Sanoin ala-asteen opettajalleni, että monta kertaa ladattavat AA-patterit ovat ympäristöystävällisiä.

Meillä oli radio-ohjattavassa Nikko-autossa tällaisia, patterit lupasivat että ne voi uudelleenladata 500 kertaa (ehkä muistan luvun väärin, satoja kertoja kuitenkin). Uudelleenlatauksen idea kiehtoi minua.

Opettajamme oli ympäristöihminen. Hän tuomitsi väitteeni. Hän sanoi, että uudelleenladattavissa vasta myrkkyjä onkin. Menin henkisesti kasaan kuin pieni hämähäkki, kun sitä kohti puhaltaa. Hyväksyin moitteen, hyväksyin minuun kohdistetun tuomion. En noussut vastaan. Olin kiltti lapsi. En oireile ulkoisesti. Nykyäänkin teen tappolistoja mutten tapa ketään. Miksi?

Mutta koin vahvasti kokeneeni vääryyttä. Argumenttini on/oli tämä: Jos pattereita voi ladata 500 kertaa uudelleen, ja tämän vuoksi 500 normaalia AA-patteria jää ostamatta, niin eikö täten ole totta että ladattavat AA-patterit säästävät luontoa.

Olen lähes varma ettei opettajamme ottanut kommentissaan huomioon tätä tavallisten pattereiden "säästymistä", vaan ainoastaan ladattavan patterin "myrkyt". Hän käsitteli ladattavaa patteria samassa kategoriassa kuin kertakäyttöistä, ja tässä kategoriassa se oli "pahempi". 

Ymmärrän ettei opettaja aina voi olla täysin inhimillinen ja ymmärtäväinen tilanteissa. Hänkin on ihminen, hänelläkin on tietynlainen päivä. Hänelle tulee vastaan jatkuvasti ihmistilanteita oppilaiden kautta ja muutenkin. Hän sanoo mitä sanoo ja reagoi miten reagoi. 

Nyt on vuosi 2023.