Ranskassakin on ihmisiä ja hekin sanovat kaikenlaista. Mutta ranskalaisten jutuista harvemmin kirjoitetaan lehdissä. Se johtuu siitä, että ei osata ranskan kieltä, ja siitä että ranskalainen kulttuuri ei ole niin voimakas vaikuttaja kuin amerikkalainen on ollut. 

En tiedostanut asiaa lapsena, mutta monet siistit korkean statuksen asiat tulivat Amerikasta. Ritari Ässä. Indiana Jones. Commodore 64. Maanantai-iltaisin tuli aina jokin vähän uudempi ja hienompi elokuva, ja ne olivat lähes aina amerikkalaisia. Muistan miten ollessani yläasteella yhtenä lauantaina lähetettiin suomalainen elokuva Sotapoika. Heikki Hietamiehen romaanin pohjalta. Minua ahdisti ja masensi suomalaisen arkipäiväisen paskaelokuvan katsominen niin paljon, että tällä lailla vielä melkein 30 vuotta myöhemminkin sen muistan. 

Eli amerikkalainen kulttuuri hallitsee, ei siinä mitään. Mutta on siinä se, että kun siitä keskustellaan ja siihen otetaan kantaa, unohdetaan että muukin maailma on olemassa.

On siis olemassa näyttelijä Matt Damon. Helsingin sanomat kirjoittaa 2.8.2021 otsikolla Matt Damon lopetti halventavan sanan käytön, kun tytär valitti asiasta, mutta kysymys kuuluu, miten Damon ei ole päätynyt samaan tulokseen jo aikoja sitten.

Linkki uutiseen: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008165599.html

Jutussa selitetään, että Damon olisi tyttärensä argumentoinnin seurauksena lakannut käyttämästä f-sanaa. Eli ilmeisesti sanaa fag. Lähin suomennos kai hintti.

Ei siinä mitään. Mutta onnistuu taas raivostuttumaan monet asiat tässä artikkelissa. 

Sitaatti: "On nimittäin käsittämätöntä, että Damon on vielä vuonna 2021 kokenut, että seksuaalivähemmistöistä voi veistellä vitsiä loukkaavin termein, vielä omille lapsille."

Hieno helppo positio toimittajalta. Olisi pitänyt tehdä jo ennen. Ja että tämä olisi käsittämätöntä, tähän toimittaja ei usko itsekään. Hän ei usko, että olisi mitenkään erikoista että Damon, 50-vee käyttäisi tällaista sanaa. Hän haluaa vain luoda itsestään hyvän kuvan. Tekopyhän teennäisen hyvän kuvan. 

Lisää sitaatteja: 

"Damon on varmasti tiennyt, että termi on halventava. Se on ollut sitä aina, eikä sitä voi selittää pois sillä, että Damonin lapsuudessa termiä viljeltiin tiuhaan."

"Tietämättömyyteen ei siis voi kääriytyä. Kyse on välinpitämättömyydestä."

Juuri sillähän sitä voi selittää, että Damonin lapsuudessa oli toisenlainen maailma! Mutta kun nykyään on muotia tällaiset taantuvan lainsäädännön nojalla tehtävät paheksunnat vanhoista kulttuurituotteista, niin ei se mikään ihme ole että tässäkin asenne on tämä.

"Tarpeellista se kuitenkin on. Loukkaava slurri enteilee uhkaa väkivallasta, syrjinnästä ja kiusaamisesta. On selvää, että näiden sanojen tarkoitus on vain aiheuttaa pahaa mieltä ja alemmuudentunnetta niiden kohteissa."

Vaikka slurreja ei kohdistaisi suoraan kehenkään, kertoo niiden huoleton heittely jotain melko synkkää niiden sanojasta."

Tässä tuodaan kehiin teoreettista kehystä. Mikroaggressiot, sortavat rakenteet. Tehdään yhdestä sanasta ehkä isompi kuin se onkaan. Nähdään sanan käytössä valtavia asioita. Tässä jopa termi slurri täysin tuontitavaraa. 

Kertoo synkkää sanojasta. Ihmisen patologisointi yhden sanan perusteella. Olen jo pitkään fantisoinut suomalaisesta elokuvasta, jossa päähenkilönä olisi perus-rasistinen suomalainen työmies. Henkilö eläisi elämäänsä, olisi muunmuassa perheenisä, mutta suhtautuisi kaikenlaisiin eri-etnisiin ihmisiin, pakolaisiin jne. äärimmäisen epäluuloisesti. Ei olisi mitenkään ohjelmallinen tai teoreettinen. Ei kirjoittaisi blogia, ei marssisi kulkueissa. Mutta ei kuitenkaan kykenisi hyväksymään vaikkapa mustaihoista suomalaiseksi. Mutta tämä henkilö olisi kuitenkin empaattinen, järkevä, hyvä perheenisä. Tämä olisi mielestäni täysin mahdollinen henkilö. Jos hän eläisi elämäänsä ympäristössä jossa ei-tyypillisiä suomalaisia näkisi melko harvoin, asia ei olisi hänelle mitenkään jatkuvasti akuutti. Hän eläisi omassa kuplassaan kuten kaikki muutkin. Mutta nykyisessä keskustelukulttuurissa tällaisen rasistisen asenteen omaava henkilö olisi helposti täysin patologisoitu. Vaikka oikeasti tällaisia tyyppejä on olemassa ja näitä on Suomessa paljon.

