä taide edes on? Miksi sitä tehdään? Mitä se voi saada aikaan? Jotenkin sillä lailla asia siis on, että monille ihmisille taide on tärkeää. He saavat siitä jotakin. Mutta toisaalta on ihmisiä joille taide ei ole suuressa osassa. Heidän näkökulmastaan teos, joka toiselle äärimmäisen tärkeä, on täysin merkityksetön. 

Lisäksi taiteen voi tulkita miten vaan. Sama teos herättää valtavasti erilaisia tulkintoja. Taiteilija itse ei voi tälle mitään. Taideteoksilla ei siis ole mitään "luonnontieteellisen" selkeää olemusta, koska joillekin merkitsee paljon, jollekin ei mitään, ja tulkintoja on lähes loputtomasti.

Kuitenkin muistelen kerran katsomani youtube-videon kertoneen juuri taiteen olleen Marcel Proustin viimeinen vastaus. Vastaus siihen mikä ylipäätään on elämässä tärkeää.

Mutta toisaalta taide on vain jonkinlainen leikki jonkinlaisilla säännöillä. Eli esitän, että taide ei sano mitään todellista, ellei taiteenkokija ole alun alkaen alkanut leikkiä tätä taideleikkiä. Sama asia kuin että tuskin kukaan pystyisi kokemaan isänmaallisia tuntoja ellei isänmaallisuutta aatteena olisi ladattu sisään kotona ja koulussa. Jos ei olisi, ei henkilö kykenisi leikkimään isänmaallisuus-leikkiä. Eikä kokemaan mitään kun lauletaan Kotimaani ompi Suomi ja vedetään lippua salkoon. 

Eli aluksi pitää uskoa, että taide voisi olla jotain. Sitten se vasta voi olla jotain. Pitää olla usko ja hyvä tahto. Toisaalta tämäkään ei välttämättä ole totta. On varmasti ihmisiä joilta voidaan ajatella puuttuvan taideleikin sääntöjen opiskelu, mutta silti ovat kokeneet jonkin teoksen äärellä jotain voimakasta tai jopa pyhää. 

Taide oli suurimman osan ihmiskunnan olemassaoloajasta uskonnollista ja pyhää taidetta. Mutta nyt vasta modernilla ajalla on tullut maalliset aiheet ja maallinen taide. Mutta oletettavasti siellä sisällä on edelleen se pyhyys. Samalla tavalla kuin sanotaan, että suomalaisessa yhteiskunnassa on sisällä protestanttisuus tai vielä tarkemmin pietismi, vaikka ollaankin kovin maallistuneita. Erään tulkinnan mukaan ateismikin on vain eräs pietismin muoto. Jos suhde Jumalaan on pietismin mukaan äärimmäisen yksilöllinen ilmiö ja projekti, niin eräs suhde Jumalaan olisi suhde ei-olevaan Jumalaan. Roomalais-katoliset eivät ilmeisesti voi olla ateisteja? 

Taiteessa voi siis edelleen olla entinen pyhyys ja uskonnollisuus sisällä. Mitä sitten ylipäätään on pyhyys ja mitä on uskonto? Kaikki nämä ovat ihmisen keksintöjä, ja ihminen on tietoisuuteen noussut eläinlaji. Jos surraan pyhyyden häviötä maailmasta, ja sitä että kaikki on vain profaania mössöä, niin loppujen lopuksi ei haikailla mitään ihmisen ulkopuolista absoluuttista hienoa settiä, vaan ihmisen luomaa settiä, joka väittää että on absoluuttinen. Absoluuttinen itsekin on ihmisen luoma käsite. Sanat ovat ihmisen luomia käsitteitä. Mikä on todellinen pöytä, jos se on jotain muuta kuin tuo sana. Miten voi nähdä ja kokea todellisen pöydän sanojen tuolla puolen. Varmasti esimerkiksi buddhalaiset ovat pyrkineet tähän. Mutta mitä hekään sitten ovat saatanat tavoittaneet? Pöydän tuonpuolisen todellisen pöytyyden, tai kaikkien käsitteiden perimmäisen tyhjyyden ja siitä buddhalaisessa leikissä kumpuavan autuuden. Hehän leikkivät buddhalaisuus-leikkiä, jonka mukaan mennään käsitteiden tuolle puolen kohti tyhjyttä ja sitten vasta onkin kivaa. Mutta ensin pitää näemmä omaksua käsitteitä että ne voidaan tyhjentää ja olla autuaita. Mitä jos joku onnistuttaisiin kouluttamaan sylilapsesta asti niin buddhalaiseksi ettei hän koskaan opi näitä käsitteitä ensinkään. Hän on suoraan tyhjyydessä. Suoraan autuudessa. Eikö tällainen ihminen olisi jotenkin hullu? Susilapsi? Ei sanoja, ei objekteja, vapaa pudotus. 

Niin eli mistäköhän se buddhalaisten autuus kumpuaa, paitsi siitä että on opetettu että sieltä se kumpuaa. Eikä kaikilla sitä paitsi ole aikaa mietiskellä näitä asioita niin paljon kuin munkeilla. Jotkut tekee pitkää työpäivää buddhalaisissakin maissa. Ehkä tässä pyritäänkin hierarkian ja luokka-asetelmien sun muiden luomiseen. Että kun minä olen munkki ja minä mietiskelen eikä olekaan pöytää vaan tyhjyys, ja sitten seuraa autuus, niin minä olen parempi kuin duunarit jotka ei tätä koskaan ehdi miettiä. 

En tiedä. On buddhalaisuuskin perseestä, tai ainakin se on pelkästään ihmisten keksintö. Enkä tiedä miksi se tuottaa sellaisia tuloksia kuin tuottaa. Turha sitä liian vakavasti ottaa ja liian paljon kunnioittaa kuitenkaan. 

Jos taide oli pyhää ja on edelleen pyhää, niin sieltä voi siis löytää merkityksellisyyttä. Sehän on yksi iso asia mitä uskonto tarjoaa. Tarina. "Jos meillä ei ole tarinaa, näemme vain tämän huoneen; jos meillä ei ole tarinaa kaikki virtaa tiehensä." Nojoo, mutta se tarina voi sitten ilmeisesti olla mikä vaan. Jos vain siihen uskoo, se voi olla mikä vaan. Voi leikkiä mitä tahansa leikkiä. Jos koet pyhyyden, sekin on vain pyhyys-leikkiä. Eri asiat ovat eri ihmisille pyhiä. 

Eli pitää olla merkitys ja tarina ja pyhyys, mutta loppujen lopuksi nämäkin ovat tyhjiä, koska ne voisivat olla mitä vaan. Absoluuttista ei ole, koska sekin on vain yksi ihmisen keksimä leikki ja käsite ja on tyhjä. Tai ei välttämättä tyhjä, mutta jos se on täynnä, se on vain leikkiä. Ja sitten nää buddhalaiset sanoo että se tyhjyys on autuutta, mutta se on tosiaan niitten "tyhjyys on autuutta" -leikkiä. 

