perjantai, 3. helmikuu 2023

Tuotearvio Sinisestä jäästä ja muusta

Arvatkaa kuinka monta suomalaista kenkävalmistajaa on nykyään olemassa? Sellaista joka suunnittelee ja valmistaa kaikki jalkineensa Suomessa.

Niitä on kolme. Jalas, Sievi ja Töysän kenkätehdas. 

Esimerkiksi Pomarfin, vaikka lopussa tuo fin, ei tee ainakaan kaikkea Suomessa.

Olen ostanut Jalaksen kokonahkaiset M05-maihinnousukengät varmaan lähemmäs kymmenen kertaa. Miksi näin monta? Koska tuote hajoaa aina käytössä näin: pohjalliseen repeää syvä halkeama horisontaalisesti. Loppujen lopuksi halkeama ei varmaankaan haittaisi, koska pohjista ei ole irronnut esimerkiksi isoja paloja koskaan. Olen vain nähnyt tarpeelliseksi vaihtaa, kun repeämä on tarpeeksi iso. Alkuaikoina laitin tästä postia suoraan Jalakselle, ja pari-kolme kertaa sain uuden parin. Sittemmin en ole tätä tehnyt. En ole varma miksi. Voisi kyllä hävettääkin se, että uudestaan ja uudestaan saisi uudet kengät. Että ne alkaa siellä luulemaan minun rikkovan niitä tarkoituksella. 

Olen siis ehkä 15 vuoden ajan aina hankkinut uudet samanlaiset kengät tilalle. Lämpimät ovat ja todella tyylikkäät ja hienoa että Suomessa tehdään kenkiä. Käytän näitä elokuusta toukokuuhun. Hienoa kengissä myös kokonahkaisuus ilman kalvotuksia. Olen siis sitä mieltä että gore-tex -kalvot sekä kengissä että vaatteissa ovat lähtökohtaisesti huono asia. Osasyy ostamiselle saattaa olla suomalaisuus, mutta en halua valehdella tässä olevani lähtökohtaisesti suuri suomalaisten tuotteiden tukija. 

Mutta siis yli vuosikymmenen kokemuksella nämä ovat myös paskat kengät, kun pohja aina halkeaa. Näissä nykyisin käytössä olevilla alle vuoden käytöllä. 

Ystäväni tiesi pohjien olevan todennäköisesti polyuretaania, ja tämä syy miksi eivät kestä. Jotain happoa muodostuu sinne. Kestävät kuulemma pitkään, jos välillä kävelee vetisissä olosuhteissa, jolloin vesi huuhtelee sen hapon sieltä pois. 

Ihmettelen suuresti tätä Varustelekan sivuilta lukemaani käyttöarviota ko. jalkineista:

"16 -vuotiaana ostin kyseiset maiharit, näitä tuli käytettyä Airsoft peleissä ja metsässä vaeltamisessa. Neljä vuotta myöhemmin tuli käytettyä armeija-aikanani eräässä metsäreissussa, parissa koulutus viikolla kasarmin lähialueella ja keväällä ammuntakoulutuksissa. Viisi vuotta myöhemmin 25 -vuotiaana, nykyhetkessä käytän vieläkin samoja maihareita Airsoft peleissa, MPK -kursseilla, metsässä vaeltamisessa ja muussa aktiviteeteissä missä maiharit sopeutuu. Pinta on vuosien kuluessa kulahtannut, mutta säännöllisellä lankkauksella maiharit näyttävät kun uusilta"

Toinen huono puoli on, että ovat talvisin liukkaat kuin luistimet. Jos kävelee kadulla olevan paksun lumikerroksen päällä... no ei voi kävellä, koska näillä kaatuu väistämättä. 

Näihin on ollut siis pakko ostaa liukuesteitä, että niitä voi talvella ylipäätään käyttää. 

 

Tuotearvio etenee nyt liukuesteisiin. 

