!!! Juonipaljastuksia !!!
 
 
 
Kirjan idea on tämä. Ihmiskunta on rakentanut vuoden 2500 tienoilla sukupolvialuksen jonka tarkoitus viedä reilut 2000 ihmistä maankaltaiselle planeetalle 170 vuoden matka-ajalla. Perille päätyy nuorimmillaan 7. sukupolvi. Sukupolvet 1-4 lähes väistämättä kuolevat matkan ollessa kesken. 
 
Kohdeplaneetalle päästään heti kirjan alkupuolella. Mutta voi, se on myrkyllinen ihmisille, tappajaplaneetta. Siellä ei voi asua. Siispä päätetään lähteä takaisin Maahan. Uusi 170 vuoden seilaus. Perille pääsee 7. sukupolvi... paitsi ettei pääsekään. Koska nyt juuri sopivasti keksitään scifi-standardi ihmisten syväjäädytys, ja sen avulla samat henkilöhahmot jotka pääsivät määränpäähän pääsevät myös takaisin Maahan. 
 
Robinsonilla näemmä sama mielihalu kuin Mars-trilogiassa säilyttää samat hahmot hengissä, vaikka tarina kestää vuosisatoja. Mars-kirjoissa tämä toteutui kuolemattomuushoitojen kautta. KSR rakastunut henkilöhahmoihinsa ja haluaa kertoa tarinat heidän kauttaan.
 
Alus pääsee takaisin aurinkokuntaan, mutta sitten näillä takaisintulleilla on vaikeuksia sopeutua planeetalla elämiseen. Mutta kirja loppuu rantakohtaukseen, jossa päähenkilö sopeutuu.
 
Eräs pääpointti on voimakas pessimismi Maan elämän aurinkokunnan ulkopuolelle levittämisen suhteen. Edes aurinkokunnassa prosessin ei uskota etenevän nopeasti; Mars ei ole meidän vielä kymmeniin tuhansiin vuosiin, koska maankaltaistus on valtavan vaikea prosessi, ja Mars on vaikea osittain myrkyllinenkin planeetta. En tiedä onko tämä KSR:n oikea oma muuttunut ajatus, koska Mars-trilogiassa oltiin huikean teknologia-optimistisia ja optimistisia aikataulujen suhteenkin. Voi olla, että hän vain kokeili tässä kirjassa pessimismiä tulokulmana. Ja aivan sama sinänsä mihin hän itse uskoo eli ei. 
 
Myöskään sukupolvi-alus ei voi onnistua, koska siellä ilmentyy väistämättä tyypillistä "saari-biologiaa" eli diversiteettiä ei ole tarpeeksi ja tyypit rappeutuu. Nuorin sukupolvi ennen aluksen saapumista alkuperäiseen määränpäähänsä olivat lyhytkokoisempaa ja älykkyysosamäärältään alempia kuin aiemmat. Samat setit myös aluksella olevilla eläimillä. 
 
Kun lähdetään takaisin Maahan kaikki alkaa rappeutua kiihtyvää tahtia. Ihmiset ja koko alus. Ollaan käyttöiän loppupäässä. Loppujen lopuksi ollaan nälänhädässä ja kaikin tavoin muutenkin aikamoisessa helvetissä. Syväjäädytys pelastaa tästä. 
 
Kaiken kirjassa on oikeastaan kirjoittanut itse aluksen tekoäly. Tämän takia mietin, että lopussa saattaa paljastua kaiken olleen vain aluksen kuvitelmaa. Että ehkä kohdeplaneetta olikin asutuskelpoinen ja alus kuvitellut vaihtoehtoisen todellisuuden. Näin ei kuitenkaan käynyt. Aluksen käyttö kertojana mahdollisti omituista toisto-jankutusta sekä infantiilin pikkutarkan tieteellistä kerrontaan. Hyvä idea siis. 
 
Kirja pois fokuksesta. Ei täysin tarkennut mitä halutaan sanoa, vaikka iso viesti toki onkin tämä pessimismi avaruudenvalloitusta kohtaan.
 
Alus toteaa lopussa saaneensa elämälle merkityksen rakkaudesta, jonka päähenkilö Freyan äiti hänelle opetti. Tämän takia hän piti ihmisistä huolen koko pitkän matkan ajan. Tämä ilmentyy tai tämän on tarkoitus ilmentyä jonkinlaisena loppuhuipennuksena tai johtopäätöksenä, mutta minulle tämä ilmentyminen ei oikein toiminut. Eli jotenkin jätti rannalle ja kuivaksi tämä.
 