Leiki miten vaan kunhan on hyvä fiilis. Tämä vaikuttaisi olevan todella syvällinen ja äärimmäinen havainto ihmisen osasta.

Mitä tämä Salmenniemi sitten teoksissaan sanoo ja mihin hän pyrkii. Mitä merkitystä hänenkään kirjoillaan on. Niillä on merkitys, jos joku niitä lukee ja jotain niiden avulla kokee. Jotain hyvää fiilistä. Tai jotain muuta syvällistä, jos hyvä fiilis kuulostaa liian rienaavalta. Jotain leikkiä leikkien, Salmenniemin kirjoista voi saada kaikenlaista pyhää irti.

Mutta ei kai Salmenniemen pointti voi olla nihilismi. Että hän olisi tehnyt nämä kirjat vain siltä pohjalta, että mitään ei voi enää sanoa, eikä millään ole mitään väliä. Että vaikka hän onkin harjoittanut kirjoittamisen taitoaan paljonkin, niin kaikki sanoma ja kaikki on olemassa olematta. Siis kaikki on tyhjää, koska kirjailija on tarkoittanut niin. 

Näin se ei voi olla. Salmenniemi on istunut jonkin kirjoituslaitteen äärellä ja nähnyt vaivaa ja halunnut onnistua ja halunnut kirjoittaa hyvä tekstejä. Jotain hän haluaa sanoa. 

No mitä hän sitten sanoo? Ainakin näissä novelleissa usein toistuu sellainen paha oikeistolaisuus -tunnelma. Ihmiset ovat säälimättömiä. Halutaan valtaa. Köyhää alistetaan. Vasemmistolaista ajattelua, vasemmistolaista uhkakuvaa. Mutta en tiedä kenen puolella Salmenniemi on. Onko hän kenenkään puolella? Ei kai kirjoitusten idea ole olla ideologisesti oikealla tai vasemmalla? Se olisi minusta jotenkin noloa ja heikkoa. Kirjoittajan pitäisi olla enemmän.

Ehkä idea on ennemminkin ottaa näistä retoriikoista osioita ja äärimmäistää niitä. Ja tehdä homma sekavaksi, ettei lukija tiedä mitä mieltä olla. Ja koska retoriikka on tuttua ja koska politiikassa on niin paljon tunnetta ja kahtiajakoheimoutumista, niin se on hyvä lähde mistä tätä soppaa voi keittää. 

Asiakaskorallin novelli Maalauksia. Salmenniemi on antanut uudet nimet klassisille maalauksille, ja tehnyt niistä taideanalyysin. Uudet tulkinnat ovat kaikki oikeistolaisia. Tai oikeistolaisuuden satiiria, tai vasemmistolaisuuden satiiria. En tiedä mitä. Novelli Hakemuksia satirisoi työhakemuksia. Kuinka sairasta on työelämä, hullut hakee töitä, hullut on normaaleita, alistetaan kaikkia. Myös novelleissa satirisoidaan (tai mikä sana nyt onkaan oikein tähän) yritysten eettisiä ohjeita ja mainospuhetta. 

Eli minusta tuntuu usein Salmenniemen leikkiä seuratessani, että hän olisi juuri tällainen kliseinen vasemmistolainen. Tyyliin asenteet joita voi lukea Voima-lehdestä. Mutta sitten hän on kirjallisen huomattavan kykynsä ja taitonsa kanssa jotenkin leiponut ne tällaiseen kuosiin. Eikä sano niitä aivan suoraan. Mutta tosiaan jos näin on, koen sen pettymyksenä. Koska jotenkin ajattelen että taiteilijan pitäisi olla tällaisen yläpuolella. Siis yläpuolella politiikan. Tai ainakin yläpuolella alkeellisen dikotomisen poliittisen retoriikan. Yläpuolella niiden ihmisten, jotka pitävät tällaista retoriikkaa totena. 

En tiedä mitä Salmenniemi tarkoittaa, enkä tiedä miksi nämä tekstit on kirjoitettu. 

sunnuntai, 15. elokuu 2021

Matt Damon sanoi jotain väärin

Ranskassakin on ihmisiä ja hekin sanovat kaikenlaista. Mutta ranskalaisten jutuista harvemmin kirjoitetaan lehdissä. Se johtuu siitä, että ei osata ranskan kieltä, ja siitä että ranskalainen kulttuuri ei ole niin voimakas vaikuttaja kuin amerikkalainen on ollut. 

En tiedostanut asiaa lapsena, mutta monet siistit korkean statuksen asiat tulivat Amerikasta. Ritari Ässä. Indiana Jones. Commodore 64. Maanantai-iltaisin tuli aina jokin vähän uudempi ja hienompi elokuva, ja ne olivat lähes aina amerikkalaisia. Muistan miten ollessani yläasteella yhtenä lauantaina lähetettiin suomalainen elokuva Sotapoika. Heikki Hietamiehen romaanin pohjalta. Minua ahdisti ja masensi suomalaisen arkipäiväisen paskaelokuvan katsominen niin paljon, että tällä lailla vielä melkein 30 vuotta myöhemminkin sen muistan. 

Eli amerikkalainen kulttuuri hallitsee, ei siinä mitään. Mutta on siinä se, että kun siitä keskustellaan ja siihen otetaan kantaa, unohdetaan että muukin maailma on olemassa.

On siis olemassa näyttelijä Matt Damon. Helsingin sanomat kirjoittaa 2.8.2021 otsikolla Matt Damon lopetti halventavan sanan käytön, kun tytär valitti asiasta, mutta kysymys kuuluu, miten Damon ei ole päätynyt samaan tulokseen jo aikoja sitten.

Linkki uutiseen: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008165599.html

Jutussa selitetään, että Damon olisi tyttärensä argumentoinnin seurauksena lakannut käyttämästä f-sanaa. Eli ilmeisesti sanaa fag. Lähin suomennos kai hintti.

Ei siinä mitään. Mutta onnistuu taas raivostuttumaan monet asiat tässä artikkelissa. 

Sitaatti: "On nimittäin käsittämätöntä, että Damon on vielä vuonna 2021 kokenut, että seksuaalivähemmistöistä voi veistellä vitsiä loukkaavin termein, vielä omille lapsille."

Hieno helppo positio toimittajalta. Olisi pitänyt tehdä jo ennen. Ja että tämä olisi käsittämätöntä, tähän toimittaja ei usko itsekään. Hän ei usko, että olisi mitenkään erikoista että Damon, 50-vee käyttäisi tällaista sanaa. Hän haluaa vain luoda itsestään hyvän kuvan. Tekopyhän teennäisen hyvän kuvan. 

Lisää sitaatteja: 

"Damon on varmasti tiennyt, että termi on halventava. Se on ollut sitä aina, eikä sitä voi selittää pois sillä, että Damonin lapsuudessa termiä viljeltiin tiuhaan."