 

Vuosia minulla oli Devisysin kantapäät kattava liukueste, joka kiinnitettiin nilkan ympäri tarranauhalla. Tässä linkki tuotteeseen Scandinavian Outdoor Storen sivuilla: https://scandinavianoutdoor.fi/devisys/kengat/jalkinetarvikkeet/liukuesteet/liukueste/?gclid=CjwKCAiA_vKeBhAdEiwAFb_nrc3NpuxUHhwnoS3CiPxmGI8VQ2taywK-oYZTlX-FY9PIbmbSTpQNYhoCHVgQAvD_BwE

Kyseessä ei ole kaupallinen yhteistyö; oliskin!

Tämä tuote oli hyvä. Siihen saattoi luottaa. Koskaan ei pettänyt pito. Alaspäin lumista/jäistä mäkeä kävellessä oli toki itsetietoinen ja varovainen. Huono puoli että peitti vain kantapään. Joskus potkaisi vauhtia päkiällä ja se liukui ja jalka muljahti ikävästi. Oli kestäviä, 4 talvea saattoivat kestää, sitten rispaantuivat poikki.

Päätin sitten kokeilla erilaista. Ostin saman valmistajan Blue-ice -nimisen tuotteen. Miksi tuotteen nimi ei ole Sininen jää tai Sinijää?

Linkki näihin: https://scandinavianoutdoor.fi/devisys/kengat/jalkinetarvikkeet/liukuesteet/blue-ice/?gclid=CjwKCAiA_vKeBhAdEiwAFb_nrR6hO6d4VOQYrADTVtjU_4vylaXYRa2NLtPB-DAO5R991a1q_-Rd4hoCR6IQAvD_BwE

Tämä peitti koko jalan. Ei tarranauhaa, vaan pingotettiin kenkään. Ensikokemus todella hieno. Nyt pystyi "potkaisemaan vauhtia" päkiälläkin. Tunsi oikein miten meno nopeutui. Ostin kaksi paria: L ja XL. Molemmat sopivat Jalaksen 43-numeron M05-maihareihin. 

Mutta ensimmäisenä talvena L-kokoisista toinen katkesi. Aloin käyttämään XL:ää. Niistä toisesta katkesi yksi nasta nyt toisena talvena. (Aiemminmainitusta tuotteesta ei katkennut nastaa koskaan, tosin ne olivatkin siinä vähemmän piikkimäisiä.)

Lisäksi XL-kokoiset Sinjäät lähtevät kengästä irti jos pakkasta yli 25 astetta. Kimmoisuus vähenee eikä pingotus enää pysy. 

Kirjoitankin tätä arvostelua odottaessani Sinijäiden lämpiävän tarpeeksi kylppärin lattialämmityksen avulla, että voin tehdä toisen kauppareissun vielä. Ensimmäisellä reissulla toinen XL irtosi ihan lähellä kotia. 

Että en tiedä sitten. Voisin suositella Devisysin Sinijäitä, koska ovat suomalainen tuote ja tuo L:n hajoaminen ekana talvena oli ehkä vain huonoa tuuria, ja sen yhden nastan irtoaminen ehkä perustui siihen että olin kävellyt sillä välillä paljaalla asfaltilla. 

 

Nyt lähden K-kauppaan ja Alkoon. 

Kaupallinen yhteistyö! Ostan Alkosta:

Imperial XII VSOP muovipullo
https://www.alko.fi/tuotteet/159346/Imperial-XII-VSOP-muovipullo/
Halpa brandy, mutta parempaa ei tarvita. Maistuu paremmalta kuin jaloviina tai Hennessyn VSOP. Tsekkaa josset usko!

Ricossa Barbera Appassimento 2021
https://www.alko.fi/tuotteet/926387/Ricossa-Barbera-Appassimento-2021/
Aivan ihana, aivan ihana hinta-laatu -suhde. Ihana lipittelyviini. Se on koodisana kasuaalille juopottelulle, tai mille tahansa juopottelulle. Mielestäni viini ei sovi hyvin ruokajuomaksi. 