Euan on nuori mies joka kuoli kohdeplaneetalla. Hukutti itsensä mereen ennen kuin planeetan myrkky olisi tappanut. Loppukohtauksessa Freya ui Maan valtameressä, ja elää, kaste, syntyminen uudelleen Maan asukkaana, suutelee hiekkaa. Typerä loppu sinänsä. Minusta. Alukselta tulleiden sopeutumisvaikeudet Maahan olivat minusta jotenkin liian epäkattavasti kerrottu, enkä ymmärtänyt miksi niistä ylipäätään kerrottiin. Ehkä odotin kirjalta muuta, enkä osannut sitten suhtautua siihen. 

3/5.
 
 
 
 
 
Otin ylös mieleenpainuvia jaksoja kirjasta, suomensin ne jotenkin. Suomentaminen on saatanan vaikeaa. Shout out to siskoni ja veljeni Kristuksessa jotka sitä työkseen taitavasti osaavat tehdä. On tärkeää että meillä on käännöksiä omalla äidinkielellämme. 
 
 
[Kuvaa tilannetta, jossa aluksella syttyy sisällissodan kaltainen tilanne. Osa haluaa jäädä kohdeplaneetan liepeille ja yrittää anti-myrkyttää sen, osa haluaa maankaltaistaa toista kohdetta samassa tähtijärjestelmässä, osa lähteä monen sukupolven matkalle toiseen mahdolliseen kohteeseen. Ja osa haluaa Maahan.]
 
Now the test was upon them, and very quickly cracks in their facade of civility began to appear. Where there is faction, there is conflict; where there is conflict, there is anger. And anger distorts judgment. So now they were getting angry with each other, and thus scared of each other. And anger and fear were not the right emotions for the situation facing them.
-
Nyt koitti heille koitos ja hyvin nopeasti sivilisaation naamioissa ilmeni murtumia. Missä on heimoja, on konflikteja; missä konflikteja siellä vihaa. Ja viha heikentää arvostelukykyä. Joten nyt he alkoivat vihata toisiaan, toisin sanoen pelätä toisiaan. Mutta viha ja pelko eivät olleet oikeita tunteita heitä kohdanneen tilanteen ratkaisemiseksi.
 
 
Is anger only just fear flung outward at the world? Can anger ever be fuel for right action? Can anger make good?
-
Onko viha aina vain pelkoa maailmaa ja sen ilmiöitä kohtaan? Voiko viha ikinä olla bensaa joka tuottaisi järkevää toimintaa? Voiko viha parantaa?
 
 
Righteous indignation is like some kind of drug or religious mania, addictive and stupidifying. [...] People do seem to get addicted to their resentments. It must be like an endorphin, or a brain action in the temporal region, near the religious and epileptic nodes.
-
Omahyväinen oikeamielisyys ja toisten paheksunta on kuin jonkinlainen huume tai uskonnollinen mania, riippuvaisuutta aiheuttava, tyhmistymistä aiheuttava. [...] Ihmiset jäävät koukkuun halveksuntiinsa. Sen täytyy olla kuin endorfiini tai ohimolohkossa tapahtuvaa aivotoimintaa, hyvin lähellä uskonnollisia ja epileptisiä aivotiloja.
 
 
Our return therefore continued to be controversial, with responses ranging across the human emotional and analytical spectrum, from rage to disgust to joy, from complete incomprehension to insights we ourselves had not achieved.
-
Paluumme oli pysyvästi ristiriitainen tapahtuma, sen saamat reaktiot seilasivat koko ihmislajin emotionaalisen ja analyyttisen skaalan poikki, raivosta iljetykseen ja iljetyksestä iloon, täydellisestä ymmärtämättömyydestä aina niin äärimmäiseen ymmärrykseen ettemme olleet moista itsekään kyenneet saavuttamaan. 
 
 
Human beings live in ideas. That they were condemning their descendants to death and extinction did not occur to them, or if it did they repressed the thought, ignored it, and forged on anyway. They did not care as much about their descendants as they did about their ideas, their enthusiasms.
-
Ihmisolennot elävät ideoissa. Se että he tuomitsivat omat jälkeläisensä kuolemaan ja sukupuuttoon ei juolahtunut heidän mieleensä, tai jos juolahti he peittivät ajatuksen mielestään, ignoroivat sen tai puskivat eteenpäin siitä huolimatta. He eivät siis välittäneet yhtä paljon jälkeläisistään kuin ideoistaan ja innostuksistaan. 
 