"Tietämättömyyteen ei siis voi kääriytyä. Kyse on välinpitämättömyydestä."

Juuri sillähän sitä voi selittää, että Damonin lapsuudessa oli toisenlainen maailma! Mutta kun nykyään on muotia tällaiset taantuvan lainsäädännön nojalla tehtävät paheksunnat vanhoista kulttuurituotteista, niin ei se mikään ihme ole että tässäkin asenne on tämä.

"Tarpeellista se kuitenkin on. Loukkaava slurri enteilee uhkaa väkivallasta, syrjinnästä ja kiusaamisesta. On selvää, että näiden sanojen tarkoitus on vain aiheuttaa pahaa mieltä ja alemmuudentunnetta niiden kohteissa."

Vaikka slurreja ei kohdistaisi suoraan kehenkään, kertoo niiden huoleton heittely jotain melko synkkää niiden sanojasta."

Tässä tuodaan kehiin teoreettista kehystä. Mikroaggressiot, sortavat rakenteet. Tehdään yhdestä sanasta ehkä isompi kuin se onkaan. Nähdään sanan käytössä valtavia asioita. Tässä jopa termi slurri täysin tuontitavaraa. 

Kertoo synkkää sanojasta. Ihmisen patologisointi yhden sanan perusteella. Olen jo pitkään fantisoinut suomalaisesta elokuvasta, jossa päähenkilönä olisi perus-rasistinen suomalainen työmies. Henkilö eläisi elämäänsä, olisi muunmuassa perheenisä, mutta suhtautuisi kaikenlaisiin eri-etnisiin ihmisiin, pakolaisiin jne. äärimmäisen epäluuloisesti. Ei olisi mitenkään ohjelmallinen tai teoreettinen. Ei kirjoittaisi blogia, ei marssisi kulkueissa. Mutta ei kuitenkaan kykenisi hyväksymään vaikkapa mustaihoista suomalaiseksi. Mutta tämä henkilö olisi kuitenkin empaattinen, järkevä, hyvä perheenisä. Tämä olisi mielestäni täysin mahdollinen henkilö. Jos hän eläisi elämäänsä ympäristössä jossa ei-tyypillisiä suomalaisia näkisi melko harvoin, asia ei olisi hänelle mitenkään jatkuvasti akuutti. Hän eläisi omassa kuplassaan kuten kaikki muutkin. Mutta nykyisessä keskustelukulttuurissa tällaisen rasistisen asenteen omaava henkilö olisi helposti täysin patologisoitu. Vaikka oikeasti tällaisia tyyppejä on olemassa ja näitä on Suomessa paljon.

Kerran oli Hesarissa myös juttu siitä, miten rasististen tai homofobisten sukulaisten kanssa on vaikea tulla toimeen. Miten heidän seurassaan ei haluta viettää aikaa. Minusta se ettei kykene heidän seurassaan olemaan kertoo liiallisesta teoreettisen tulkinnan omaksumisesta ja todellisuuden vieroksunnasta. Jos vaikka oma äiti omaa negatiivisia asenteita vaikkapa maahanmuuttajia kohtaan, niin se on vain esimerkiksi yksi prosentti hänen jutuistaan, ja 99% hän on äiti. 

 

"Toisten mielestä liberaaleja arvoja edustavan Damonin olisi taas pitänyt jo tähän mennessä ymmärtää, että halventavien ja loukkaavien ilmaisujen käyttäminen vähemmistöistä edes vitsillä on huono idea."

Tekopyhyys. Kulissit. Kaikki tämä. Minä väitän, että moni moni ihminen joka Twitterissä pitää yllä puhdasta ideologiaansa ja Oikeita Sanoja, jossain kaveriporukassa heittää jotain neekeri-läppää. Ei sen takia, että olisi rasisti... tai siis... Jos hän sanoisi saman jossain somessa hän olisi (siinä todellisuudesas) yksiselitteisen kirkkaasti rasisti ja täysin tuomittu. Mutta livenä hän käyttää tällaista äärimmäistä kieltä, koska tabujen rikkominen ja niillä leikittely juuri on usein huumorin ydintä. Hän loukkaa pyhiä arvoja. Pappi sakastissa saarnan jälkeen kutsuu öylättiä piparkakuksi. 

Televisiossa näytetään ohjelmaa, jossa kehitysmaiden lapset surkeissa oloissa ompelevat jalkapalloja. Tekevät erittäin taidokkaasti ja nopeasti työnsä. Tekevät 12-tuntista työpäivää. Ei viikonloppuja. Huono palkka. Töissä hakataan. Katson tätä ohjelmaa ystävieni kanssa. Sanon "Varo ettei perse repee. Saatana mä käyn joka päivä töissä että tollaset saatanat saa elää". Kaikki nauravat. Vitsi toimii. Arki-todellisuus. Eri asia kuin Twitter-todellisuus.

Toivon että pian koittaisi se päivä, jolloin tämä twitter-pyhimystely ekspousattaisiin oikein kunnolla. Koska minua niin raivostuttaa, että tällä tavalla saa elää ja olla. Ja kukaan valtaa omaava taho ei hauku näitä jatkuvasti ja onnistuneesti. 

Sitten vielä se, että tätä on vaikea pysäyttää. Vaikea iskeä tähän todella pysyvä kolo ja siihen kiila ja rikkoa koko saatanan rakennelma. Koska ne toiset voivat pelata tällä tavalla: konservatiivi, valkoinen privilegio, homofobia, transfobia. SAATANA. Pelkästään noilla sanoilla voi pelata aivan aluksi, ja pelkästään noilla sanoilla voi voittaa.

Gibsonin elokuva Braveheart. Paha kuningas sanoo: Use up the Irish. Arrows cost money. The dead cost nothing.  

Ja hyvin pelattu. Paskaaks sitä sitten mitään todellisia argumentteja, kun noilla demonisointi-sanoilla saa jo puolustuslinjan kuntoon. Ja joidenkin mielestä on jo voittanut. Niiden Twitter-kaverien mielestä on jo voittanut. 

Mutta. Te olette huonoja ihmisiä! Te ette oikeasti voita näillä sanoilla. Te olette valehtelijoita, tekopyhiä, twitter-pyhimyksiä. Mutta oikeassa elämässä kaikki on toisin. Onneksi en ole Twitterissä. Onneksi en ole nuori jonka täytyisi näytellä siellä.

Miksi näistä taas kirjoitan. Miksen muusta. Kun vituttaa tää touhu. Minua ottaa hei päähän internetissä väärässä olevat ihmiset! Näiden argumenttien heikkous. Se, ettei kukaan kunnolla hyökkää näitä vastaan nyky-yhteiskunnassa. Se, että he saavat riehua. 

Tässä käsitellyn Hesarin jutun kommenteissa hyviä argumentteja, jossa nähdään tämän asian läpi. 

En ollut kirjoittanut pitkään aikaan blogiin mitään. Nyt pakotin itseni väkertämään tämän. Toivon että tämä olisi ollut parempi.

perjantai, 9. heinäkuu 2021

Anteeksi kannet!