La Rioja Alta LAT 42 Reserva 2018
https://www.alko.fi/tuotteet/923915/La-Rioja-Alta-LAT-42-Reserva-2018/
Tästä en osaa sanoa mitään, kun en ole koskaan ennen ostanut. Minun piti opiskella espanjaa, mutta se on vähän jäänyt. Kurssimme vetäjä sanoi heti alussa, että te ette saa hetkeksikään herpaantua vaan teidän pitää kokea espanjaa päivittäin. Siksi läpällä ostan tämän, luultavasti etiketissä on espanjankielisiä sanoja. 

perjantai, 3. helmikuu 2023

Kohtaamisia Turun sisäisellä bussilinjalla 32/42

Nämä ovat tapahtuneet vuosien 2006-2009 aikana, luulisin.

I
Auton ajaessa Humalistonkatua toinen matkustaja vienosti pyytää laulavaa pariskuntaa olemaan hiljempaa. Tästä seuraa Patterinhakaan asti kestänyt verbaalisväkivaltainen sessio, jossa laulavan pariskunnan mies huutaa ja mesoaa hiljaisuudenpyytäjälle. 

En muista mitä kaikkea hän sanoi, mutta yleisesti haukkuu ja uhkailee tätä. Kertoo olleensa linnassa ja pahoinpidelleensä ihmisiä vähemmästkin. Jossain vaiheessa hiljaisuutta pyytänyt mainitsee, ettei hänellä ole vaimoa. Juopunut mies huutaa ettei tietenkään tollasella olekaan. Toinen yrittää jo pyytää anteeksi, että halusi sitä rauhaa jonka halusi ja että hän on vain menossa äitiään kattomaan. Että älkää enää. Kun mies jää pois Patterinhaassa toinen huutaa hänen peräänsä vielä "pistävänsä kuontalon muistiin, että sitten kun seuraavaksi tavataan alkaa paukkumaan". 

II
Viikonloppuiltana menossa kotiin Pansioon. Eteeni istuu Eerikinkadun pysäkiltä Marilynin kohdalta keski-ikäinen humalassa oleva kantasuomalainen mies. Hän vaikuttaa olemuksellisesti juttuseuraa skannaavalta ja etsivältä ja muistan erikseen ajatelleeni että älä vittu nyt ala mulle puhua.

No alkaapa toki. Juttu menee siihen, heti, että täälläpä on paljon näitä eikö vaan, näissä busseissa jotka tonne kulkee. Tajuan välittömästi hänen tarkoittavan maahanmuuttajia vaikkei sano sitä heti täysin suoraan. Hän kertoo että ne vaanivat, ne odottavat jonkun jäävän yksin pysäkillä pois ja sitten nekin jää, sitten ne ryöstää ja hakkaa. Muutakin hän puhuu maahanmuuttajista. Sanon vain että "niin". Minulla on mielestäni taito saada itselleni epämiellyttävä/laaduton keskustelu loppumaan sanomalla "niin" tietynlaisella äänenpainolla tarpeeksi monta kertaa. On esimerkiksi ihmisiä, jotka ovat soitelleet tuttavilleni lukuisia todella pitkiä puheluita, joita he eivät olisi halunneet vastaanottaa, mutta eivät ole kehdanneet heittää luuria korvaan, tahi suorasanaisesti sanoa, että ei kiinnosta tällaiset jutut. Minulle kun tuon kaltaiset henkilöt ovat soittaneet niin niin-osaamisellani olen saanut aikaan, etteivät juuri koskaan soita toiste.

Mutta tämä mies sanoo huomatessaan etten vastaa monisanaisesti näkevänsä minun jo luovuttaneen. En halua tai uskalla ottaa kantaa. Annan vain tilanteen olla, maahanmuuttajien olla, annan niiden tehdä mitä vaan. Jossain vaiheessa mies mainitsee hänellä olevan 9-millisen pistoolin ja Bandidosin päällikön numeron pikavalinnassa. Pistooli ei tosin mukana, mutta joskus hän vielä sen mukaankin ottaa. Ja sitten... ehkä jotain. 

