Käytän kristinuskon jumalasta tässä kirjoituksessa termiä KUJU, koska mielestäni termi "Jumala" on eräänlainen liiallinen myönnytys kristinuskolle. Jos kristinuskon jumalan nimenä käytettäisiin Jahvea tai Adonaita, voisin käyttää sitä. Mutta kun käytetään yleistä sanaa jumala isolla alkukirjaimella, niin tämä on mielestäni yleistermin varastamista erityiseen käyttöön. Ja jos sanon "Jumala" minä ikään kuin se sanomalla myöntäisin jo jotain, olisin osa jotain todellisuutta mitä en myönnä todeksi.
Kirjan idea on todistaa kristinuskon olevan totta.
Esimerkiksi maailmankaikkeuden alku ei selity ilman KUJU:a. "Ajatus päättymättömästä syiden ketjusta tai kausaalisuuden puutteesta on sietämätön." Mutta kuitenkin KUJU on sellainen. Ei voi olla maailmankaikkeutta ilman alkua ja tekijää, mutta KUJU ilman alkua ja tekijää voi olla.
"Miten jotakin voisi syntyä itsestään, jos mitään ei ole? 'Syttyminen' edellyttää ulkopuolista aiheuttajaa." Tässä tehdään mielestäni sellainen virhe, että ajatellaan maailmankaikkeuden olevan ihmisen aivoilla ymmärrettävissä. Vähän kuin lapsi yrittäisi ymmärtää ja tehdä jotain, jota se ei kerta kaikkiaan kykene ymmärtämään ja tekemään. Ja sitten sille sanotaan, että nämä on oikeasti aikuisten juttuja, etkä voi nyt oikeastaan tässä auttaa. Maailmankaikkeus on aikuisten juttu, siis.
Kuten Kari Enqvist sanoi, ihmiset eivät ymmärrä intuitiivisesti valon nopeutta ja suhteellisuusteoriaa, koska savannilla ei liikuta useinkaan valon nopeudella. Kim Stanley Robinsonin Mars-trilogiassa kuvaillaan miten maasta Marsiin muuttaneet eivät koskaan opi pitämään meren ja aaltojen käyttäytymistä Marsissa normaalina; ne näyttivät liikkuvan oudosti koska painovoima on niin paljon alhaisempi.
Platon ja seuraajansa ilmeisesti ajattelivat, että ihmisen ajattelukyky on niin jumalainen, että sen avulla ilman empirismiä voidaan havainnoida ja löytää kaikki. Tai sitten tämä on Platonin väärinymmärtämistä. JL mielestäni kuitenkin ajattelee jotensakin tällä lailla. Hän käyttää ihmisen ajatuksia ymmärtääkseen maailmankaikkeutta. Mutta maailmankaikkeus on ollut olemassa 13.82 miljardia vuotta, ja ihmislaji vain ehkä 200 000 vuotta.
Maailmankaikkeus ei ole ihmisen savannilogiikan mukainen. Tämän nojalla on mielestäni virheellinen argumentti esittää, ettei se ole voinut syntyä tyhjästä. Myönnän että maailmankaikkeuden olemassaoloon, jos johonkin, sopii ja kuuluu sana mystinen. Itsekin usein ajattelen, miten ihmeellistä on, että maailmankaikkeus on olemassa. Miksi sillä on kaikki nämä niin selkeät ja kauniit ja elegantit lait. Ja olennaisin kysymys, miksi nämä lait vaikuttavat minusta kauniilta? Mistä kauneuden idea tulee? Se tuntuisi olevan jossain syvällä sielussa. Tällaista ilmaisua tulisi mieleen käyttää.
Esitän siis tässä, että ei ole oikein käyttää ihmisten logiikkaa maailmankaikkeuden suhteen, vaan ihmisten tulisi käyttää minun logiikkaani, joka sanoo ettei ihmisten logiikkaa voi käyttää. Ja tällä logiikalla maailmankaikkeus on voinut syntyä ikään kuin tyhjästä.
Mutta tuo on vaikea kysymys, että miksi maailmankaikkeuden lait ovat niin kauniita. Tulee mieleen tämä. Olin kerran Norjassa ystävieni kanssa. Näimme vuoria. Pohdimme miksi ne tuntuvat niin kertakaikkisen hienoilta ja huikeilta. Korostan, että tämä asia tosiaan riivasi minua, eikä ollut mikään helppo kysymys. Sitä ei voinut mielestäni sivuuttaa sanomalla vain, että ne nyt vain tuntuvat sellaisilta ja siinäpä tuntuvat. Mietimme, että ehkä se johtuu vain siitä, ettei niitä näe Suomessa. Uutuudenviehätys. Norjalaiset itse tuskin kokevat niitä näin.
