Jokin mättää.

8 tuntia työtä turha vanha kesto, raskas moderni.

5 tuntia yhtä tehokasta.

Moniajo ei toimi ihmisen aivoilla. Liikaa kaikkea kaiken aikaa. 

Työ valuu yli ja ohi työajan. 

Perfektionismi, ylisuorittaminen, Deleuzen sisäistetty itsekuri/itsetarkkailu.

Knock off ja Feierabend.

Matti Johannes Koivu. Oikeudenmukaisuuden historia, osa kaksi: Työsopimus. 90-luvun posti. Yhteiskuntasopimus työntekijöiden ja työnantajien välillä kaputt. Suo, kuokka ja Jussi -aika ja piiat. Todistus taskussa järven jäällä. Paperi ja kirjoitus pyhää ja siellä kiitetään nöyryyttä ja siveyttä. Sen ajan sanoja. Nykyään pitää olla dynaaminen, hands on tai off. Ihan kuin sillä persoonalla olisi oikeasti väliä. Ihan kuin se työpaikkailmoituksessa kirjoitettu ja työntekijän hakemuksessa ja haastattelussa esittämä voisi olla totta, voisi toteutua. 

(LINKKI = https://areena.yle.fi/podcastit/1-4446578)

Keisarin vaatteet, keisarin vaatteet, aina uudelleen.

Turhat kokoukset. Lasse osti firman, pakotti 5 tunnin työajan; piti pystykokouksen vartissa ja sitten hommiin vaan. 

Toisaalta omaksuttu narratiivi työelämän huonontumisesta. Mitä tapahtuu todella? Kansakoulunopettajien uhraan itseni isänmaan hyväksi (valkoisen miehen taakka -tyylisesti) -narratiivi, nykyopettajien koulu menee huonommaksi kaiken aikaa -narratiivi, kaikenlaiset narratiivit jotka selittävät ja kaventavat maailman kaaosta.

Mutta jotainhan on pakko tapahtua myös todella. 

Slush... ne haluaa perustaa yrityksiä ja... tienata rahaa? ...pelata hauskaa peliä? ...kokea merkityksellisyyttä? 

Slushin kulissit, palkattomat ylityöt, "pakolliset" talkoot... sitten ne sanoo että homma muuttuu. On vaikea uskoa muutokseen, jos ongelmat hei RAKENTEISSA. 

No muuttui tai ei mutta nämä slushilaiset... te jotka olette siellä... jotka koette sen merkitykselliseksi tavaksi elää ihmisen elämää--- ajatteletteko Te päivittäin kuolemaanne?

Omaa kuolemaanne, ruumistanne palamassa krematorion liekeissä.

Ajatteletteko 50 000 vuotta sitten elänyttä esiäitiänne? Hänen elämäänsä? Hänen kuolemaansa? Hänen synnytystapahtumaansa, jonka seuraukseni syntyi se joka synnytti jne. 

Te olette nyt täällä kuolemassa, te olette Slushissa kuolemassa. 

Eki, haluisin työkyvyttömyyseläkkeelle tai pitkäaikaistyöttömäx ja oon vast 45, oonks ok?

En ymmärrä miten kukaan voisi haluta... mitään. Suorastaan mitään. 

-------------------------------- <3

Katsoin MOT-sarjan ohjelman. Idea: Suomessa "roikutetaan" työttöminä työnhakijoina tyyppejä jotka millään mittareilla ei työkykyisiä. Siis: mitään työtä he eivät voi saada, tällainen on suomalaisen työelämän todellisuus 2023. Heidän kuuluisi olla työkyvyttömyyseläkkeellä. Mutta ymmärrän jotenkin sen, ettei heitä sinne saada ja laiteta. Jotenkin se mielletään liiallisena myönnytyksenä heille. Siis: jotenkin ajatellaan että sittenhän sinne haluu kaikki. Ja mikä tässä ylipäätään on se kuvittelemani yhteiskunnallinen toimija joka mieltää ja ajattelee näin... en tiedä. !!!NE!!!

MUTTA VITTU ETTÄ VITUTTI kattoa jotain Kokoomuksen ilmeisesti työministeriä, jolle toimittaja näytti tätä tilastoa. Että tämän verran on näitä pysyvästi täällä työmarkkinatuella tai jossain... tällasia jotka ei kykene enää mihinkään. Niin tämä sanoo sen käsittämättömän pölvästin ja myötähäpeää aiheuttavan lauseen, että se on "edellisen hallituksen syytä". VITTU SE ON VUOSIKYMMENIÄ OLEMASSAOLLUT RAKENTEELLINEN ONGELMA JA KERRANKIN KÄYTIN TERMIÄ "RAKENNE" VAIKKA VIHAAN SITÄ SYVÄSTI. Piste kuuluu kapslokkilauseenkin loppuun mutta nykynuoriso ei välttämättä edes tiedä mikä kapslokki on. 

