Alkuräjähdys tapahtui 13,82 miljardia vuotta sitten. Olemassaolo sai alkunsa. 

Mahdollinen teistinen kanta: Mikään ei voi syntyä tyhjästä. Silti maailmankaikkeus vaikuttaa syntyneen tyhjästä. Jumala on siis olemassa alkusyynä. 

Mielestäni tämän argumentin virhe on siinä, että tässä katsotaan 13,82 miljardia vuotta vanhaa Olemassaoloa yhden eräällä planeetalla tietoisuuteen nousseen olennon näkökulmasta. Hänen todellisuudenhahmotuksensa väistämättömien rajoitteiden kautta. Klassinen esimerkki ihmisen riittämättömyydestä ja vajavaisuudesta on, että ihminen ei näe kaikkia sähkömagneettisen spektrin aallonpituuksia, vain niin sanonut optisen alueen. 

Monia muitakin esimerkkejä voitaisiin esittää aisteja esimerkkinä käyttäen. On myös ymmärryksen ja yleisen havainnoinnin puutteellisuuksia. Yksi on jatkuva jaottelu sisä- ja ulkoryhmiin. Voimakas dikotomia tässä. Demonit ja enkelit. Kaikki on epäselvempää. 

Ylipäätään voidaan ajatella, että kuvitelma itsestä ja itsen olemassaolosta on tietoisen mielen luoma harhakuvitelma. Minuutta ei ole. Kaikki on ei-pysyvää. Buddhalaisuus puhuu näistä asioista. Mutta en ole väittämässä, että se olisi totta. Sekin on eräänlaista harhaisuutta ja sanoilla leikkimistä, kuten kaikki ihmisen tekeminen.

Buddhalaisuus tarjoaa ratkaisun ongelmaan, joka on ongelma varmaan lähinnä itäisen kulttuurin ihmisille. Se ei ole ratkaisu lännen ihmisille. Se on nurkkakuntainen ratkaisu. Vaikka buddhalaisuus puhuu dualistisuuksien tuhoamisesta ja aidosta kokemisesta, niin se ei silti mene syvyyteen eikä löydä mitään puhdasta ja aitoa. Vaan ihmiset omaksuvat buddhalaiset perusoletukset ja ovat sitten niiden vankeja. Ja vaikka saavutettaisiin nirvana, niin mitä sitten? Se on hyvä olo, se on suuri autuus. Se on harhaa, jonka tämä nimenomainen hiekkalaatikkoleikki sai aikaan. 

Olen siis sanomassa, että ihmiset voivat luoda minkälaisia tahansa tarinoita ja merkityksiä elämässään ja maailmassaan. Ne ovat voimakkaita, äärimmäisen syvällisiä, ja silti harhaa. 

Mikä siis on totta? Kaikki on totta, eikä totuutta ole? Taide on valehtelua. Taide tarinallistaa maailman. Taide kertoo tilanteista jotka eivät tapahdu samoin oikeassa elämässä. Jos taideteoksen lopussa päähenkilö hylkää pahan esineen ja heittää sen syvyyteen, niin oikeasti tällainen teko ei muuttaisi henkilön persoonaa ja olemusta todella. 

Taide on ollut statusleikkiä. Kulttuurinen pääoma. 

No okei, joku sanoisi, haluat siis verenmaku suussa mesota tässä, että mikään ei oo mittään ja kaikki on tyhjää ja mikään ei oo mittään. Okei, ole sitten sitä mieltä ja minä omaa mieltäni. Niin. Mutta minä haluan ilmeisesti muutakin. Haluan löytää totuuden. Haluan myös pakottaa muut uskomaan omaan totuuteeni. Koska minun on vaikea kestää toisten ihmisten minusta eriäviä mielipiteitä. Se on merkki heikosta itsestä. 

Haluan tuhota kaiken materian. Haluanko siis tuhota äidin? Tämähän oli se Paglian teoria, että liiallinen äidinmurha luo autiomaan. Äiti on materian alku. Tukahduttava äiti. Ei-rakastava äiti. Keskoskaappi. Kaikkea tätä. Tästäkö se johtuu, ettei mikään ole mitään.

Okei, se johtuu tuosta. No mitä sitten. En olekaan absoluuttisen oikeassa. En ole löytänyt salattua ydintä. En ole löytänyt kaiken tyhjyyttä ja olemassaolemattomuutta. Olen vain yksinäinen piruparka. 

Ja ylipäätään kysymys on, että miksi tämä kaikki ahdistaa. Miksi tyhjyys ahdistaa, miksi se ei ole autuutta?

Luen Joseph Campbellin kirjaa The Hero With Thousand Faces ja koen sen vähän kaukaa haettuna. En usko hänen tarinaansa ja hänen merkitykseensä, koska siinä ei mennä tarpeeksi pitkälle taustoihin. Siinä ajatellaan liikaa ihmisen kautta, ihminen nähdään jumalaisena. Ei ajatella muita muilla planeetoilla olevia tietoisia olentoja, joilla täysin erilainen olemassaolon kokemus niin syvällisillä tavoilla ettemme voi sitä edes tajuta. Niillä voisi olla Einstein ja Darwin, mutta niillä ei olisi Platonia ja Kantia. 

Ehkä JC haluaakin parantaa vain meidän ja tiedostaa sen, ja mitä ongelmaa siinä sitten on. 

Alkuräjähdyksestä ei voi puhua ihmisen näkemyksin, koska maailmankaikkeus on ollut ennen ihmistä. Jos sanotaan se jolla tämän aloitin, niin päädytään tarinaan ja merkitykseen taas, mutta ollaan sellaisessa lähtöoletuksessa jossa ihmiselle on jumalainen mieli ja sitä kautta kyky ja oikeus arvioida maailmankaikkeutta.