lauantai, 5. tammikuu 2019

Miten voi tietää mitä politiikassa todella tapahtuu

Hallitusta usein haukutaan. Että pääministeri ja muut ovat tehneet sitä ja tätä. Eivät saa mitään aikaan. Ovat munanneet tuon ja tuon. Tai sitten kehutaan. 

Mutta minusta tuntuu, että juuri kukaan, joka politiikkaa kommentoi, ei tiedä siitä riittävästi pystyäkseen sanomaan siitä mitään. 

On olemassa hallitusohjelma. Sitä yritetään jollain tasolla toteuttaa. Mutta Suomi on pieni tekijä maailmassa, ja maailmantilanteet vaikuttavat myös siihen mitä Suomessa edes voidaan tehdä. Jotkut asiat tapahtuvat taasen ilman hallituksen vaikutusta. 

Jos halutaan saada aikaiseksi maassamme asia X, niin ensin se käydään läpi eduskunnassa ja valiokunnissa normaalien reittien mukaan. Siinä vaiheessa alkuperäinen ajatus on voinut muuttua monin tavoin. Tulee sitten valmis laki. Vielä se pitäisi toteuttaa. Toteutus voi olla erilainen kuin haluttiin, tai toteutus voi jäädä puolitiehen. Vaikka laki olisi toteutettu tehokkaasti, sen vaikutus ei välttämättä ole se mitä haluttiin. Mitä siis on todella saatu aikaan lailla X? Mitä saadaan aikaan kaikilla yhden hallituksen tekemillä laeilla? Miten hallitusohjelma todella toteutuu? 

Tästä on vaikea saada luotettavaa tietoa, koska hallitusvastuussa olevat puolueet kehuvat itseään ja oppositio-puolueet vastustavat hallitusta, ja politiikantutkijoilla on yleensä oma todellisuusdenhahmotustapa, joka ei ole neutraali. Toisaalta, mitä se neutraalius edes on ja onko se mahdollista?

Hallitusohjelman toteutumista voisi seurata media kaiken aikaa. Mutta en ole tällaista missään nähnyt, ehkä en ole vain osannut etsiä. 

On myös paljon näkymätöntä työtä, jota ei osata kommentoida koska siitä ei oikein mitään tiedetä. On korkea-arvoisia virkamiehiä joiden työpaikat pysyvät hallitusten ja eduskuntien vaihtuessa. He tekevät omaa työtään ehkä hallituksen linjaa vastaan. 

Loppujen lopuksi on vaikea tietää mitä politiikassa saadaan aikaan. Siksi olisi paras lähes kokonaan pidättäytyä arvosteluista sen suhteen. 

torstai, 3. tammikuu 2019

Pyrrhon

Miten kukaan voi koskaan olla täysin varma mistään? Kuinka paljon tietoa asiasta pitää hankkia, että siitä voisi muodostaa mielipiteen?

Kuvitellaan historiantutkija, joka on perehtynyt kylmän sodan aikaan 50 vuotta. Lukenut aiheesta tuhansia kirjoja. Tietääkö hän riittävästi, että voisi tehdä oman kirjansa aiheesta? Haluamme ajatella, että tietää, koska haluamme uskoa että ihmisellä on oman elinaikansa aikana mahdollisuus saada ymmärrys jostain asiasta. 

Ja ehkä esimerkin tutkija kirjoittaa sitten kirjansa. Mutta se on vain yksi tulkinta. Siinä voi vaikuttaa taustaoletuksina ajatukset joihin henkilö on uskonut siitä lähtien kun täytti 15 vuotta. Niistä hän ei ole päässyt eroon, ja miksi pitäisikään päästä? 

Kaikki olemme eräällä tavalla vankeja, eivätkä ajatuksemme ja elämämme ole täysin vapaita. Olemme sen historiallisen ajanjakson vankeja johon synnymme, ja ajattelemme tavoilla jotka tyypillisiä sille ajalle. 1800-luvun feministi Suomessa olisi kannattanut naisten oikeutta omaan omaisuuteen, tai tyttöjen kouluttamista. Nykyisin feminismissä puhutaan esimerkiksi sukupuolten moninaisuuden puolesta, tiukkaa sukupuolittamista vastaan. Tämä ei olisi ollut mahdollinen ajatus täysin samalla tavalla 1800-luvulla. 

Olemme sen yhteiskunnan vankeja johon synnymme, ja tyypillinen suomalainen ei pystyisi omaksumaan tyypillisen italialaisen tapaa keskustella, syödä, olla olemassa. 

Olemme ihmisruumiin vankeja. Aistimme eivät näe koko maailmaa. Maailmamme on apinan tulkinta maailmasta. Pystymme ilmeisesti ymmärtämään noin 150 ihmisen ryhmän, mutta emme enempää. Koska tämä oli alkuperäinen ihmislauman koko. 

Pyrrhon oli antiikin kreikkalainen filosofi, joka oli sitä mieltä, että oikeastaan mitään ei voida tietää, koska kaikista asioista voidaan aina esittää yhtä pätevän kuuloinen vasta-argumentti. Eli kaikissa asioissa on monta totuutta, siispä totuutta ei ole. Pyrrhon eli maailmassa jossa puhetaito oli tärkeä ja ihmisiä vakuutettiin oman mielipiteen voimasta puhumalla. Ja P. sitten huomasi, että hän vakuuttuu aina viimeisimmästä puhujasta. Tunnistan saman piirteen itsessäni. 

Mistä tahansa asiasta voi olla mitä tahansa mieltä millä tahansa argumentilla. 

 

En kuitenkaan kannata kyynistä relativismia, jossa millään ei ole mitään väliä (vaikka tällaisilla ihmisillä juuri sillä kyllä usein suuresti on väliä, että millään ei ole väliä). Kannatan Pyrrhonia, koska hän vaikuttaa mielestäni olevan oikeassa. Mielipiteet ja väitteet vaatisivat taakseen niin paljon tietoa, että loppujen lopuksi sitä ei ole juuri minkään väitteen takana. On vapauttavaa ajatella, että kukaan ei ole oikeassa. 

  • Viimeisimmät artikkelit

  • Blogi-arkisto

  • Tunnistepilvi / aakkosellinen lista

  • Linkkilista