Tässä vaiheessa mietin, että haluaisin sanoa jos uskaltaisin, että lopeta tuo velliperseily siitä miten on 9-millinen muttei mukana ja vois ehkä olla. Vittu ota mukaan ja ammu! Ja lopeta myös toi ämmäily Bandidos-pikanäppäimen olemassaolosta JA PAINA SITÄ VITUN NAPPULAA. Soita setä sinne! Ja lisäksi haluaisin vielä sanoa, että minusta Bandidoslaiset ovat mopopoikia. Ylipäätään mikä vitun logiikka on siinä, että "salaseura" luodaan kulkuneuvopohjaisesti. Ei sellaisiakaan jengejä ole, jossa kaikilla on Ford Fiesta. Näitä mietin, mutta sanoinko, en. 

Oli myös hieno finaali. Linja oli tälläkertaa 32 joka menee Artukaisten kautta, ja siinä mies jää pois. Ennen ulosastumistaan tekee keskilattialla asennon, natsitervehdyksen ja huutaa helevetin kovalla äänellä "Sieg Heil!". Mainitsikin olevansa entinen kapiainen, että kyllä ääntä riitti. 

III
Autoon Humalistonkadulta tuleva mies huutelee ja katselee maksaessaan, että onko se kaveri nyt löytänyt samaan autoon kuten piti. No löytyypä. "Siellä se lerppahattu saatana kuikoilee, heh heh." Selkeästi nämä miehet ovat tavanneet toisensa baarissa. Ja nyt tämä ensinäkemäni on viemässä lerppahattua kotiinsa. Ollaan ihan parhaita kavereita nyt, on tehty vaikutus toisiinsa baarissa, jaettu ehkä jotain syvää elämäntarinaa. Noste, merkitys ja pyhyys hetkeksi arjessa vahvasti läsnä. Mieti Homeroksen "kestiystävyyttä".

Kotiinsa vievä mainostaa miten hänellä "vesi tulee asuntoon sisään ja ulos". Tätä hän monta kertaa toistaa. Ehkä hän oli baarissa kuullut lerppahatulta tämän olevan semiasunnoton suorastaan. Ja halusi jeesata tätä ja viedä kotiinsa ja tarjota peseytymismahdollisuuden. En tiedä. Eräässä vaiheessa asuntoesittelyä mies kuitenkin sanoo: "Mutta jos otat ja varastat ihan mitä tahansa mun kamojani vittu mä tapan sut! Eiks niin, vittu mä tapan sut!" Lerppahattu myöntäväisenä nyökyttelee että totta kai on näin, enkä mää mitään varasta. 

Tämä oli esinäytös, jonka finaali olisi voinut päätyä Alibiin.

torstai, 2. helmikuu 2023

Aikalaisarjalaisen kohtaaminen

En ole kertaakaan kohdannut maahista, mutta olen kerran kohdannut arjalaisen.

Olin Turun sisäisen liikenteen linja-autossa 32 tai 42 matkalla Pansioon. Oli luultavasti viikonloppuilta.

Autoon tuli nuorukainen. Aluksi hän meni bussin takaosaan härppimään ja kiusaamaan jotain ikätoveriaan. Mahdollisesti henkilöä, jonka entuudestaan tunsi ja jota ehkä koulussakin kiusasi. Kiusattu ahdistuu ja huutaa bussikuskia apuun. Että kuski auta, kuski auta. Mutta eihän kuski auta. Kiusattu siirtyy istumaan etummaisimpaan penkkiin. Itse istun kuten yleensä keskiosassa ja kiusaaja tulee edessäni oleville penkeille matkustamaan. Hänellä on mukanaan Hesburgerin ruokaa poisvienti-pussissa. 

Aloittaa yksinpuhelun, jossa toteaa olevansa arjalainen. Hänellä on vaaleat hiukset ja siniset silmät, hän on just sellanen josta Hitler puhui. Alkaa sitten syödä Hesepullaa. Valuu majoneesit vaatteille. Valittaa, että voi ei, voi ei, nyt meni huppari likaseksi ja nyt äidin täytyy tää pestä. Jankuttaa tätä pitkän aikaa.

