Olin linja-autossa numero 32 tai 42 matkalla kotiin Pansioon. Tämä tapahtui ennen runkolinjauudistusta. Vaikkapa vuonna 2007. 

Oli vappu. 

Autossa oli ehkä 11-vuotias poika. Hänellä oli särkyvä ampulli, jonka sisällä pahanhajuista esanssia. 

Hän esitteli sitä isälleen, joka juhlatuulella. Siis lievästi kännissä. Että tää on tällainen. Tää sitten haisee. Heitänkö mää. Heitänkö?

Sitä se poika kysyi uhmakkaasti ja myös hieman epäillen ja pelokkaasti. Pyysi isältään lupaa olla miehekäs. Ymmärsi itsekin, että tilanne hieman karnevalistinen ja outo, kun isukki muutaman kaljan tuubassa. Isä sanoi että no heitä.

Heitti, tuli haju. Isä sanoi pinkeän nopeasti: Jumaliste paska haisee kun painikisoissa.

Tässä vaiheessa yksi musta mies ahdistui. Katsoi silmät suurina. Poistui äkillisesti bussista, vaikka ei ollut varmaan hänen pysäkkinsä. 

Jälkikäteen ajattelin, että ehkä hänelle tuli muistokuva entisestä kotimaastaan. Ehkä siellä oli käyty kemiallista sotaa. Ehkä hänelle oli jo lapsena opetettu, että äkilliset voimakkaat hajut kertovat vaarasta ja kuolemasta. Vaikka hän näki, että pikkupoika sen heitti ja hän olisi voinut täten päätellä tilanteen vaarattomuuden, ei järki voittanut tunnetta. Sinne lähti musta mies, bussista pois. Myös poika ja isänsä (ja  seurueessa taisi olla muitakin) poistuivat samalla. 

Vuonna 2008 pyöräilin Varissuolle tai sieltä pois. Olin juuri menossa entisen jätevedenpuhdistamon ohi (jossa Pikku Berliini sijaitsi sota-aikan). Äitini soitti. 

Olin juuri vähän aikaa sitten havainnut räystäspääskyjä lentelemässä, vaikka jokin tietty myöhäinen ajanjakso oli saavutettu. Ehkä syyskuu. Ehkä jopa lokakuun eka päivä. En muista mikä. Jokin sellainen kuitenkin, että ihan ihmetytti.

Itse asiassa olin nähnyt pääskyt juurikin jätevedenpuhdistamon kohdassa. Ehkä havaitsinkin ne juuri tämän puhelun aikana. Vittu en muista. 

Sanoin tästä äidille. Että pääskyjä edelleen, vaikka tämä aika ja kuukausi. 

Äiti sanoi todella ilkeämielisen penseästi "jaa". 

Tuntui pahalta. Tuntuu pahalta.

Ymmärrän, että äidin näkökulmasta pääskyissä ei ollut ns. mitään järkeä. Itselleni pääskyt kuitenkin tärkeitä kesälintuja. Tervapääskyn (tiedän ettei se ole oikea pääsky) kirkuna syvän kesän aito ääni. 

Ymmärrän, että ehkä se innokas tapani yhtäkkisesti puhua pääskyistä oli äidistäni vain outoa ja kiusallista. Toisen kiusallinen outo into. Vaikea siihen vastata kohteliaasti. 

Kauan sitten. Ehkä yli 40 vuotta sitten. 

C-64 -peli.

Joku juoksee metsässä (ehkä Robin hood, ehkä joku muu).

Toteutus sama kuin toisen kuusnepa-pelin Platoonin metsäosio. 

Huomaan, että se ampuu jousipyssyllä nuolen, kun painaa [jotain näppäintä].

Tuon ajan maailmassa se ampuminen ja nuolianimaatio oli jotain niin hienoa, ettei sitä osaa nykyajalle selittää.

Ammun ja ammun ja ammun. Mutta sitten mitään ei enää tapahdu. Nuolet olivat rajoitettu resurssi. Olin mitä ilmeisemmin kerännyt niitä jostain. Ja niitä oli valtava määrä. 

Edelleen, 40 vuotta myöhemmin tunnen ja muistan sen pahan mielen, että olin hassannut kaikki nuoleni kun luulin niitä olevan määrätön määrä. 

Olin lukion äidinkielentunnilla joskus 1990-luvun puolivälissä. 

Oli jonkinlainen kuvittelutehtävä, joka jotenkin liittyi haaksirikkoisten lauttaan ja ihmisten kokoonpanoon ja dynamiikkaan siinä. 