Aivan aluksi haluan sanoa, että olen mielestäni vasemmisto-liberaali.

Nyt on sitten käynyt tällainen asia. Suomessa on kustannusyhtiö Tammi. He kustantavat J.K. Rowlingin kirjoja. Rowlingilta on tulossa uusi kirja ulos. Tammi julkaisi kirjan kannen. Ilmeisesti kirjan kannen julkaisu on jonkinlainen tapahtuma ja tapa kustannusmaailmassa. Mahdollisesti yleistynyt nykyään kun ne voidaan esittää verkossa?

Oli käynnissä pride-viikko, kun Tammi julkaisi tämän kannen. Se oli joidenkin mielestä väärin. Ja tuossapa lause. Koska niinhän se, se oli joidenkin mielestä väärin. Joidenkin. Mielestä. Väärin.

Se oli joidenkin mielestä väärin, koska Rowling on joidenkin tulkinnan mukaan sanonut asioita, jotka ovat pride-viikon arvojen vastaisia. Siksi nämä jotkut, joiden mielestä tämä oli väärin, harrastivat kansalaisaktivismia/pelottelua/uhkailua, ja Tammi pahoitteli, että kansi on julkaistu pride-viikolla.

Voi itku miten Tammi sitä pahoittelikin. Voi itku miten Tammi häpäisi itsensä. Katsokaa nyt tätä tekstiä:

 

Tammi on ylpeä voidessaan olla virallinen Pride Gold -kumppani osana Werner Söderström Osakeyhtiön kustantamoperheen yhteistä kumppanuutta. Tammi on myös J. K. Rowlingin kirjojen kustantaja.

 

Rowlingin lokakuussa ilmestyvän teoksen kannen kaikille kirjan kansainvälisille kustantajille yhteinen julkistusajankohta osui samalle viikolle Priden kanssa.

 

Ajoituksemme oli tahditon. Olemme pahoillamme ja poistimme julkaisun.

 

Kustantamona irtisanoudumme transfobiasta. Olemme konsultoineet transyhteisöön kuuluvia asiantuntijoita ja haluamme olla jatkossa hienotunteisempia ja parempia kumppaneita.

 

 

Miten noloa alistumista ja ovimattona olemista. Miten keinotekoista oikeiden sanojen haparointia tuossa lopussa. Olemme konsultoineet... Olisitte konsultoineen niitä trans-yhteisöön kuuluvia joiden mielestä Rowling ei ole trans-fobinen, vaan Rowling on ookoo.

Miettikääpä, että sanooko Tammi tuossa, että Rowling on heidän mielestään transfobinen?

Tässä linkki varsinaiseen Helsingin sanomien uutiseen: Tammi julkaisi trans­fobiasta syytetyn J. K. Rowlingin tulevan kirjan kannen Pride-viikolla: ”Tämä on surkeiden sattumusten sarja”, sanoo viestintä­johtaja

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008100924.html

Mistä ja kenestä tämä vaatimus nousee? Kuka on päättänyt, että kirjan kannen julkaiseminen pride-viikolla on väärin? Ovatko kaikki Pride-viikkoon osallistujat kenties samaa mieltä? Miksi Tammi kaatui/taipui näin pienestä tuulesta? Tässä on nyt mielestäni kysymys paljolti siitä, että Tammi (ja muut toimijat vastaavankaltaisissa tilanteissa) pelkäävät sitä mitä tapahtuu, jos eivät reagoi tuolla tavalla kun Tammi reagoi. Jos ei reagoi ollenkaan tai jos, auta armias, hyökkäisi vaatimuksen esittäneitä vastaan. Siitä tulisi paskamyrsky. Mahdollisesti Tammella ja muillakin putiikeilla on nykyään jonkinlaisia valmiita viestintä-strategioita juuri tällaisia tapauksia varten.

Mutta. Eikö voisi olla sellaisia strategioita myös, että vaaditaan perusteita näille vaatimuksille? Että miksi väitätte noin, koska meidän mielestämme asia on toisin. Miksi tätä ei uskalleta tehdä? Miksi aina alistutaan.

Ja minua ottaa päähän tässä erittäin vahvasti se, että tuollainen painostus ja pelon ilmapiiri saa vallita. Samaistan tuollaiset vaatijat kuin Tammen kimppuun somessa hyökänneet ei-oikeusvaltiomaiseen lynkkausjoukkomielialaan.

On pieni putka jossain villin lännen kaupungissa. Ja siellä on pidätettynä joku, joka on tehnyt tunteita todella kuohuttaneen rikoksen. Ja seriffin apulaisineen pitäisi pitää syytetty sellissä ja viedä puolueettomaan oikeudenkäyntiin. Mutta ulkona on ihmismassa joka vaatii syytettyä hirtettäväksi. Myönnän toki että Tammen tapauksessa ja vastaavissa ei ole kyse elämästä ja kuolemasta, mutta ei ole tuossa lynkkausesimerkissäkään, koska se on lännenelokuvasta eikä todellisuudesta.

Kaikki nämä pride-hommat ja HBLTQXÖ -oikeudet ovat minusta todellakin kannatettavia. Mutta kannatettaava ei ole tällainen jatkuva mesoaminen ja tarkoituksellinen väärinymmärtäminen. Eikä oikein ole se, että yritykset ja yksityiset taipuvat tällaisen täysin epäoikeudenmukaisen ikkunan takana huutavan väkijoukon painostukseen.

Tämä koko väite, että Rowling on transfoobikko on mennyt läpi kuin palmuöljyn vastustus.

 

 

Tällainenkin olisi mielenkiintoinen kysymys. Jos julkisyhteisö johon kuulun ottaisi osaa Pride-viikkoon, niin saisinko minä ottaa osaa sellaisilla twitterissä ja kaikkialla julkistamillani erityisehdoilla, että olen pro-Rowling, pro-liberalismi ja pro-pride. Mutta en hyväksy pride-kokonaisuutta kaikkinensa, koska se sisältää paljon sellaisia uomia ja voimia joita en halua kannattaa. Ja tekisin tästä ison jutun somessa ja menisin sinne Prideen ja mulla olis sateenkaarilippu jossa lukisi pro-Rowling ja muitakin kehittämiäni iskulauseita, joilla satirisoidaan näitä ylilyöntejä. Niin olisko tää sitten oikein? Vai tulisko huuto? No huuto tulee aina, mutta voisko tulla myös sen julkisyhteisön anteeksipyyntö minun, heidän työntekijänsä toimista. Varmaan sekin vois tulla, kun pelätään reaktioita. Ja miksi aina tulee niin helposti ne anteeksipyynnöt ja kaikki nää kuviot. Olisi tosiaan virkistävää jos joskus joku tällanen myrskynsilmään somessa pistetty taho sanoisi: haluaisimme kuulla perusteluja miksi pyydätte/vaaditte tuota.