Tämä ei ollut riittävä selitys, sillä tuskinpa kaikki ei-suomalaiset luonnonmuodostelmat herättäisivät samanlaista subliimia kokemusta. Vuorissa oli jotain erityistä. Seuraava ehdotus oli, että ehkäpä vuoret muistuttavat ihmistä omista vanhemmista. Lapsen näkökulmasta vanhemmat ovat isoja kaikkivoipia ihmisiä. On ahdistavaa kasvaa aikuiseksi ja tajuta, etteivät vanhemmat olekaan kuin jumalia. 23-vuotias kauas kotoa opiskelemaan muuttanut nuori aikuinen voi nauttia suunnattomasti käydessään jouluna kotona vanhempiensa luona. Hän kokee tilanteen suloiseksi regressioksi, voi tulla valmiiseen pöytään ja niin edelleen. KUJU on kuin vanhemmat, hänhän on taivaan isä. Kirkkojen katot ovat oudon korkealla, halvemmaksi olisi tullut rakentaa normaalikokoinen talo. Mutta kirkkopa onkin talo, jossa KUJU asuu, hän on iso ihminen ja jos hän seisoo kirkossa hän tarvitsee kaiken tämän tilan. (Äskeinen idea luettu joskus Desmond Morrisin kirjasta.)
Vielä yksi selitys vuorille. Romantiikka. Goethe matkusti Sveitsin halki ja laitti ikkunat vaunusta kiinni vuorien tullessa esiin, piti niitä vastenmielisinä. Vaikea myöskään kuvitella, että norjalaiset olisivat varsinaisesti rakastaneet vuoria ja niiden aikaansaamaa valtionsa maantiedettä. Vuorethan tekivät kulun vaikeaksi ja erottivat ihmisiä toisistaan. Mutta romantiikan aika alkoi nähdä vuoret subliimeina. Caspar David Friedrichin maalaus Vaeltaja sumumeren yllä ja niin edelleen. Seuraa hämmästynyt kysymys: voiko muka todella olla niin, että minä olen ladannut tämän romantiikan itseeni näin voimakkaasti? Missä se on minuun ladattu? Vanhempieni puheista, kavereideni puheista, jotka saaneet sen omilta vanhemmiltaan, koulusta... Mutta ainakaan sitä ei ole tehty tietoisesti. Ehkä minussa siis on romantiikan tapa nähdä vuoret. Joka saa ne näyttämään subliimeilta, siis: ylimaallisilta, jumalallisilta, selittämättömiltä.
Jos tällainen tapa nähdä ja kokea voidaan ladata ihmisen päähän, niin mitä tahansa muutakin voidaan ladata samalla tavalla. Ja tämän voisi nähdä selittävän KUJU:n läsnäolon kokemuksen, kaiken mystisen kokemisen. Se tuntuu tulevan jostain syvältä, olevan ihmistä suurempi. Kuitenkin se on loppujen lopuksi ihmisen itsensä luomus.
Kirjan alussa JL heittää, ettei riitä kotikasvatus tai uskonnollinen ihmistyyppi selittämään näitä tuntemuksia. Se tuntuu syvemmältä. On kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, hyvin uskonnollisesta osasta Suomea. Syntynyt 40-luvulla, jolloin uskonto muutenkin enemmän framilla. Eiköhän tämä ole vaikuttanut.
JL käyttää mielestäni paljon myös aukkojen KUJU -argumenttia, vaikka yrittää välillä verhota sen pois sanomalla ettei se ole aukkojen KUJU.
Koska kosmologian avulla ei päästä ihan alkuun, niin siellä saattaa olla KUJU. Tai siis ON, JL:n mukaan. Tai siis ON AIVAN VARMASTI, JL:n mukaan.
"Planckin epookin takaista olotilaa täytyy [kaikkien, siis myös tieteentekijöiden] vain arvailla." Mutta miten siellä olisi Homo sapiensin joitakin tuhansia vuosia sitten keksimä KUJU? Jos maapallon elämänhistoria vedettäisiin alusta uusiksi, ei kehittyisi ihmistä. Vaikka jos otettaisiin ainoastaan 5000 vuotta kaikki uusiksi, ei varmaankaan olisi Rooman valtakuntaa, eikä juutalaisuutta tahi kristinuskoa.