Oli poikaopiskelija. Joka jotenkin teki omiaan. Tai oli ajatuksissaan. Opettaja siksi päätti kysyä häneltä. Että sano jotain. 

Poika kysyi voisiko lautalla olla nuori kaunis nainen. 

Opettaja sanoi kyllä.

Poika sanoi, että laitetaan sinne sitten sellainen. Ja jos joillekin lautan miehille tulee mieliteko, niin voivat sitten käyttää tyttöä omien tarpeidensa tyydyttämiseen.

Opettaja vain jotenkin hymähti. Opettaja oli nainen.

En tiedä miksi jäi mieleen. 

Tästä on 30 vuotta. 

Kukaan ei olisi aikoinaan tuosta edes osannut älähtää. En ollut poikakoulussa. Luokalla oli tyttöopiskelijoitakin.

Joonas Konstigin kolumni "Haluat siis tietää, mistä wokessa oli kyse?" julkaistiin Ylen sivuilla 1.3.2026. 

Olin tyytyväinen. Woke-ilmiö oli ihmetyttänyt ja pohdituttanut ja myös raivostuttanut minua jo vuosia. 

Kirjoitin muutamia viestejä kommenttiosioon. Ne julkaistiin. Kuitenkin 3.3.26 sain Yleltä viestin, että kaksi kommenteistani oli poistettu keskustelusta, koska oli saatu "ilmoitus toiselta keskustelijalta."

Viestini tässä alla:

Viesti yksi (itsenäinen viesti, ei kommentti kenenkään muun kirjoittajan viestiin).
Kirjoittamasi viesti 1.3.2026 klo 21.32:

Kolumnistin ideat ja analyysit olivat osuvia. Hyvin samankaltaisesti olen itsekin ajatellut koko kuviosta. Kiitos paljon tästä. Hyvä että Ylellä tällainenkin kolumnisti. Tosin kolumni olisi ollut paljon kovempaa kamaa julkaistuna 2020. Itse asiassa silloin Yle ei olisi sitä edes julkaissut, juuri tämän woke-ryhmän reaktioiden pelossa. 

Minulle wokessa oli kaikkein kummallisinta se, että olen itse vasemmisto-liberaali perinteisessä poliittisessa nelikentässä ja kannatin sinänsä woken sisältöjä, mutta sen käyttämien keinojen takia suorastaan halveksin sitä, enkä millään tasolla voinut sitä tukea. 

Woken perussisältö on tasa-arvon lisääminen ja, että saisivat rauhassa olla sellaisia kuin ovat erilaisuudestaan ja vähemmistöasemastaan huolimatta... Mutta ne keinot... Ne keinot olivat niin kautta linjan järjettömiä ja pähkähulluja, että woke ampui itseään omaan jalkaansa aivan käsittämättömällä tavalla. 

Kaikkea hallitsi kulttimainen puhtauden vaatimus ja lynkkausjoukkomentaliteetti. Tarkoitukselliset väärinymmärrykset kuuluivat asiaan. Ihminen oli joko enkeli tai demoni. Jos oli kerran määritelty demoniksi vaikka vain yhden väärän sanan, tai yhden tarkoituksellisen väärinymmärryksen takia, ei demoni-kategoriasta enää koskaan voinut päästä pois. Oikeusvaltioperiaatetta ei todellakaan noudatettu. 

Uskon kuitenkin vakaasti, että lopulta woke ja sen sisällöt tulevat voittamaan, kuten esimerkiksi rotusortoa vastustavat ja ympäristöaktivistien kannat ovat voittaneet. Eli woke integroituu osaksi valtakulttuuria ja tämä äärimmäisen ylilyöntinen tapa toteuttaa sitä hiipuu pois.

Voisi verrata Ranskan vallankumouksen kehitykseen. Siinä hullussa, nk. terrorin vaiheessa lahdattiin vasemmalta ja oikealta kaikki epäpuhtaat. Sitten tuli Wienin kongressi Napoleonin sotien jälkeen ja Ranskan vallankumouksen "cancelointi". Mutta koko 1800-luvun siitä kummunneet ajatukset purskahtelivat pinnalla, ja lopulta integroituivat osaksi normaaliutta. Nykyäänhän heitetään usein lause "ihmisoikeudet eivät ole mielipidekysymys". Ihmisoikeudethan keksittiin hyvin pitkälti Ranskan vallankumouksessa.