Keitä oikeasti olivat ne, joiden vaatimuksiin suostuttiin? Ja millä logiikalla kansien julkaisu onnistuttiin näkemään loukkaavana?

Tässä ollaan vähemmistöjen asialla ja tasa-arvon asialla ja ihmisoikeusasialla, tässä HBLTQ/Pride -hommassa. Mutta joillakin liikkeen toimijoista on todellinen konkretia aika kaukana. Sanamagia. Sanahygienia. Minna Canth ja Työmiehen vaimo tai Köyhää kansaa on tästä aika kaukana. Kyseisissä teoksissahan esitetään hyvin selkeästi ja syvällisesti suuria sen aikaisen suomalaisen yhteiskunnan epäkohtia. Todellisia epäkohtia. Konkreettisia asioita.

Siis kelataan nyt ihan oikeasti tosissaan tätä juttua. Kannet julkaistiin. Väkijoukko vaatii, väkijoukko uhkailee. Nyt on ihmiset kuulkaa sellainen juttu, että nämä mesoajat eivät voi uskoa tähän juttuunsa enää itsekään. Ei puhuta mistään oikeista konkreettisista epäkohdista. Väärinymmärretään tarkoituksella esimerkiksi ne Rowlingin twiitit.

Haluaako HBLTQ/Pride -porukka tukijoita mahdollisimman paljon, mahdollisimman vähän tai keskiverrosti. Koska tällainen mesoaminen karkoittaa ja vieraannuttaa potentiaalisia tukijoita aika lahjakkaasti. Tosin jos kaikkoavat, ovat hekin ymmärtäneet väärin sen, että kaikki porukasta ottaisivat osaa tällaisiin väkijoukko uhkailee -kuvioihin. Mutta sitten heidän pitäisi varmaan sanallisesti irtaantua ja irtisanoutua näistä.

 

En tiedä. Vaikeeta on.

 

Olen vasemmisto-liberaali ja minusta SDP on tarpeeksi hyvä puolue. Miten on käynytkin näin, että tasa-arvoa ja kaikkea hyvää ajavat tahot aiheuttavat minussa nykyään näin paljon raivoa? Koska he käyttäytyvät asiattomasti ja koska heidän argumenttiensa loogisuuden taso on usein niin heikko. Onko käynyt kuten Eric Hobsbawm ennusti, että jos ja kun vasemmistolaisuus fragmentoituu tällaisiin entistä pienempiin viiteryhmiin, vähemmistöryhmiin, ja ne ajavat omaa oikeaoppisuuttaan...  eivätkä enää ole yhtä ja samaa perinteistä yläkategoriaa Vasemmisto... niin tämä aiheuttaa sitten vasemmiston hiipumisen ja häviöitä vaalikentillä. Eikö juuri näin ole tapahtunut ympäri Eurooppaa?

Loppuun vielä nostan vielä maljan vapaudelle, että joitakin ottaisi sekin sitten päähän!

sunnuntai, 16. toukokuu 2021

Kirja: Leena Krohn - Mitä en koskaan oppinut

Oli kyllä pettymys kirjaksi. Uutisoinneissa oli nostettu esille Krohnin kommentit nykyiseen keskusteluilmapiiriin. Että kanselointi on surkeaa sananvapauden rajoitusta. Että pitääkö pedofiili olla, että voisi näytellä pedofiiliä, jos Simpsoneiden mustaa lääkäriä näytellytkin piti vaihtaa toiseksi. Myös Krohn oli käyttänyt jossain yhteydessä termiä "kvasi-liberaali suvaitsemattomuus" ajan hengestä. Lisäksi sanoi sananvapauden tilan olevan pahempi kuin 1970-luvulla. No tuohon viimeiseen en ainakaan usko, koska 1970-luvulla taistolaisia ja näitä tuki valtava Neuvostoliitto. Nykyisiä "mesoajia" ei tue mikään valtio tai suuri instanssi. He ovat vain yksi keskusteleva ryhmä yhteiskunnassa, ja ovat päässeet paljon näkyville, ja ehkä saavat sitten muutettuakin asioita haluaamansa suuntaan. 

Kirja oli sirpaleita ja raapaisun tasolle jätettyjä haja-ajatelmia. En tiedä miksi inhosinkin sitä niin paljon. Ehkä johtuu siitä, että luin juuri Hannu Raittilan essee-kokoelman Liikkumaton liikuttaja, ja siinä kielen taso ja aiheiden käsittely oli ihan 9½ tasoa. Krohn ei kirjoita yhtä hyvin eikä käsittele asioita yhtä kattavasti ja loogisesti. Tähän voidaan sanoa, että ehkä joku tästäkin tykkää. Varmasti niin.

Inhoan ranskalais-tyyliseksi nimeämääni vatulointia, jossa kirjoitetaan että toisaalta näin ja sitten toisaalta näin. Sellaista tässä oli paljon. 


Käsitellessään yliluonnollisia asioita Krohn mainitsee että "paranormaalit ilmiöt ovat siirtyneet viihdemaailmaan. Viihteen kautta paranormaali ja yliluonnollinen ignoroidaan ja tehdään vaarattomaksi". Jos jotain inhoan, niin tällaisia argumentteja. Siis KUKA oikein tässä Krohnin mukaan ignoroi? Joku salaliitto? Samanlaista kuulee kun puhutaan kulttuurimarxilaisuudesta, patriarkaatista ja vaikka uusliberalismista. Että tämä paha ei-pidetty taho voi onnistua missä vaan ja tehdä mitä vaan, ja ihmiset ovat voimattomia. Mitä Krohn tarkoittaa oikeasti? Että yhteiskunnan materialistinen henki on pakottanut paranormaalin viihteeseen, koska se ei halua hyväksyä sitä. En pysty edes kuvailemaan kuinka paljon tällainen tapa ajatella vituttaa minua. 

Ajatellaan vaikka Salaiset kansiot -tv-sarjaa. Siinäpä paranormaalia viihdettä. Kuitenkin sarjan luoja Chris Carter on aihepiiristä intoilija, ja nimenomaan pyrki sarjallaan tuomaan näitä ajatuksiaan yleisön tietoisuuteen. Varmaan Salaisia kansioita onkin sitten katsottu maailmassa enemmän kuin on Charles Fortia luettu. Niin eikö tämä sitten ole onnistuminen?

Joku voisi sanoa näin: kun pikkutyttö leikkii Frozen-elokuvan leluilla, hän on amerikkalaisen massaviihteen aivopesemä uhri. Mutta jos nyt muistan millaista oli olla lapsi, niin lasten maailmassa ihan arkipäiväisenkin kokemuksen maaginen voima vie mennessään. Ja ne Frozen-lelutkin voivat muuttua lähes eläviksi, elätyminen on täydellistä jne. Näin ollen lapsi ei ole uhri, koska lapsi oli vahvempi kuin nämä aivopesun yrittäjät (joita ei ehkä ollutkaan). 

