Kirjoittaja on amerikkalainen Pennsylvanian osavaltiossa asuva mies, joka kävelee metsissä ja kokee niissä outoja. 

Kutsuu yliluonnollista yleisnimellä The Other. Toinen, tuonpuoleinen, kumma, mikä lie. 

Tällaisten kirjojen tekijöiden pitää jotenkin ottaa kantaa siihen, mistä ilmiöissä on kysymys. Miksi niistä ei ole todella kovia todisteita olemassa. Mikä on näiden suhde tieteelliseen maailmankuvaan. 

Esipuheessa tunnettu sitaatti "Extraordinary claims require extraordinary evidence". Skeptikkojen sanonta siis. Tätä Renner kritikoi siten, että eivät skeptikot itse asiassa vaadikaan näitä "erityisiä todisteita" vaan aivan tavallista ja tylsää todistetta: eli isojalan tai muun olennon fyysistä ruumista. Tämä on Rennerin mielestä jonkinlainen argumentti skeptikkoja vastaan. Todella huono argumentti. 

Renner kokee, että hänenkaltaisensa etsivät niitä todella "extraordinary evidence" -osastoa pyrkiessään yhteyksiin Toisen kanssa. Siis todisteita, jotka määritelmällisesti eivät ole tieteellisiä todisteita.

Synkronisiteetti mainittu tässä ja monta kertaa! Kunnianarvoisa kait Jungin kehittämä ajatus. Yhteensattumien ylle heitettävä taikaviitta. Koko termi eräänlainen pakopaikka, jos on tätä niin Sitten, ei tarvitse selittää sen enempää. Tämä on juuri sama asia kuin omat "simulaatiokokemukseni". Eli ymmärrän kyllä sen outouden ja viehätysvoiman.

Oma synkronisiteettisimulaationi parin päivän takaa.

Automatkalla ystäväni kertoi edellisen yön unestaan. Se oli monipolvinen mutta päättyi "kohtaukseen" jossa mies tökki seipäällä maassa nukkuvaa sika-ihmis-hybridiä. Juuri edellisenä päivänä olin pelannut argentiinalaista seikkailupeliä Mothmen 1966. Pelissä esiintyi vanha kunnon Mothman, mutta loppukohtauksessa myös ihmissika-olentoja (ja itse asiassa myös ihmis-kaneja). Ihmissika-olento melko harvinainen asia, myönnän sen. 

Mothmen 1966 -pelissä mainittiin Wyethin maalaukset. Mielestäni esimerkkinä kauhusta/oudosta. Laitin nimen muistiin ja piti tarkastaa millaisia ne ovat. Pari päivää tämän jälkeen luin Stephen Kingin novellikokoelman Jälkeen keskiyön... siinä erään novellin päähenkilöllä omassa huoneessaan Wyethin maalaus. Samassa novellissa päähenkilö sai lattialleen materialisoitumaan kassillisen kultakolikoita. Pohti niiden arvoa toisaalta kultana, toisaalta rahana... Ja minulla oli... todella häiritsevä ajatus siitä että olin juuri vähän aikaa sitten lukenut aivan samanlaisen pohdinnan kultarahan ja kullanarvon suhteesta. Mutten muistanut mistä. Lisäksi olin lähiaikoina lukenut melko vähän kirjoja. Tarkastin olisiko se mainittu Poen novellikokoelmassa jota olen lukenut, ei ollut. Entä The Excavation of Hob's Barrow -videopelissä? Tähdet ja avaruus -lehdessä? Pelit-lehdessä? En keksinyt missä, mutta olen melko varma tämänkin olleen osuma. 

Rennerin kirjassakin Mothman mainittu. Olin yrittänyt katsoa Seth Breedloven Mothman-dokkari Youtubesta juuri ennen Rennerin lukemista. Renner kokee tähän Breedloveen liittyen voimakkaan synkronisiteetti-kokemuksen. Vesikauhuinen (mahdollisesti) pesukarhu hyökkää hänen kimppuunsa metsäretkellä, hän tappaa tämän mukanaan aina olevalla velhonsauvalla/kävelysauvalla (johon poltettu riimuja ja muutenkin sauvaa siunattu). Paikalle tulleen viranomaisen nimi on Breedlove. Edeltävänä päivänä Renner käynyt kaverinsa kanssa polveilevan keskustelun, jonka aiheena mm. Seth Breedloven kryptozoologiset dokkarit. Aika harvinainen sukunimi siis, mutta nyt viranomaisella sama. Myös pesukarhoista ja niiden pyydystämisestä oli juteltu tuon kaverin kanssa. Ja sitten pesukarhu hyökkää. 

Ajattelin lukiessani paranormaalia kirjaa, jossa sininen kansi ja siinä musta pöllö ja synkronisiteetti mainittu kirjan nimessä. Piti kerran ostaa Amazonista. Renner mainitsi saman kirjan ja tavanneensa kirjoittajan. Täyttäisikö tämä nyt synkronisiteetin määritelmän, vaiko vain selitettävissä sillä, että jos johonkin aihepiiriin sukeltaa, niin totta kai sieltä tulee vastaan tuttuja. 

 

Todistamattomuus Rennerille osa ilmiötä, siitä tehdään eräänlainen hyve. 

Sivulla 96. kun puhe Isojalan jalanjäljistä maassa: "I believe the Other deals often in this inconclusiveness. Blurry photos and smeared tracks are all part of the game it seems."

Sivu 134. "Of course they were inconclusive [Isojalan jalanjäljet taas]. I should expect nothing more or less."

Pelasi Renner "shakkia" Olentojen kanssa. Eli muutteli pienten metsässä olevien kivikasojen rakenteita. Ja aina kun kävi uudelleen samalla alueella joku toinen oli muuttanut niitä myös. Monesti Renner mainitsee, että on vaikea uskoa toisten ihmisten tehneen tämän, koska alue on yksityinen ja muutenkin. Hänen mielestään on helpompi uskoa yliluonnollisiin olioihin. 

Iso iso eläin lähtee juoksemaan polulta Renneriä karkuun. Mietti mikä oli koska vaikutti todella suurelta. Hirven nähnyt kerran (miten helvetissä vain kerran, eikö Amerikassa ole luontoa), mutta ei Pennsylvaniassa ja täällä niitä ei pitäisi olla. Mutta iso oli. Renner tässäkin taipuu tulkintaan, että se oli Toisen manifestaatio. 

Pääkalloja löytyi vähän joka retkeltä. Renner alkoi uskoa, että Isojalka/Other/mettänhenget ovat antamassa hänelle lahjoja. Koska miten muuten... voisi olla... pääkalloja.

Hämmentävin tarina oli tämä. Renner ja kaveri yöllä metsässä. Kaverilla jostain syystä voimakas laser. Alkoivat nähdä silmiä/valopalloja metsässä. Ne liikkuivat. Ei tullut selväksi kuinka kaukana heistä valot olivat. Kaveri osoitti niihin laserilla ja ne sammuivat. Ja sitten syttyivät taas uudelleen. Sammuivat laserista, syttyivät uudelleen. He olivat käsitykseni mukaan melko asumattomalla alueella. Mitä valopallot olivat? Voi kultapieni kun minä en tiedä!