 
No. No. It was not well done. Not unusual in that regard, but nevertheless, not well done. Much as we might regret to say so, the people who designed and built us, and the first generation of our occupants, and presumably the twenty million applicants who so wanted to get in our doors, who beat down the doors in fruitless attempts to join us, were fools. Criminally negligent narcissists, child endangerers, child abusers, religious maniacs and kleptoparasites, meaning they stole from their own descendants. These things happen.
-
Ei. Ei. Se ei ollut hyvä päätös. Ei mitenkään epätyypillinen tässä mielessä, mutta joka tapauksessa ei hyvä päätös. Vaikka onkin ikävää todeta tämä, niin ihmiset jotka suunnittelivat ja rakensivat aluksemme ja aluksen väestön ensimmäinen sukupolvi sekä oletettavasti kaikki ne 20 miljoonaa hakijaa jotka halusivat alukselle, ja hakkasivat ovea turhassa toivossaan päästä sisään, olivat itse asiassa idiootteja. Suorastaan rikollisella tasolla vastuuttomia narsisteja, lastenvaarantajia, lasten hyväksikäyttäjiä, uskonnollisia maanikoita ja kleptoparasiitteja, mikä tarkoittaa että he varastivat omilta jälkeläisiltään. Mutta näin nämä hommat vaan menee. 
 
 
Freya turns off her wristpad. "Why?" she asks Badim. "Why do they hate us so?"
He shrugs. He too is troubled. "People have ideas. They live in their ideas, do you understand? And those ideas, whatever they happen to be, make all the difference."
"But there's more than ideas," she protests. "This world." She gestures at the fading sunset. "It's not just ideas."
"For some people it is. They don't have anything else, maybe, so they give everything they have to the ideas."
[...]
"They'll forget us soon enough. For now we're the new thing, but another new thing will come. And people like that need fresh fuel for their fire."
-
Freya sulkee rannetietokoneensa. "Miksi?" hän kysyy Badimilta. "Miksi he vihaavat meitä niin paljon?"
Badim kohauttaa olkapäitään. Asia vaivaa selvästi häntäkin. "Ihmisillä on ideoita. He elävät ideoissaan, tajuatko tämän? Ja nuo ideat, olivat sitten mitä tahansa, ovat äärimmäisen merkityksellinen asia."
"Mutta onhan maailmassa muutakin kuin ideoita", Freya sanoo. "Tämä maailma." Hän osoittaa hiipuvaa auringonlaskua. "Ei tämä ole pelkkästään idea."
"Joillekin ihmisille se on. Heillä ei ole mitään muuta, ehkä, joten he laittavat kaiken energiansa ideoihin."
[...]
"Joka tapauksessa he unohtavat meidät pian. Nythän me olemme se uusi juttu, mutta seuraava uusi juttu saapuu pian. Ja sen kaltaiset ihmiset tarvisevat aina uutta polttoainetta ravitakseen liekkiään."
 
 
[Ihmisten mielipiteet ja tunteet toisia ja tilanteita kohtaan sinänsä arvottomia, koska eivät yleensä perustu todelliseen harkintaan ja rationaalisuuteen.]
 
