Elämä kerrotaan. Ei aina täysin selkeässä järjestyksessä. Tarinaa ei muodostu, tosin ihmisen elämä ei muutenkaan ole tarina. Kirjasta tuli kohu. Esimerkiksi siitä, että Loiri liukastui omaan spermaan. Tai ei ehkä siitä, vaan siitä että se kerrotaan. Koska jos se kerrotaan, se muuttuu pyhäksi. Ja miksi tämä saisi olla tänään pyhää? Minua järkytti lähinnä se, että Raision ja Turun etäisyydeksi sanottiin 20 kilometriä, vaikka oikeampi olisi 9 kilometriä. Turusta Kauppatorilta Raision Lautamiehenkadulle jossa Loiri asui on 8.4 kilometriä.

En lue koskaan elämäkertoja. Mutta olin nyt katsonut vanhoja Spede-leffoja ilta per leffa -tahtiin. Huomasin Loirin olevan valopilkku monissa niissä. Tervo kiinnostaa. Oikein tuntui kivalta ja hienolta tähän sukeltaa. Kalle Päätalo siinä mielessä tuli mieleen, että olipa taas paksu kirja, jossa tavallista selkeää asiaa. Tällä en yritä dissata esim. Tervon kirjoittamista. 

Tää nyt oli tällanen. Arvokasta, että tehty. Paljon ehti Loiri, hämmästyttävän paljon.

Olen ateistimaterialisti. Mutta parapsykologia välillä kiinnostaa. Avaan sydämeni sille. Mutta ei ole vakuuttanut se. Mutta en halua ampua alas kaikkea suorilta. Loiri koki kaikenlaista mystistä. Sellainen oli hän. Sellaisia ovat jotkut ihmiset. Heillä on sellaiset aivokytkennät. Minullakin on aivokytkennät. Kuka siis on oikeassa? 

Kertaa kirjassa kerrotun tarinan skarabeesta. Synkronia. Enteet. Todella epätodennäköiset yhteensattumat. Mitä tämä on?

Tarina on tällainen:

Mona Puolanen/Loiri oli Loirin vaimo, joka auto-onnettomuudessa kuoli. Seuraava vaimo oli Riitta Jäppinen/Loiri. Mutta näiden välissä Loirilla oli lyhyt suhde naisen kanssa, jonka nimi myös oli Riitta. Sukunimeä ei kirjassa kerrottu. He olivat Palermossa ja ostivat samanlaiset sormukset, joissa skarabee-koriste. Skarabee on pillerinpyörittäjäkovakuoriaisen muotoinen ihmisen tekemä objekti. Alunperin egyptiläinen idea kaiketikin. 

Loiri yöpyi Varsavuoressa, joka ilmeisesti Mikkelissä. Hotelli järven rannalla tai jotain. Suosittu paikka tuolloin. Loiri heräsi hotellissa ja nyrkkeili peilikuvansa kanssa. Sormuksen skarabee irtosi. Loiri laitti sen taskuun ja hävitti sormuksen muut osat. 

Talvella 1978 Riitta Jäppinen ja Loiri yöpyivät Varsavuoressa. Tämä eri kerta kuin sormuksen hajoaminen. Heidän kävellessään Saimaan rannalla Riitta oli työntänyt Loirin housuntaskuun kätensä ja löytänyt sieltä skarabeen. Jonkinlainen mustasukkaisuusvaisto ja -moodi oli aktivoitunut ja hän oli tentannut Loirilta skarabeen alkuperää. Loiri kertoi kaiken. Riitta heitti skarabeen jäätyneelle järvelle. 

Puoli vuotta tämän jälkeen oli kesä ja Varsavuoressa olivat Tarja Jäppisen ja Vesa-Matti Loirin häät. 

Loiri näki pienen pojan virvelöimässä häiden aikana. 

Myöhemmin sama poika juhlahuoneessa, tämän vieressä Loirin tuoreen vaimon sukulaistäti. Täti antoi skarabeen ylimääräisenä häälahjana. Oli tarttunut pojan virveliin. Uistin takertunut siimaan ja tämä loi lenkin johon skarabee otti kiinni. Vaikka skarabeessa itsessään ei juurikaan tarttumapintaa. 

SIIS: Skarabee irtosi sormuksesta Varsavuoressa. Sitten toisella kerralla sattumalta samassa paikassa eli Varsavuoressa se heitettiin Saimaaseen Riitta Jäppisen toimesta. Sitten Riitan ja Loirin häissä (jotka pidettiin Varsavuoressa) Riitan sukulaispoika kalastaa sen vahingossa. Sormus palaa vainoamaan Riittaa tämän hääpäivänä. Toinen nainen, toinen Riitta.