Kirjoittaja kertoo oman todellisen maailman perheensä kokemasta tragediasta ja kriisistä. Ja lopulta kaksoslapsista, jotka syntyvät keskosina ja lopulta pääsevät terveinä kotiin. 

JI kirjoitti tämän tilanteen ollessa päällä. Hän on myös luovuttanut koko tekijänpalkkionsa vastasyntyneiden teho-osastolle.

Ymmärrän, että tämä kirjoitettu äärimmäisen painostavassa tilanteessa. Tämä on kuitenkin kirjallisuutta, jota on tapana lukea nautinnon tähden. Siksi nyt käsittelen kirjaa myös nautinnon ja muiden tällaisten asioiden kautta. 

Ensinnäkin on se kiehtovaa, miten aina jaksaa kiehtoa enemmän tositarina kuin fiktio. Fiktio ei koskaan tunnu samalta. 

Kirjassa on suorempia itsestäänselvyyksiä kuin Itkosen fiktiossa olisi. Hän esimerkiksi pohtii eräässä kohtauksessa, että miten nämä artesaani-olut-entusiastit täällä istuvat ja viettävät iloista aikaa, kun hänen elämänsä on pysähtynyt ja helvetissä. Itsekin olen miettinyt tuollaisia, kun erittäin vaikea elämäntilanne päällä. Että miksi voivat tv-uutiset jatkaa jauhamistaan, vaikka minulla on kaikki toisin kuin koskaan. Mutta oletan, että jos Itkonen olisi kirjoittanut kirjaansa samanlaisen kohtauksen, se olisi tehty syvällisemmin, ovelammin, hienommin. Koska tuolla tavalla ilmaistuna se olisi kait sitten sellainen banaali juttu. Tätä näköjään jauhan nykyään itseni kanssa kaiken aikaa, tätä yhtä ja samaa asiaa. Taiteen ja todellisuuden suhdetta. Ja taiteen valhetta ja turhuutta. 

Muita itsestäänselvyyksiä oli, että kamalaa kun kaikki kuolee ja kamalaa kun omat vanhemmat kuolee. Omien vanhempiensa ja kaikkien näkemiensä ihmisten kuoleman ajattelu riittää ahdistukseen ja syvyyteen ja kaiken katoavuuden kauneuteenkin. Kirjallisuudessa tämä pitää sanoa hienommin. Sanoilla maskata sitä, että sama idea sanottu tuhat vuotta. Että jos sanat hienot niin viesti tuore ehkä taas. 

Minulle olisi täysin mahdotonta pärjätä perhe-elämässä. Koen kaiken epätodellisena ja kaoottisena. On välillä vaikea uskoa, edes sitä, että kun menee kauppaan siellä myydään minulle tuotteita. Että tällainenkaan syy-seuraus -suhde on olemassa. Jos olisi lapsia ja kaikkea sekoaisin aivan täysin. Kokisin jatkuvaa riittämättömyydentunnetta ja todennäköisesti tappaisin itseni. 

Ihmeellistä, että jotkut osaa ja hallitsee.