(LINKKI = https://yle.fi/aihe/a/20-10005894)

Kapslokki pohjassa kohti alihankkijatelakkaa. Meillä on sisäelimet, myös suolilieve, matkassamme. Matkamme auvoa täynnä. Perillä virvokkeita. Sitten vetää mustaksi. Jotain verenkierrossa ei aivan oikein. Mutta silti elämä! Vaikka marraskuu, niin on tämä ihme! Telakka etukäteisvalmistaa serviettejä ja muoviosia videopelikokonaisuuksien jarru&poljin -sarjoihin. Paljon muutakin he valmistavat. Ei kirjat riitä maailmassa kertomaan jne. 

Vanhat lankkulattiat. Harmaa taivas, melkein täysikuu paistaa. Jonkinlainen maakellarin tuoksu. 

Ai niin ja yksi asia mikä myös vituttaa on Kaffa Roastery -yrityksen kahvien tuotekuvaukset. Ennen olivat ne, jotka tekivät, eivät puhuneet. Sitten ne jotka puhuivat ja tekivät. Nyt ne ketkä vain puhuvat. Kokevat puhumisen teoksi. Tämä riittää tähän maailmaan. Tokihan ne muutakin tekee. Mutta puhe on päällimmäinen. 

Sanat tekojen yli. Kahvi ei ole mitään. Ei mitään. Se on jossain pensaassa kasvanut papu. Joku sen kasvattanut. Joku rukoillut ettei koita kato. Joku sen irrottanut puusta. Pakannut. Sitä on kuljetettu tuhansia kilometrejä. Kaikkia näitä tapahtumia edesauttaa ja valvoo tuhat lakia ja vielä tuhat lakia niiden päälle. Lopulta pavut Kaffa Roasteryn hallussa. 

Sitten ne paahtaa niitä. Joku yksilö, sillä on nimi. Se paahtaa. Se yksilö mainitaan siinä paketissa. Siinä mainitaan musiikki mikä soi kun niitä paahdettiin. 

SITAATTI ALKAA On vielä kylmä ja pimeää. Musta väkevä rääkäisy rikkoo hiljaisuuden. Olitko se sinä? Vai Herra Korppi? Ilmassa tuoksuu raaka kaakao. Kolumbialaista “mustaa kultaa” ja funkisti paahdettua ugandalaista papua nivottuna kauniisti yhteen. Kaffa Roasteryn Herra Korpissa on potkua ja syvyyttä, makeutta ja täyteläisyyttä samassa paketissa. /SITAATTI PÄÄTTYY

VITTU TÄTÄ MAAILMAA! Mitä on "funkisti paahdettu"? Ei se ole mitään! Ei mitään! 

Mutta muistetaan Proustin madeleine-leivos. Ei se sisältö vaan miltä se... sai tuntumaan... nyt tuntuu.

Kaikkea on liikaa. 

Kaikkea on liikaa kaiken aikaa. 

Pamisoksen purkaus -kirja. Legioona sikalaumaan. Mutta kuka/mikä on legioona/sikalauma nykyään. En muista, mutta jotain ovelaa se oli. 

Hannu Raittila: Jos vuoden 1990 suomalainen suorakyrpäinen työukko teleportattaisiin vuoteen 2010 ja näytettäisiin se työelämän tapa ja laatu niin se alkaisi itkeä. SE AL-KAI-SI IT-KE-Ä. 

Jeesus Kristus ja Krishna-muori, antakaa minulle työkyvyttömyyseläkkeen armolahja, antakaa myös paljon rahaa. Logos, Tao, Amor intellectualis Dei, kuka vaan joka kuulee hei! Nyt oikeesti... En halua Slushiin, en halua töihin, en halua lukea kahvipaketista valheita. Haluan vain rahaa ja olla vaan. Kuinka vitun vaikeeta on rakenteiden tätä mulle antaa, kun ne antaa kaikille muille vaikka mitä. Toki pahaakin, mutta toki hyvääkin. 

Alkaa loppua ruumiistani voima. Alkaa loppua virta. Vanhuus lähenee ja kun se lähenee tämänikäisenä, ei minusta voi kovin pitkäikäistä tulla.