Pimeä aine ja energia ovat JL:llä osoituksena siitä, ettei kaikkea tiedetä, mutta silti tehdään Juri Gagarinmainen väite, ettei KUJU:a oo. On paljon tietämättä, siispä... Eikö tämä juuri ole aukkojen KUJU? Hänen mielestään myös eksoplaneetat todistavat KUJU:n kaikkivaltiutta.
"Rationaalinen ajattelu ei kykene murentamaan tätä luomisuskoa. Toisaalta luomisuskosta käsin ei ole mahdollista todistaa KUJU:n olemassaoloa rationaalisesti." Myöntää, että on rationalismin tuolla puolen. Sanoo, että jos KUJU todistaisi itsensä, se ei olisi oikea KUJU. Ja jos ihminen näkisi KUJU:n hän ei tätä kestäisi, eli KUJU vähän kuin CTHULHU?
"Kristus oli ennen, kuin taivas, maa ja aika luotiin. Tätä ilmoitusta ei inhimillinen järki käsitä eivätkä ihmissanat kykene selittämään." Miksei samaa voisi sanoa materialistisesta maailmankaikkeudesta?
Minusta tuntuu, että kyllä kristityille keskimäärin ja JL:llekin varmaan ne todisteetkin maistuisivat. Mutta KUJU on melko näkymätön veijari. Siksi tästä näkymättömyydestä ja todistamattomuudesta luodaan hyve.
"Näemme luomisen jäljet, mutta itse Jumala kätkeytyy luonnonlakien ja aineen ilmiöiden taakse. Luontoa tai kaikkeuden alkua tutkimalla voi päästä jäljille, mutta itse jumalaa ei kukaan tavoita." "Jumalan jatkuva luominen ilmenee elämää ylläpitävänä voimana kvanttimaailmasta koko universumin kattaviin mittoihin asti." "Kaikkeuden läpäisee jumalan olemisen informaatio." Aivan valtavia väitteitä ilman todisteita, kun KUJUahan ei voi lopulta todistaa eikä rationaalisesti löytää.
Lisäksi JL uskoo teistiseen evoluutioon osana jatkuvaa luomista. JL siis hyväksyy 13.82 miljardin vuoden ikäisen maailmankaikkeuden ja evoluutiobiologian kokonaisuudessaan, mutta uskoo KUJU:n olleen luomassa maailmankaikkeutta ja ohjanneen evoluutiota ihmiseen. Anteeksi kiroilu, mutta aivan vitun onnetonta settiä tämä kyllä minusta on. Ihmisten tutkimuksillaan löytämä maailmankaikkeus ja sen aikajaksot on kyllä suuri haaste kristinuskon totuudellisuudelle.
Teodikea on totta kai ongelma. JL esittää Ihantalassa olleen KUJU:n varjelusta, kun Suomea ei miehitetty. Toisaalta "kätketyksi jää" Berliinissä tehtyjen raiskausten salliminen ja ylipäätään se, miksi kaikkia ei auteta. Siispä kaikki todistaa KUJU:sta. se mikä tapahtuu ja se mikä ei. Se kaikki mikä on ja se minkä tiede tietää ja se kaikki mitä tiede ei tiedä.
VT:n julmuudet ovat myös käsittelyssä. JL myöntää, että vaikea käsitellä näitä osana kristillisen kirkon Raamattua. Mutta täytyy välttää "historiatonta tulkintaa." "Vanhan testamentin julmuudet ovat meille vieraan aikakauden asioita, joita ei kuljeteta juutalaisuudesta kristilliseen kirkkoon. Toisaalta raakuudet eivät yllä nykyisen brutaalin epäinhimillisyyden tasolle." Onko KUJU siis muuttunut ja muuttanut mieltään, jos hän oli julmempi VT:ssä? Eikö KUJU:n persoonan pitäisi olla muuttumaton? Nykyinen brutaali epäinhimillisyys pahempaa kuin VT? Miten se edes luokitellaan? VT:ssä KUJU määrää kansansa esimerkiksi tappamaan jonkin kaupungin kaikki miehet ja pitämään nuoret neitsyt-naiset itsellään. Miksi KUJU käski näin? Tähän JL ei osaa vastata, ja jättää koko asian siis käsittelemättä.
Moraali todisteena. Kultainen sääntö ympäri maailmaa on todiste KUJU:sta. Joidenkin evoluutiopsykologien tai keiden lie mukaan se ennemminkin todistaa moraalin olevan sisäsyntyistä Homo sapiensille. Jostain muistan lukeneeni, että kun ihmisille eri kulttuureista esitetty täysin samanlaisia moraalisia ongelmia, niin yleensä vastataan samalla tavalla. Jos moraali nousee ihmisestä itsestään, se on minusta huojentavampi ajatus kuin että kristinusko tekisi ihmisestä moraalisen. Sehän tarkoittaisi, että jos kristinusko menee, menee moraalikin.