Tämä sama argumentti lähiaikoina tuotu esiin kylmän sodan ideologisten lelujen kanssa: https://yle.fi/uutiset/3-11843891

Hyviä pointteja tulee Krohnilta kuitenkin siinä, että miksi sitten uskottavina pidetyt ihmiset ovat kautta aikojen nähneet niinkuin nykyään sanotaan "kummaa". Selittämättömiä lentäviä esineitä. Kryptozoologisia entiteettejä. Mistä ne ovat tulleet vai ovatko mistään. Huomasin nyt kun luin kyseisen kirjan kohdan uudelleen, että sehän olikin ihan asiaa. Olin vain näköjään päättänyt inhota ja haukkua kirjaa jostain syystä. 

Keijo Kaarisadekin kommentoi joskus tätä Valtioneuvoston kanslian opasta Informaatiovaikutukseen vastaaminen. Siinä sanotaan, että yksi esimerkki disinformaatiosta on satiiri ja parodia. Satiiri ja parodia määritellään tavallisesti harmittomiksi viihdyttämismuodoiksi. Mutta siis oppaan mukaan väärin käytettynä ovat disinformaatiota. Katsoin kaikki South Parkin kaudet männäsyksynä. Se on satiiria, mutta en kutsuisi sitä harmittomaksi. Parhaimmillaan todella kovia sivalluksia. Esimerkiksi Band in China -jakson jälkeen SP aidosti kiellettiin Kiinassa. Ja jos jokin Kiinassa halpoja esineitä valmistava länsimainen teknologiajätti haluaisi myös perustaa suoratoistopalvelun, on hyvin todennäköistä että sen pitäisi jättää SP ohjelmistosta pois, koska muuten Kiina-setä on hyvin hyvin vihainen.

Se mihin tässä kirjassa on käyty kiinni julkisuudessa, on Krohnin kommentit tästä trans/intersektionalismi/naisoletetut/cancel -henkisestä keskustelusta, jossa ihmisiä teilataan ja kanseloidaan ja niin edelleen. 

Olen itse miettinyt usein, miten essentialismi ja konstruktivismi esiintyvät molemmat trans-aktivismissa, vaikka ne mielestäni ovat ristiriitaisia käsitteitä. Eli toisaalta ajatellaan sukupuolen olevan sosiaalisesti konstruoitunutta, liukuvaa, portaatonta. Mutta toisaalta sitten trans-ihmisen identiteetti on lähes essentialistinen. Pyhä identiteetti. Vain trans-ihminen (tai muu vähemmistön edustaja) voi tietää miltä tuntuu olla hän. Vain trans-ihminen voi esittää trans-ihmistä (tästähän on jo esimerkkejä). 

Eli siis sosiaalisesti konstruoitu essentialismi. Sitä olen myös miettinyt, että miksi ihmisten pitää mennä sukupuolenkorjausleikkauksiin. Mitä he niistä saavat? Jos leikkauksissa jollain tasolla muovataan sukupuolielimiä ja koko kehoa ja sitten prosessiin liittyy myös hormonihoito, niin mitä tällä saavutetaan? Että ihminen kokee olevansa keholtaan enemmän sitä sukupuolta mitä koki mieleltään olevansa? Mutta koko prosessi tuntuu minusta jäävän aina puolitiehen, koska sellaista geenimanipulaatiotekniikkaa ei ole vielä saatavilla, joka veisi tämän loppuun asti. Toisaalta on varmaa, että tällainen tulee. Viimeistään 200 vuoden aikajänteellä. Mutta silloin tulee myös kyky muuttaa ihminen aivan toiseksi. Toiseksi lajiksi. Aivotoiminnan tasot ja tavat nähdä/kokea ja olla olemassa. Ne voidaan vetää niin toisiksi, ettei sellaista ole nähty edes DMT-injektioiden jälkeen. 

Miksi siis ihminen ei voi vain kuvitella olevansa eri sukupuolta ilman leikkausta? Miksi pitää olla näin materialisti? 

On todella kiehtovaa, että nyt 2020-luvulla länsimaissa on noussut voimakkaasti keskiöön tällainen sukupuolen problematisointi. En täysin ymmärrä mistä se kumpuaa. Osittain siitä, että nuoriso haluaa aina ärsyttää ja olla etulinjassa. Osittain aidosti yksiulotteisista sukupuolirooleista, jotka rajoittavat ihmisiä. Osittain siitä, että jonkun ihmisen sukupuoli on aidosti eri kuin hänen ruumiinsa. 

Mutta mietitäänpä vähän biologiaa. Seksuaalinen lisääntyminen on 2 miljardia vuotta vanha luonnon keksintö. Lisäksi kambrikaudesta eteenpäin 500 miljoonaa vuotta suurin osa kaikista paljain silmin nähtävistä eläimistä on jakaantunut naaraisiin ja uroksiin. Jotkut eläimet tosin voivat vaihtaa sukupuolta, kuten jotkut kalat. Sukupuolen määrittely on myös hankalaa. Joillain eliöillä uros ikäänkuin synnyttää, kuten merihevosilla. Melko järkeväksi ja kattavaksi tavaksi määrittelylle on havaittu sukupuolisolujen olemus. Liikkumattomat ja harvat solut ja suuri panostus sukusoluihin = naaras. Liikkuvat ja äärimmäisen lukuisat sukusolut ja sukusolujen "halpuus"/massa = uros. 

Nyt sitten ihan oikeasti tämä tilanne on ollut olemassa luonnossa silmillä nähtävienkin eläinten osalta puoli miljardia vuotta. Kuten sanoin, on kuitenkin eläimiä, jotka voivat vaihtaa sukupuolta, tai ovat itsessään kaksineuvoisia, kuten kastemadot, eli sisältävät molemmat sukupuolet. Lisäksi luonnossa varmastikin esiintyy poikkeamia samalla tavalla kuin ihmisilläkin. Eli että uroksella onkin "väärät kromosomit" eikä tyypilliset uroksen kromosomit. Voidaan kuvitella tusinoittain mahdollisia poikkeaman tapoja, miten eläinyksilö jonkinlaisen lisääntymisvirheen takia ei omaa normaalien terveiden yksilöiden geenejä ja sukuelimiä. 

Nyt tässä vaiheessa voin sanoa, että tuntui pahalta käyttää tuollaisia termejä kuten "normaali terve yksilö", koska eläydyin siihen, että joku jollain tasolla tällaisten asioiden kanssa kipuileva ja ahdistuva ihminen kokisi sen loukkaavaksi. Olen vasemmisto-liberaali, kuten olen ennenkin maininnut. En sinänsä vastusta hyvinkin liukuvaa konstruktivistista käsitystä sukupuolesta, vaan asiaan liittyvää mesoamisen ja sekoboltsin keskustelun ilmapiiriä. 

No mutta siis. Puoli miljardia vuotta silmillä näkyviä naaraita ja uroksia. Kuka kyseenalaistaa muurahaisten sukupuolijärjestelmän? Kuka haluaa muuttaa sen 1950-luvun amerikkalaiseksi ydinperheeksi? Kuningatar pois, sienet kellarista pois kasvamasta, ei syödä omia lapsia ja näin päin pois. Eihän kukaan näitä kyseenalaistakaan. 