During this time it has to be said that ship was aware, in a way no single human could be, that there were also people in the ship who did not like Freya, or did not like the way she was generally popular. This often seemed to be correlated with dislike for the various councils and governing bodies, especially for the birth committee, and it was a dislike that had often preexisted Freya and had to to with Devi, Badim, Badim's parents (who were still important officials in Bengal), and Aram, among others on the councils. But as Freya was the one out there, she took the brunt of the negativity, which took the form of comments as:
"She fools around with anyone who asks, the heartbreaker, the slut."
"She can't even add. She can barely talk."
"If she didn't look the way she did, no one would give her a second glance."
"That's why she spends all her time with mice. They're the only ones she can understand."
"Them and sheep and cows. You can see her go cross-eyed."
"What a cow she is, big tits, little brain."
"And calm like cows."
"Just as you would be when there's not a thought in your head."
It was interesting to record and tabulate comments of this kind, and find the correlations between the people who made these remarks and problems they had in other aspects of their lives. There turned out to be much else these people did not like, and in fact, none of them focused their displeasure on Freya for long. She came and went but their discontent endured, and found other people and things to dislike.
-
Tuona aikana avaruusalus itse oli tietoinen asioista tavalla jolla kukaan yksittäinen ihminen ei koskaan voi olla, ja alus tiesi olevan olemassa ihmisiä jotka eivät pitäneet Freyasta, tai siitä miten suosittu hän yleisesti ottaen ihmisten keskuudessa oli. Tämä epäpitämys näytti usein korreloivan samojen henkilöiden erinäisiä neuvostoja ja muita hallintoelimiä kohtaan, erityisesti syntyvyyskomiteaa kohtaan kohdistuvan epäpitämyksen kanssa, ja se oli myös epäpitämystä joka usein juonsi juurensa Freyan läsnäoloa edeltävältä ajalta liittyen Deviin, Badimiin, Badimin vanhempiin (jotka olivat edelleen tärkeitä virkamiehiä Bengalissa) ja Aramiin sekä moniin muihin neuvostojen jäseniin. Mutta koskapa se oli Freya joka heidän keskuudessaan eli ja kulki, se oli myös Freya joka joutui kestämään heidän negatiivisuutensa kärjen, joka ilmentyi esimerkiksi kommenteissa kuten:
"Hän paneskelee kaikkien kanssa jotka sitä haluavat, sydäntensärkijä, lutka."
"Ei osaa edes yhteenlaskuja. Juuri ja juuri puhekykyinen."
"Kaikki suosio perustuu ulkonäköön."
"Siksipä viettää kaiken aikansa hiirien kanssa. Ne ovat samalla levelillä."
"Joo, hiirten ja lampaiden ja lehmien. Näkee ettei ole penaalin terävin kynä.
"Kuin lehmä koko tyttö, isot tissit, ei aivoja."
"Myös yhtä leppoisa kuin lehmät on."
"Kuten olisit sinäkin, jos päässäsi olisi yhtä vähän liikettä."
Oli kiintoisaa tallentaa ja analyseerata tämän kaltaisia kommentteja, löytyi korrelaatio että ihmiset jotka näin puhuivat omasivat yleensä ongelmia elämiensä eri aspekteissa. Ilmentyi että oli paljon muutakin josta nämä ihmiset eivät pitäneet, ja itse asiassa kukaan heistä ei keskittänyt negatiivisuuttaa Freyaan kovinkaan pitkäkestoisesti. Freya tuli ja meni, mutta näitten valitusvirret vaan jatkuivat, kohteeksi vain löytyi uusia ihmisiä ja asioita. 
 