Ajattelen ajatuksen, että on siinä meillä arjalainen kun äiti pesee pyykitkin. 

Painaa nappia ja siirtyy keskilattialle odottamaan bussin pysähtymistä ja minä näen hänestä läpi mitä hän suunnittelee. Hän signaloi kaiken hyvin selkeästi. On hyvin lähellä että sanoisin hälle, että älä nyt tee sen kokiksen kanssa mitään tyhmää. Tai oliko se lähellä? Yleensä en osaa tuolla lailla puuttua. 

Ja juuri ennen bussin pysähtymistä hän juoksee aiemmin kiusaamansa luokse ja heittää kaikki kokikset mukistaan tämän päälle. Sitten poistuu itse bussista. Paikka jossa heiton kohteeksi joutunut istui oli takaa katsoen etummaisin oikea penkkipari. Tässä oli sellainen pleksilasi etuosassa. Kokis leviää kaikkialle penkeille, pleksiin ja itse uhriin.

Kuski huutaa uhrille siitä miten paljon nyt tuli siivoamista. Kokistahan on vaikea irrottaa, ainakin varmaankin kankaisista penkeistä. Uhri huutaa takaisin että eihän tämä hänen vika ole, hänen päällensehän tämä heitettiin. 

Tästä saattaa olla aikaa helposti 13 vuotta. Jos arjalainen oli tuolloin 16, hän on nyt 29. Oletettavasti uhri ei unohda tätä tapahtumaa elämässään koskaan.

keskiviikko, 1. helmikuu 2023

Mielipide videopelistä Thimbleweed Park (2017)

Onnistuu olemaan aivan kuin ne vanhat pelit. Paljonhan on nykyään tällaista retroilua ja menneen kaipuuta ja sillä rahastusta. Mutta tässä sitä kaikkea vanhaa käytetään hyväksi juuri oikein. Vähän modernisoidaankin. Ja ollaan metatasolla moneen otteeseen. 

TP tosiaan muistuttaa grafiikaltaan ja käyttöliittymältään vanhoja seikkailupelejä. Pikseligrafiikka toimii edelleen. Jostain syystä ei vanhennu. Red Dead Redemption 2 näyttää vanhalta ja surkuhupaisalta 2034. TP ei varmaan silloinkaan. 

Olin ihan myyty tästä. Hieno käsikirjoitus. Paljon ovelia ihailtavia oivalluksia passleissa ja juonenkuljetuksessa. Aidosti pelottava ja häiritsevä tunnelma, vaikkei kauhupeli ollutkaan. 

En kokenut yhtään sellaista nuoruudesta tuttua seikkailupelijumittumista. Kaikki pelikerrat veivät eteenpäin. Aikoinaan 90-luvulla Lucasartsin pelit olivat joskus jumissa kuukausikaupalla. Osasyynä se, että englannin opiskelu aloitettu vasta yläasteella, eli noita pelatessa vasta pari vuotta pohjalla. Silti Monkey Islandkin päästiin läpi, vaikka siinä ainakin miekkataisteluosio vaati aika paljon kielenymmärrystä. (Tai ehkä ei, kunhan vain oppi mikä valitaan missäkin kohdassa.)

TP: Todella kaunis kokemus. En voisi käsittää miten kukaan, joka noista vanhoista seikkailuista joskus on nauttinut, ei nauttisi tästä. 

keskiviikko, 1. helmikuu 2023

Mielipide Platonin suomennettujen teosten II osasta

Viimeksi luin Platonia vuonna 1999 aloitettuani yliopisto-opinnot. Ostin silloin osat I ja III.