Ihmisen koko sukupuolijärjestelmä ja kaikki käytänteet kuitenkin on kyseenalaistettu. Mutta kuinka paljon sitä voidaan muuttaa? Voidaanko siitä tehdä muurahaispesän kaltainen? Ehkä joskus, mutta ei vielä. Mutta ei tätä kukaan ole ehdottanutkaan. Eli siis: huomioidaan että esitetyt asiat sijaitsevat tietyissä rajoissa. Ne eivät ole rajattomia, äärettömiä. Lähinnä ne kohdistuvat nyt tähän kaksisukupuoli-ajatuksen kyseenalaistamiseen. 

Vielä kerran... taustalla on 500 miljoonaa vuotta silmillä näkyviä kaksisukupuolisia eläimiä. Tämä on voimakas materialistinen fyysinen pohja sukupuolille. Sukupuolessa on hyvin selkeästi havaittavalla tavalla jotain perustavanlaatuista. Mutta tämä ei ole sellainen biologiaan vetoava argumentti, joka sitten vaatisi naisia/miehiä käyttäytymään tietyllä tavalla. Koska biologian "laki" niin vaatii. Sellainen argumentti on epälooginen. Jos ihminen voi käyttäytyä tietyllä tavalla, sellainen käyttäytyminen on siten mahdollista ja "luonnollista". Richard Dawkinsilla oli hyvä pointti siinä, että jos homo sapiens olisi täysin biologian orja, ei kukaan ihminen kykenisi käyttämään mitään ehkäisyä vaikka sitä olisi saatavilla. Koska luonnonvalinta ei koskaan milloinkaan voisi valita lisääntymiskyvyn heikentymää saatikka hedelmättömyyttä. 

Sanoisin siis, että ihmisen sukupuolilla on henkisiä eroja vaikkapa jossain taidoissa. Vaikkapa voisi olla niin, että miehet ovat matemaattisesti lahjakkaampia kuin naiset. Tämähän on merkittävä puheenaihe ollut. Että tytöt eivät valitse lukiossa matematiikkaa yhtä paljon kuin pojat, tytöt eivät mene luonnontieteellisille aloille. Sitten on esitetty syinä, että kyseessä on yhteiskunnan iskostamat piiloasenteet ja tällaiset asiat. Mutta sitten on sanottu myös, että on olemassa jonkinlainen pohjoismainen paradoksi. Että maailman tasa-arvoisimmissa maissa on kuitenkin voimakas työelämän segregaatio miesten ja naisten ammatteihin. Voimakkaampi kuin monissa macho-kulttuurin maissa. Sitten tämä on selitetty sillä, että tasa-arvoinen yhteiskunta itse asiassa juuri vapauttaa sukupuolet toimimaan itselleen tyypillisillä tavoilla. Ja siksi esimerkiksi Suomessa miehet valitsevat luonnontiede-aloja ja naiset hoiva-alaa. Ottaen huomioon taas tuon 500 miljoonaa vuotta, tämä on ihan mahdollista. Mutta ei tämä sitä tarkoita, että alettaisiin lällättämään, että naisetpa ei osaa matikkaa, turha edes yrittää. Ja on mielestäni aivan mahdollista, että naisten vähäisempään luonnontieteiden opiskeluun on syynä myös yhteiskunnan paine. Mielestäni siis jokaisen pitäisi saada olla sellainen kuin haluaa olla ja tehdä mitä kokee mielekkääksi. 

Mitä matematiikka edes on? Sitä on käytetty jumal-todisteena. Että miksi evoluution kautta syntynyt apina voisi hallita jotain tällaista. Miksi tällainen taito, matemaattinen taito on apinan aivoissa? Miten se liittyy metsästys-keräilyyn? Matematiikka on maailmankaikkeuden "kieli". Mutta ehkä se ei olekaan. Se vain tuntuu ja näyttää siltä. Mystiseltä, maagiselta. Ainoa todistettava tiede. Mutta mehän pidämme omaa olemistamme ja sen tapaa normaalina. Se mitä näemme, kuulemme, miten ylipäätään koemme kaiken. Mutta kuten tunnettua, emme näe juuri mitään sähkömagneettisesta spektristä. Matematiikan suhteen se saattaa olla samoin, se vaikuttaa täydelliseltä ja jumalan viestiltä. Mutta se on vain meidän harhamme. Ehkä matemaattinen taito liittyy jotenkin miessukupuolen metsästäjä-keräilijä-aikoina tarvitsemiin ruuanhankintataitoihin tai johonkin tällaiseen. Se voisi selittää miesten naisia suuremman matemaattisen osaamisen biologisen taustan. Sikäli kun tätä edes on. 

Krohnin kirjasta on ollut tosiaan pari juttua Ylellä. Myös on kirjoittanut Maaria Ylikangas Krohnin kanselointi-kritiikin tekopyhyydestä, koska Krohn on itse ollut kanseloimassa nk. kissantappovideota. Tässä linkki tähän kirjoitukseen: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/05/08/maaria-ylikankaan-kolumni-kirjailija-leena-krohn-vastustaa-cancel-kulttuuria

Kirjoittajan voimakkain argumentti ei osu maaliinsa. Kanselointi-termin käyttö Teemu Mäen videosta ja 30 vuoden takaisista asioista on anakronistista. Oliko Mannerheim homo? Voidaan argumentoida, että ei vaikka olisi ollutkin, koska homoseksuaalisuutta nykyisin tunnettuna sosiaalisena konstruktiona ei ollut olemassa Mannerheimin elinaikana. Nykyään tuomitaan vanhoja tv-sarjoja kuten Pulmusia ja Frendejä ja Gilmoren tyttöjä siltä pohjalta, että niiden edistyksellisyys ei täytä nykystandardeja. Kuitenkaan tätä paheksuntaa ei yleensä ole ulotettu 1800-luvun teoksiin. 

Mutta onhan se toisaalta totta, että Krohn on mm. kieltäytynyt osallistumasta keskusteluihin Teemu Mäen kanssa. Tässä kuitenkin vaikuttaisi olevan sellainen ero, että Krohn kritikoi elävän olennon rääkkäämistä ja tappamista taiteen nimissä. Kun taas nykyinen kanselointi yms. perustuu enemmän pelkkiin vääriin mielipiteisiin. 