Minusta kristinusko on todella kiva juttu. 9- ainakin kouluarvosanana. Ehkä enemmänkin. Kristinusko on edesauttanut tasa-arvokehitystä ja jokaisen ihmisen pitämistä arvokkaana. YK:n ihmisoikeuksien julistus on luotu kristillisten arvojen pohjalta. Kaikkien maiden täytyy allekirjoittaa sen arvot päästäkseen leikkimään YK-leikkiä. Mutta saattaa olla totta, että esimerkiksi Kiina ei usko kyseiseen dokumenttiin pätkän vertaa. Että Kiinassa ei koskaan ole ollut jokaisen ihmisen arvon kunnioittamisen ideaa. Että tämä on kaikki kristillistä läntistä kulttuurivientiä, joka ei edes voi juurtua kaikkiin maaperiin. Sehän virhe on kaiketi tehty, että ajateltu kaikkien yhteisöjen omaksuvan liberaalin demokratian. Mutta näin ei käy, jos ei ole maaperää mihin juurtua. Ehkä näin! Kuka tietää?!
Kristinuskosta on tullut siis kaikkea hyvää. Myös pohjoismainen hyvinvointivaltio on joskus nähty protestantismin käytännön sovelluksena. On aivan huikean upeaa, että maailmassa on 2000 vuotta vaikuttanut aate, joka haluaa kaikkien olevan tasa-arvoisia, näkee kaikki ihmiset arvokkaana, huojentaa huomattavasti kuolemanpelkoa, antaa elämälle merkityksen. Aivan mahtavaa! Ikävä kyllä se ei ole totta, jos minulta kysytään.
Todella sääli. On myös surullista, että tieteen löytämä maailma uhkaa kristinuskoa, siinä on tällainen heikko piste. Olisi pitänyt rakentaa uskonto, jota tiede ei voi uhata. Esimerkiksi buddhalaisuus on tällainen? Taolaisuus? Nämä ovat psykologisia filosofioita tai filosofisia psykologioita, luin jostain. Jos ne puhdistetaan kaikesta yliluonnollisesta, mitä jää jäljelle? Tietoinen läsnäolo? Prosessipsykologia tjsp? En tiedä. Jos taolaisuudessa/buddhalaisuudessa on jokin pointti, minkä ansiosta ne tekevät niitä harjoittavan ihmisen onnelliseksi, niin hieno homma.
JL puhuu myös eksorsismin puolesta. Tämä oli jännä kohta. Hän myös kertoo lähetystyöntekijöiden kokevan kohteissaan enemmän henkivaltojen toimintaa, kuin mitä Euroopassa koetaan. Kaste on jälkimmäisessä häivyttänyt ne, kaste on kovaa magiaa.
Muistuttaa Puolimatkaa siinä, että puhuu taustaoletuksista. "Yksikään tutkija ei toimi 'pelkän tieteen' pohjalta ilman taustafilosofiaa tai taustateologiaa." Tämä on kyllä hyvä pointti. Jos taustaoletus on jonkinlainen materialismi, näkee materialistisen maailmankaikkeuden. Jos taustaoletus on kristillinen teismi, näkee teistisen maailmankaikkeuden. Jos taustaoletus on [jonkinlainen salaliittoteoria tähän], näkee sen kaltaisen maailmankaikkeuden. En ole ihan varma miten tähän argumenttiin pitäisi vastata. On totta, että ihmiset näkevät maailman omien filttereidensä läpi. Mutta... eivätkö jotkin filtterit ole parempia kuin toiset? Jos tyypillisellä materialistisen tieteen filtterillä ja keinoilla etsitään KUJU:a eikä löydetä, eikö se ole hyvä todiste KUJU:n olemassaolemattomuudesta? Jos kristillinen filtteri löytää KUJU:n, niin voidaan kysyä onko tämä löydös oikeasti pätevä löydös? Koska Laulajan argumenttien kautta löydetty KUJU, ei ole kovin vakuuttavasti löydetty, hänhän sanoi ettei tätä voida edes rationaalisesti löytää.
No mutta voi! Pysyn ateistina, tai siis itse asiassa pietistinä, koska minulle on kerrottu ateismin olevan radikaalipietismin eräs muoto. Uskon ei-KUJU:uun. Uskon tietynlaisen KUJU:n tietynlaiseen olemassaolemattomuuteen.
Kommentit