Nämä olivat hienoin kokemukseni koskaan filosofian (kirjallisuusgenre jota en osaa arvostaa, vaikka monella tavalla olenkin teoreettinen ihminen) parissa. Jotenkin edelleen muistan tunnelmat silloin. Ehkä ennen kaikkea sen leppoisuuden joka dialogeista välittyi. Ne olivat näytelmiä ja kaunokirjallisuutta teorioidenkäsittelynsä lisäksi. Sokrates aina osoitti keskustelukumppanin olevan väärässä, koska tämä ei ollut ajatellut asiaa kunnolla.

Minulla itsellä oli tällöin jonkinlainen hypersubjektiivinen filosofia, jonka nojalla mm. ajattelin kaiken taiteen olevan yhtä hyvää. Ajattelin siis, että mikä se on mikä tekee taideteoksesta hyvän. Kuka sen päättää? Ja jos hyvää ja hyväksitekevää voi eri kulttuureissa ja eri ihmisten todellisuuksissa olla aivan eri asiat, niin sittenhän voitaisiin ajatella kaikkien teosten olevan (potentiaalisesti ainakin) yhtä hyviä. Ei ole kuin klassikoita. 

Käytännön maailmassa tämä ei varmaankaan toiminut. Kaikki elokuvat eivät tuntuneet yhtä hyviltä. En muista, mutta todennäköisesti tämä todellisen maailman epäonnistuminen ei muokannut silti filosofiaani toiseen suuntaan. 

Noissa 1999 luetuissa oli Protagoras-dialogi, joka ainakin muistokuvieni mukaan sisältää tämän ihminen on kaiken mitta -ajatuksen. Tämä resonoi oman absoluuttisen relativismini kanssa tosiaan ja käytin sitä oman filosofiani rakennuspalikkana. Hirvittää sanoa "oman filosofiani". Mutta miksi? Jokainen ihminen elää oman elämänsä ikuisessa nyt-hetkessä tässä ja nyt ja arjessa ja normaaliudessa ja tällä lailla näin. Ja kaikilla on mielipiteitä, ajattelutapoja, teorioita. Kaikilla on siis oma filosofiansa. Ei se sen kummoisempaa ole. Ei välttämättä ole vesitiivis järjestelmä eikä varsinkaan sellainen, josta kirjoittanut satoja sivuja. Mutta väliäkö tuolla kun siltikin sen kanssa voipi elää elämäänsä. 

 

Kratylos. Vuosikausia ollut tietoinen tämän dialogin sisältävän sanojen olemuksen pohdiskelua. Tämä erityisesti kiinnosti II osassa koottuja. No enpä kyllä paljon tuosta nyt sinänsä irti saanut ravintoa. Pitkä osio dialogissa Sokrateen etymologia-hulinaa, jota selitysosiossa kutsutaan jossain mielessä huumoriosioksi. Näillä ei nykykielitieteen standardeilla ole ehkä suurta arvoa. Lopuksi pohditaan, että on jotain sanojen tuolla puolen, jotain syvempää olemusta. 

 

Gorgias muistutti muistikuviani näistä yli 20 vuotta sitten lukemistani. Että S. puhuu ja puhuu ja lopulta kyseenalaistaa tiedetäänkö mitään.

Hieno ajatus sivulla 91. Että sofisti ei ole toimittanut lupaamaansa tuotetta, jos asiakas ei maksakaan laskua. Koska sofisti sanoo opettavansa nuorukaiset hyveellisiksi ihmisiksi. Lisäksi että valtiomies ei ole ollut kummoinenkaan valtiomies, jos hallittava kansa on perseestä edelleen hallituskauden jälkeen.

 

Menon. Hyvettä ei näköjään sitten Sokrateen veivausten jälkeen osatakaan määrittää. Eli taas päädytään siihen, että lopulta emme tiedä vaikka luulimme tietävämme. Luulimme, koska emme olleet ajatelleet tarpeeksi syvästi ja oikein. 