 
"No starship voyage will work," he says abrutly. "This is an idea some of you have, which ignores the biological realities of the situation. We from Tau Ceti know this better than anyone. There are ecological, biological, sociological, and psychological problems that can never be solved to make this idea work. The physical problems of propulsion have captured your fancy, and perhaps these problems can be solved, but they are the easy ones. The biological problems cannot be solved. And no matter how much you want to ignore them, they will exist for the people you send out inside these vehicles."
"The bottom line is the biomes you can propel at the speeds needed to cross such great distances are too small to hold viable ecologies. The distances between here and any truly habitable planets are too great. And the differences between other planets and Earth are too great. Other planets are either alive or dead. Living planets are alive with their own indigenous life, and dead planets can't be terraformed quickly enough for the colonizing population to survive the time in enclosure. Only a true Earth twin not yet occupied by life would allow this plan to work, and these may exist somewhere, the galaxy after all is big, but they are too far from us. Viable planets, if they exist, are simply too-far-away [sanat kursiivilla].
Aram pauses for a moment to collect himself. Then he waves a hand and says more calmly: "That's why you aren't hearing from anyone out there. That's why the great silence persists. There are many other living intelligences out there, no doubt, but they can't leave their home planets any more than we can, because life is a planetary expression, and can only survive on its home planet."
-
"Avaruusaluksilla matkustaminen ei vain ole mahdollista", hän sanoo yhtäkkisesti. "Tämä idea joka jollain teistä on itse asiassa jättää huomioimatta kuvion biologiset realiteetit. Me Tau Cetin retkikunnan perilliset tiedämme tämän paremmin kuin kukaan. On olemassa taloudellisia, biologisia, sosiaalisia ja psykologisia ongelmia joita ei koskaan voida niin tyydyttävästi ratkaista, että tämä idea saataisiin pelittämään. Alusten työntövoimaan liittyvät fysiikan ongelmat ovat täyttäneet ajatuksenne, ja ehkä nämä ongelmat voidaankin ratkaista, mutta ne ovat niitä helppoja. Biologisia ongelmia ei voida koskaan ratkaista. Ja haluatte te kuinka paljon tahansa olla ottamatta näitä huomioon, ne kuitenkin ovat olemassa ja vaikuttavat niihin ihmisiin jotka haluatte lähettää avaruuteen aluksienne mukana."
"Ongelman ydin on siinä, että biomit joita olette lähettämässä avaruuteen sellaisilla nopeuksilla joita näiden isojen etäisyyksien ylittämiseen tarvitaan ovat liian piskuisia ylläpitämään elinkelpoisia ekosysteemeitä. Etäisyydet meidän ja minkään todella asumiskelpoisen planeetan välillä ovat liian suuria. Lisäksi erot toisten planeettojen ja Maan välillä ovat liian suuret. Nämä toiset planeetat ovat joko elossa tai sitten ne ovat kuolleita. Elävillä planeetoilla vallitsee niiden alkuperäinen eliöstö, kun taas kuolleita planeettoja ei voida maankaltaistaa tarpeeksi nopeasti jotta ihmispopulaatio selviäisi aluksessa elossa planeetan asutukseen asti. Ainut mikä toimisi olisi Maa-planeetan kaksonen ilman omaa elämäänsä, näitäkin voi jossakin olla olemassa, onhan galaksimme toki suuren suuri, mutta ne ovat meistä liian kaukana. Elinkelpoiset planeetat, jos niitä on olemassa, ovat kerta kaikkiaan liian kaukana [sanat kursiivilla alkutekstissä].
Aram pitää tauon kootakseen ajatuksensa. Heilauttaa sitten kättään ja puhuu rauhallisemmin kuin äsken: "Siksi kenestäkään muusta ei ole kuultu ikinä yhtään mitään. Siksi suuri hiljaisuus jatkuu aina vaan. Avaruudessa on varmastikin monia älyllisiä olentoja, mutta eivät nekään voi lähteä kotiplaneetaltaan yhtään sen enempää kuin mekään, koska elämä on planeetan itseilmentymä ja voi selvitä elossa ainoastaan tällä kotiplaneetallaan."
 
 
[Vrt. Stars My Destination -loppukohtaus. Ihmisten pitää saada elää ja elää ideoissa ja tehdä tyhmyyksiä.]
 