Kerran oli Hesarissa myös juttu siitä, miten rasististen tai homofobisten sukulaisten kanssa on vaikea tulla toimeen. Miten heidän seurassaan ei haluta viettää aikaa. Minusta se ettei kykene heidän seurassaan olemaan kertoo liiallisesta teoreettisen tulkinnan omaksumisesta ja todellisuuden vieroksunnasta. Jos vaikka oma äiti omaa negatiivisia asenteita vaikkapa maahanmuuttajia kohtaan, niin se on vain esimerkiksi yksi prosentti hänen jutuistaan, ja 99% hän on äiti. 

 

"Toisten mielestä liberaaleja arvoja edustavan Damonin olisi taas pitänyt jo tähän mennessä ymmärtää, että halventavien ja loukkaavien ilmaisujen käyttäminen vähemmistöistä edes vitsillä on huono idea."

Tekopyhyys. Kulissit. Kaikki tämä. Minä väitän, että moni moni ihminen joka Twitterissä pitää yllä puhdasta ideologiaansa ja Oikeita Sanoja, jossain kaveriporukassa heittää jotain neekeri-läppää. Ei sen takia, että olisi rasisti... tai siis... Jos hän sanoisi saman jossain somessa hän olisi (siinä todellisuudesas) yksiselitteisen kirkkaasti rasisti ja täysin tuomittu. Mutta livenä hän käyttää tällaista äärimmäistä kieltä, koska tabujen rikkominen ja niillä leikittely juuri on usein huumorin ydintä. Hän loukkaa pyhiä arvoja. Pappi sakastissa saarnan jälkeen kutsuu öylättiä piparkakuksi. 

Televisiossa näytetään ohjelmaa, jossa kehitysmaiden lapset surkeissa oloissa ompelevat jalkapalloja. Tekevät erittäin taidokkaasti ja nopeasti työnsä. Tekevät 12-tuntista työpäivää. Ei viikonloppuja. Huono palkka. Töissä hakataan. Katson tätä ohjelmaa ystävieni kanssa. Sanon "Varo ettei perse repee. Saatana mä käyn joka päivä töissä että tollaset saatanat saa elää". Kaikki nauravat. Vitsi toimii. Arki-todellisuus. Eri asia kuin Twitter-todellisuus.

Toivon että pian koittaisi se päivä, jolloin tämä twitter-pyhimystely ekspousattaisiin oikein kunnolla. Koska minua niin raivostuttaa, että tällä tavalla saa elää ja olla. Ja kukaan valtaa omaava taho ei hauku näitä jatkuvasti ja onnistuneesti. 

Sitten vielä se, että tätä on vaikea pysäyttää. Vaikea iskeä tähän todella pysyvä kolo ja siihen kiila ja rikkoa koko saatanan rakennelma. Koska ne toiset voivat pelata tällä tavalla: konservatiivi, valkoinen privilegio, homofobia, transfobia. SAATANA. Pelkästään noilla sanoilla voi pelata aivan aluksi, ja pelkästään noilla sanoilla voi voittaa.

Gibsonin elokuva Braveheart. Paha kuningas sanoo: Use up the Irish. Arrows cost money. The dead cost nothing.  

Ja hyvin pelattu. Paskaaks sitä sitten mitään todellisia argumentteja, kun noilla demonisointi-sanoilla saa jo puolustuslinjan kuntoon. Ja joidenkin mielestä on jo voittanut. Niiden Twitter-kaverien mielestä on jo voittanut. 

Mutta. Te olette huonoja ihmisiä! Te ette oikeasti voita näillä sanoilla. Te olette valehtelijoita, tekopyhiä, twitter-pyhimyksiä. Mutta oikeassa elämässä kaikki on toisin. Onneksi en ole Twitterissä. Onneksi en ole nuori jonka täytyisi näytellä siellä.

Miksi näistä taas kirjoitan. Miksen muusta. Kun vituttaa tää touhu. Minua ottaa hei päähän internetissä väärässä olevat ihmiset! Näiden argumenttien heikkous. Se, ettei kukaan kunnolla hyökkää näitä vastaan nyky-yhteiskunnassa. Se, että he saavat riehua. 

Tässä käsitellyn Hesarin jutun kommenteissa hyviä argumentteja, jossa nähdään tämän asian läpi. 

En ollut kirjoittanut pitkään aikaan blogiin mitään. Nyt pakotin itseni väkertämään tämän. Toivon että tämä olisi ollut parempi.