No sitten kirjoittaja tekee sen virheen, että hän ei ole kohtelias eikä ymmärrä vastustajaansa oikein eikä hae häneltä hyvällä tahdolla tämän kaikkein vahvinta argumenttia ja vielä oikein ymmärrettynä. Sen sijaan hän kirjoittaa:

Huolipuheesta päätellen Rowling on länsimaiden kanseloiduin kirjailija. Hänen tuotantonsa on pyyhitty maailmasta ”call outtaamalla”, eli vaatimalla häntä julkisesti vastuuseen transvihamielisistä puheistaan. Hän on väittänyt, että jos transnaiset tai ketkä tahansa itsensä naisiksi tuntevat miehet pääsevät naisten vessoihin, tämä uhkaa naisten ja tyttöjen turvallisuutta. Lisäksi hän julkisesti tuki naista, joka sai potkut kirjoitettuaan, että transnaiset ovat korjanneet sukupuolensa päästäkseen naisten vessoihin ahdistelemaan muita saniteettitilan käyttäjiä.

Rowlingilla on paljon pokkaa ja voimaa ja mainetta. Se, että häntä ei kanseloitu ei ole merkki mistään. Olisi pitänyt keskittyä ns. pieniin ihmisiin kuten ilmeisesti SMP joskus teki.

Tavallisten ihmisten kanselointi ja pelon ilmapiiri joka ehkäisee ihmisiä sanomasta mielipiteitään...

Lisäksi pistän todella ison kysymysmerkin tuohon, että onko Rowlingin tukema nainen sanonut: "transnaiset ovat korjanneet sukupuolensa päästäkseen naisten vessoihin ahdistelemaan muita saniteettitilan käyttäjiä." Minä en pysty käyttämään nyt jotain 30-40 tuntia, että oikeasti perehtyisin aivan kunnolla koko Rowlingin tapaukseen. Olen lukenut twiitit, olen lukenut aiheesta käytyä keskustelua, olen lukenut tuon hänen 4000-sanaisen esseen (jota HS kutsui "passiivis-aggressiiviselta puolustautumiselta epäreiluksi koettua nettiaktivismia kohtaan"). 

Käsitykseni mukaan Rowling oli esimerkiksi kuullut ns. perinteisiltä lesboilta, eli cis-lesboilta, eli naisilta jotka ovat fyysisesti naisia ja kokevat olevansa naisia, että joutuvat taas nykyään pelkäämään. Että pitkän aikaa asiat olivat hyvin ja suvaitsevaisuus eneni. Mutta nyt he pelkäävät, ja se ketä he pelkäävät ovat trans-aktivistit. Eivät tietenkään kaikki, mutta on olemassa sekoboltsi trans-aktivistien vähemmistö, joka ei hyväksy sitä, jos cis-lesbo sanoo ettei pysty olemaan seksuaalisesti kiinnostunut trans-naisesta. Siis naisesta jonka sukupuoli on muuttunut/muutettu miehestä naiseksi. Cis-lesbo siis sanoo, että se mikä häntä eroottis-esteettisesti on aina toisissa naisissa viehättänyt, ei toteudu trans-naisissa. Tähän on isketty ja hyökätty, tähän mielipiteeseen, joidenkin trans-aktivistien taholta. Se on transfobiaa, totta kai! Transfobia, järkyttävän voimakas leimasana, jolla ei usein ole mitään todellista sisältöä. 

Koko tämä keskustelu "Onko Rowling transfobinen" on absurdi monelta osin. Koska termiä transfobinen ei siinä juuri koskaan määritellä. Eli äärimmäisen voimakas reaktio, voimakas tuomitseminen. Mutta loppujen lopuksi Rowling ei omannut kovin ihmisvihamielisiä mielipiteitä. Sen voi toki myöntää, että Rowling on transfobinen, jos sen sanan käyttöön riittää varmaan tuokin mitä kirjoitin yllä, että miksi essentialismi ja konstruktivismi voivat molemmat olla läsnä. Aivan varmasti löytyisi maailmasta ihminen jonka mielestä tuonkin osoittaminen ja sen pohdinta täyttää transfobia-käsitteen tuntomerkit. Ja sitten leimataan ja mesotaan taas. 

Koko tämä termi, transfobia. Suuri synti. Suuri pahuus. Mitä se oikeasti edes tarkoittaa? Jos kyseenalaistaa joitain aktivistien ajatuksia, on transfobinen. Ei tässä terminkäytössä ole mitään järkeä! Jos tuon leiman lyöminen auttaa ja sitten on voittanut argumentin, niin ajatelkaapa kotonanne noin. Mutta se on kuin lapsi ajattelisi, että voi leikkirahalla ostaa kaupasta tavaraa. 

Jotain fakin tsaitgaistia tässä on imuroitu aivolohkoon, ja siksi uskon että monikaan ei voisi myöntää trans-aktivistin olevan kiusaaja ja mulkku ihminen. Että olisi mahdollista, että transaktivisti omaa paljon valtaa ja on destruktiivinen totaalinen kusipää. Että ollaan jossain opiskeluryhmässä vaikka yliopistolla, ja trans-aktivisti hyökkää ja alistaa muita siinä ryhmässä ja pelottelee heidät olemaan hiljaa. En väitä että kaikki trans-aktivistit olisivat tällaisia, mutta sanon että tällaisia voi olla. Tiedättekö miksi? Koska trans-aktivistit ovat ihmisiä. Mutta tsaitgaistista daunloudaan usein sellaisen idiksen, että vähemmistöt ja heidän etujaan ajavat ovat ikään kuin pyhiä. Eivät voi tehdä mitään väärää. 

 

Ylikangas: Krohnista vähemmistöjen oikeuksien puolustaminen uhkaa johtaa uuteen suvaitsemattomuuteen.

Aivan tökerö väite. Ihan oikeasti, uskooko tämän kirjoittaja itsekään, että tuo on mitä Krohn sanoi? Kirjoittajalta puuttuu sävyt ja ymmärrys, näkisin. Krohn sanoi väärin, ei ollut ideologia-hygienian mukainen, siksi häntä pitää nyt haukkua. Mutta sitä ei voi edes tehdä "oikein", koska argumentit ei riitä siihen. 

 

Krohn:

Sananvapaus säilyy, jos sitä uskalletaan käyttää. Se ei säily, jos mukaan astuu itsesensuuri.

Sananvapauteen vaikuttaa tällä hetkellä sosiaalinen paine, konformismi eli yksilön mukautuminen enemmistön mielipiteeseen, poliittinen korrektius sekä itsesensuuri. Jos eksyy kovin kauaksi mielipidekäytävän ulkopuolelle, siitä seuraa sosiaalisia sanktioita. Ja ne riittävät hiljentämään monet, koska tällaiset sanktiot heilauttavat ihmisen marginaaliin.

Tällä hetkellä äänessä ovat tahot, jotka julistavat intersektionaalista feminismiä ja cancel-kulttuuria, mutta jotka eivät halua sanoa mitään poliittisesta islamista, Leena Krohn ihmettelee.

Miksi feministit eivät suorasanaisesti tuomitse islamia ja maahanmuuttajien seksuaalirikoksia

Krohnin mielestä sananvapautta rajoitetaan nyt myös antamalla ihmisille potkuja töistä heidän puheidensa vuoksi.

Krohn kutsuu ilmiötä “kvasiliberaaliksi suvaitsemattomuudeksi”.