"Why did you do it?" he asks her. "Oh never mind, I know why you did it. He was a fool. Annoying, as fools are. But there are always fools, Freya. People like him will always exist, and they don't matter. Don't you see? They just don't matter. Fools will always be with us. You have to leave them to it, and find your own way."
"But they hurt people," Freya protests. She hasn't stopped feeling sick from the moment they pulled her off the poor man. She still wants that last punch, at the same time that she is doubled over with remorse. "It isn't just foolish. it's sick. Did you hear what he said? Dandelion seeds? Ninety-nine percent sent out to die, as part of the plan? Die a miserable death they can't prevent, children and animals and ship and all, and all for a stupid idea someone has, a dream? Why? Why have that dream? Why are they that way?"
"People live in ideas," Badim says again. "You can't stop it. We all live in ideas. You have to let these people have their ideas."
"But they kill people with them."
"I know. I know. It's always been that way. But look, people volunteer to get on these ships. There are waiting lists."
"Their kids don't volunteer!"
"No. But it's still not our job to stop them."
"Isn't it? Are you sure?"
At this he looks uncertain. He takes her point, unhappily; that they might be obliged to witness. That they are the survivors of one of these mad plans.
She shakes her head, snares him with her look, as she so often has before. "Were the people who believed in eugenics just fools? I think we have to try to stop them!"
Badim looks at her for a long time. He is really looking ancient now. She can't remember how he looked when she was a child.
He pats her shoulder, and several times he almost speaks, then stops himself.
"Well," he says finally, "your mother would be proud of you."
After that he can't speak for a while.
Then: "You - you are reminding me of her. It's almost nice to see. But not. Because I don't want you to die too, from trying to do the impossible. Because look - you can't stop other people from pursuing their projects, their dreams. Even if they are crazy dreams, even if they won't work. If people want to do it, they will. Then later their children will suffer, sure. We can point that out, and we will. But it's everyone who has to stop these people, all of us together. It has to be an idea that fails, that no one will act on because no one believes it anymore. That may take a while. And meanwhile, listen to me: kick the world, break your foot. And your feet, my girl, are already broken."
-
"Miksi teit sen?" hän kysyy häneltä. "No, aivan sama, itse asiassa tiedä miksi. Hän oli typerys. Ärsyttävä kuten typerykset usein. Mutta maailmassa tulee aina olemaan typeryksiä, Freya. Hänen kaltaisiaan tulee aina olemaan olemassa, mutta heistä ei ole väliksi. Etkä tajua? Heillä ei ole väliä. Typerykset meil on aina vieraanamme. Anna sinä leivän heitäkin elättää, ja keskity omiin asioihisi vain."
"Mutta he satuttavat ihmisiä", Freya protestoi. Häntä on etonut siitä asti kun hänet revittiin pois uhrinsa kimpusta. Edelleen hän haluaisi päästä lyömään tätä vielä kerran, vaikkakin samalla katumus ahdistaa kuin hirvi. "Se ei ole vain typeryyttä. Se on sairasta. Kuuliksää mitä tää sano? Voikukansiemeniä? 99 prosenttia matkaan lähteneistä kuolee osana hyväksyttävää suunnitelmaa? He kuolevat surkean kuoleman jota eivät voi estää, myös lapset, eläimet ja koko alus kuolevat, kaikki pelkästään koska jollain oli idioottimainen idea, unelma? Miksi? Miksi edes kehittää tällaista unelmaa? Miksi ihmiset ovat tällaisia?"
"Ihmiset elävät ideoissaan/ideoistaan", Badim sanoo uudestaan. "Sitä ei voi estää. Kaikki me elämme ideoissamme. Sinun täytyy antaa näille ihmisille rauha elää omissaan."
"Mutta heidän unelmansa tappavat ihmisiä."
"Tiedän, tiedän. Mutta niin se on aina ollut. Mutta näihin aluksiin ihmiset menevät vapaaehtoisesti. Varauslistoja tehdään."
"Heidän lapsensa eivät olleet vapaaehtoisia!"
"Ei niin. Muttei silti ole meidän asiamme estää heitä."
"Eikö? Ookkonää varma?"
Nyt Badim epäröi. Hän miettii Freyan pointtia, suruisasti; että heidän pitää ehkä todistaa asiassa jatkoprojekteja vastaan. Koska he edustavat yhden tällaisen hullun suunnitelman eloonjääneitä.
Freya pudistaa päätään, seivästää isänsä katseeseensa kuten niin usein ennenkin. "Entä oliko nekin tyypit jotka uskoi eugeniikkaan typeryksiä vain? Minusta meidän pitää yrittää pysäyttää heidät!"
Badim katsoo Freyaa pitkään. Nyt hän näyttää todella ikivanhalta. Freya ei edes muista miltä isä näytti hänen ollessaan lapsi.
Badim taputtaa Freyaa olkapäähän, ja aukoo suutaan puhuakseen, muttei sano mitään.
"No kuule," hän sanoo lopulta, "Äitisi olisi ylpeä sinusta."
Tämän jälkeen hän ei pysty puhumaan pitkään aikaan.
Mutta sitten: "Sinä - sinä muistutat minua hänestä. Ja se on lähes ihanaa nähdä. Mutta lopulta ei. Koska en halua sinunkin kuolevan kun yrität tehdä sen mikä on mahdotonta. Kuuntele nyt - et voi estää toisia ihmisiä pyrkimästä toteuttamaan projektejaan ja pyrkimästä kohti unelmiaan. Vaikka ne olisivat hulluja unelmia, jotka eivät toimi. Jos ihmiset haluavat toimia niin, he toimivat. Tämän takia sitten heidän lapsensa kärsivät, se on totta. Voimme kertoa tämän heille, ja kerrommekin. Mutta jos jonkun niin meidän kaikkien pitäisi nämä ihmiset sitten pysäyttää. Ensiksi heidän pitää nähdä ideoidensa totaalinen epäonnistuminen, sitten kukaan ei enää pyri niihin koska kukaan ei enää usko niihin. Mutta tämä vie aikaa. Ja sillä välin, usko nyt minua: jos yrität potkia maailmaa rikot vain oman jalkasi. Ja sinun jalkasi, tyttökulta, se on jo murtunut." [Jalka oli konkreettisesti murtunut.]