Mutta miksi pitää olla tällainen överi hullu vaihe, mikä wokekin oli? Ehkä se sitten kuuluu ihmisluontoon. Itse tosiaan vasemmisto-liberaali, mutta totesin woken osalta etten halua olla tämän porukan kanssa missään tekemisissä, enkä todellakaan olla heidän "ally", kuten termi kuului. Jos haluaa liittolaisia ja ystäviä, kannattaisi aika tarkkaan miettiä miten itse käyttäytyy. 

Viesti kaksi (kommentti erään toisen kirjoittajan viestiin, osoitettu hänelle).
Kirjoittamasi viesti 1.3.2026 klo 22.01:

Yksi olennainen selitys woken äärimmäiselle mustavalkoisuudelle oli sen kannattajien nuori ikä. Nuoret aina ovat ehdottomia. Se johtuu osittain ihan aivojen rakenteesta. 

Kuten kirjoitit, niin historian saatossa on ollut suunnaton määrä yhtä raivokkaasti puolustettuja aatteita, jotka sittemmin rauhoittuneet ja hiipuneet pois. Usein lopulta integroituvat laimentuneina osaksi "normaaliutta". 

Kaikenlaista on maailmassa ollut, mikä ei ole ollut ns. loogisesti perusteltua. Se saattaa saavuttaa hetkellisen hegemonian ja sitten se sortuu, kun ei kestä totuuden valoa. On ollut skolastiikka. On ollut behaviorismi. On ollut lobotomia (lääketieden Nobel). On ollut omituinen ruotsalainen Uppsalan arvonihilistien koulukunta, joka 1900-luvun alussa totesi suurin piirtein, että mikään ei ole mitään ja arvoja ei ole. Sitten tuli toinen ääni kelloon, kun joku hyökkäsi heitä vastaan samalla argumentilla. Ja niin edelleen ja niin edelleen.  

Wokehan sisälsi todella paljon uskonnollisen kultin piirteitä. Puhtaat ja epäpuhtaat. Sisäryhmä ja ulkoryhmä. Oma teologia/teoria. Wokelaisen oikeus julistaa "Jumalan" tuomio vääräoppisille. Kykenemättömyys loogiseen keskusteluun, ideologia jyräsi kaiken ohi. Kaikki pyöri tunteilla, järkeä oli nähtävissä hyvin vähän. Kaikkialla nähtiin sortoa ja pahuutta. Sitä löytyi vaikka hammastikusta. Hammastikku oli vihkiytymättömälle vain hammastikku. Mutta woke-teologian kautta sekin voitiin nähdä paholaisen, eli tässä tapauksessa esimerkiksi uuskolonialistisen uusliberalistisen patriarkaatin juonena. Hammastikusta tuli hyvin "ongelmallinen", mikä oli woke-teologian termi äärimmäiselle kielletylle. Myönnän, että hammastikkuesimerkki oli lievä kärjistys, mutta oikeasti vain hyvin lievä. Woken äärimmäisimmät ylilyönnit olivat suurin piirtein tuota tasoa.

Kirjoitit, että "sananvapaus voitti vielä tämän taistelun". Mutta kyllä mielestäni woke itsessäänkin edusti sananvapautta. Vaikka toki oli osittain myös sananvapauden vastainen liike. 

/ Viestit päättyvät

Miksi viestini poistettiin? Miten ne rikkoivat Ylen keskusteluohjetta (https://yle.fi/aihe/a/20-284102)?

Minusta niissä ei ollut mitään keskusteluohjeen vastaista. Lisäksi ne oli jo kerran julkaistu Ylellä töissä olevan ihmisen päätöksellä. Nyt ne poistettiin toisen ihmisen päätöksellä, joka ei ole Ylellä töissä, vaan on Ylen sivua lukenut kansalainen. 

Tämä kansalainen painoi "Ilmoita asiaton viesti" -painiketta ja ilmoitti viestini asiattomiksi. Tällä painikkeella aukeava ilmoituslomake ei edes vaadi kirjoitettuja perusteluja. Riittää, että ilmoittaa viestin asiattomaksi valitsemalla alasvetovalikosta perusteen. 

Minä epäilen, että joku ei vain pitänyt mielipiteestäni ja woke-ilmiön kritiikistäni ja vaati poistoa sen vuoksi, tosin ilmoituslomakkeessa esittäen jonkin muun perusteen. Tämä juuri oli yksi woke-ilmiön tyypillisistä piirteistä. Toisten mielipiteiden estäminen. Mutta omat mielipiteet puhtaita ja pyhiä.