Lopuksi hyvä yhteenveto, että jumalaisen innostuksen vallassa sekaisin olevat ovat aidosti hienoja miehiä:

SOKRATES Eikö ole paikallaan kutsua jumalaisiksi sellaisia miehiä, jotka järkeensä turvautumatta pystyvät kaikkien parhaaksi teoin ja sanoin hoitamaan monet tärkeät asiat?
MENON Varmasti on.
SOKRATES Täydellä syyllä voimme siis sanoa jumalaisiksi kaikkia noita ennustajia ja selvänäkijöitä ja runoilijoita niin ikään. Ja vähintään yhtä hyvällä syyllä voimme väittää, että hallintomiehet ovat jumalaisia ja innottuneita, hengen valtaamia ja jumalan täyttämiä silloin kun he hoitelevat suuria ja tärkeitä asioitaan tietämättä yhtään mitään siitä, mistä puhuvat.
MENON Kyllä

Hyvettä ei saada kiinni, mutta loppujen lopuksi päädytään jonkinlaiseen valistuneeseen jumalpöhinäiseen itsevaltiaaseen. 

 

Meneksenos. S:n pointti että kuulemansa puhe vei kolmeksi päiväksi Autuaiden saarille todella samaistuttava. Usein mietin esimerkiksi taiteen tai suorastaan "valaistumisten" kestoja ja pysyviä vaikutuksia. Minusta aina vaikuttanut, etteivät ole kovinkaan pysyviä. Mikä siis on pysyvää ja mikä minä olen ja voinko minä muuttua; jos voin muuttua niin mikä minua muuttaa? 

Hämmästyttävän samaistuttava patriotismin ja isänmaallisuuden ylistys. Koen, että ymmärrän ateenalaisten tunteet tässä. Se on varmasti virhetulkinta minulta. Toisaalta kansaan ja paikkaan samaistumisessa on kautta aikain ollut jotain samaa, ja koko homma varmaan kumpuaa ihmisen biologiasta. 

On myös outoa, että näistä löytyy juttuja paljon osioita, joita voisi kuvitella kliseiksi. Että jauhetaan persialaissodista ja siitä miten persialaiset olivat orjuuttaneet ihmisen mielen. Onko Frank Millerin 300-teoksen maailmankuva siis sittenkin oikeassa? Mainitaan nimeltä tunnettuja kuvanveistäjiä ja Homeroksen teosten juttuja. Tuntui vain oudolta, että näissä on juuri tällaisia juttuja mitä näissä voisi kuvitella olevan.  

Mutta jollain tasolla S. ei ole tosissaan, koska aluksi kuvasi patrioottisia hautajaispuheita huumeenkaltaiseksi. Vai pitääkö hän niitä sittenkin tarpeellisina? Lisäksi mikä paino sillä että tämä S:n itse esittämä näytepuhe on Aspasian, naisen, puhe. A:nkin copy-pastettama kaiken lisäksi. 

Ja mitä tarkoittaa lopussa pyydetty lupaus, että Meneksemenos ei "ilmianna" S:ää? Mitä S. on tehnyt väärin?

Selitysosiossa kerrotaan tätä puhetta myöhemmin esitetty Ateenan kaatuneiden muistojuhlassa epäironisesti vrt. esim. Born in America ja Reaganin tulkinta siitä.

S:n persoona todella minullakin dialogien pohjalta niin hallussa, että pahaa teki lukea puhetta kun kaiken aikaa tiedosti ettei hän puhu sitä vilpittömin mielin, melkein kuuli ironian äänensävyssä ja pelkäsi koska vedetään viitta pois ivailun päältä. 

 

 

Ylipäätään todella hyviä hahmoja näissä, ja erittäin tiukkaa rationalismia. Sellaista että minulle lukijana tuli olo, että nyt tässä todella käsitellään aihetta tiukasti ja ovelasti ja kaikista tulokulmista.

Ihana tunne että mikään ei muutu. Että edelleen on näitä jotka puhuvat mutta eivät tajua olevansa väärässä kun eivät edes ole määritelleet käsitteitä. 

Tuli myös mieleen, että Columbo-sarjan hahmo on lievästi sokratesmainen. Teeskentelee tietämätöntä ja tyhmää ja saa ihmiset "kiinni".