Suuri sankari Akilleus mököttää teltassaan Troijan sodan yhdeksäntenä vuotena, koska sotaretken varsinainen pomomies Agamemnon on ottanut häneltä itselleen teinityttöseksiorjan nimeltä Brisei.
Akilleus on tehnyt lukuisia hävitysretkiä läheisiin kaupunkeihin, todennäköisesti sen takia ettei armeijalla ole muuta varsinaista huoltoa. He ovat olleet leirityneinä Troijan suuren ja mahtavan kaupungin edustalle jo vuosia. Akilleus ja muutkin siis ryöstävät rannikon muita kaupunkeja. Niiltä saadaan syötävää, arvoesineitä ja myös orjia. Akilleus oli tappanut Brisein puolison, vanhemmat ja kolme veljeä Lyrnessoksen kaupungin ryöstäessään.
Oliko Brisei seksiorja? Voidaan kysyä oliko seksiorjan käsitettä tuolloin olemassakaan. Jos joku nainen/tyttö olisi oikeasti joutunut sodassa ryöstetyksi samalla tavalla kun Brisei, niin olisiko hän jotenkin hyväksynyt kohtalonsa? Siis, tehtiinkö hänelle hänen mielestään väärin? Nythän on uusi raiskauksen määritelmä Suomessa, idea suostumuksesta. Oliko samanlainen ajatus vaaditusta suostumuksesta mitenkään olemassa edes orjaksi ryöstetyn naisen päässä antiikin maailmassa?
Lisäksi jos käytetään termiä seksiorja, se antaa kuvan että seksi on orjan ainut funktio. Mutta Brisei ja muut orjat tekivät myös työtä ja valmistivat ruokaa ja niin edelleen.
Oli miten oli, Akilleuksella on yli-inhimilliset voimat, jotka Iliaassa ilmentyvät esimerkiksi siten, että hänen omassa leirissään on portinsalpa, jonka vain hän saattaa nostaa. Hänellä on myös aseita, joita vain hän jaksaa käyttää. Nyt kun Agamemnon häpäisi hänen kunniaansa viemällä häneltä teinityttöseksiorjan, niin akhaijien sotaonni on muuttunut heikoksi. Akilleus on yksi mies jota sota kaipaa.
Hauska fakta! Ilias ei sisällä kuvausta Troijan puuhevosesta. Eikä kuvausta sotaretken alusta. Ei myöskään Akilleuksen kuolemaa, eikä Troijan tuhoa. Ilias sijoittuu muutaman kymmenen päivän jaksoon sodan loppupuolella.
Kirjassa on iso määrä taistelukuvauksia. Melkein tylsyyteen asti. Toisaalta niitä varioidaan, käytetyt aseet ja tekniikat ja taistelijoiden persoonallisuudet tuovat vaihtelua. Jumalien interventiot ovat erittäin yleisiä. Jotkut jumalista troijalaisten puolella, toiset akhaijien. Jotkut erityisesti yhden sankarin suojelijoita. Jos soturi huomaa uuden jousensa jänteen katkeavan, hän päättelee nyt jonkin jumalista olevan asialla ja että tätä yritettyä henkilöä nyt ei voi ainakaan tänään saada hengiltä. Pitää siis keskittyä tappamaan toisia.
Välillä on kohtauksia taisteluiden ulkopuolella, ja hyvä niin. Tasapainottavat ja tarjoavat hengähdystaukoa. On esimerkiksi kohtaus, jossa Troijan kuninkaan pojan Hektorin vaimo anelee miestään olemaan enää menemättä taisteluihin. Hän pelkää miehensä kuolevan ja heidän poikansa jäävän orvoksi ja orvon kohtalo on kova. Toiset pojat pilkkaavat kun ei ole isää. Ja muut miehet eivät kasvata ja välitä koskaan yhtä paljon kuin omasta pojastaan.
On kohtaus jossa Hera pyrkii saamaan Zeuksen harrastamaan kanssaan seksiä ja sitten nukahtamaan/sammumaan sen jälkeen, jolloin Z. ei voisi auttaa ketään sotatantereella, ja Heran suunnitelmat toteutuisivat.
On kohtaus jossa Akilleuksen äiti nereidi (merenneito) Thetis käy hakemassa Akilleukselle seppäjumala Hefaistokselta uudet sotatamineet, koska vanhat ovat joutuneet Troijalaisten käsiin. Tämä tapahtui, koska Akilleuksen kaikkeist paras ystävä Patroklos oli saanut Akilleukselta luvan pukeutua hänen haarniskaansa ja käydä taisteluun. Ideana tässä, että troijalaiset luulisivat Akilleuksen palanneen taistelukentille ja lannistuvan. Hektor kuitenkin tappoi Patrokloksen ja hänen varusteensa nyysittiin. Tämä olikin toistuva aihe taistelukuvauksissa: kuolleiden varusteiden nussiminen. Tuntui melkein, että se oli yksi tärkein syy käydä sotaa. Taisteluvarusteet olivat kalliita, ja niillä oli ilmeisesti kova jälleenmyyntiarvo. Suorastaan oli sellaisia kuvauksia, että kun soturi tappaa toisen, hän keskeyttää varsinaisen sotimisen ja käy roudaamassa ruumiilta revityt kamppeet omalle teltalleen.
Akilleus oli siis hetkellisesti tuulen huuhtoma perse, mutta onneksi mamma tuli apuun ja Hefaistos tekikin huikeat uudet taistelusetit. Thetis tietää jo etukäteen sen kaamean asian, että hänen rakas poikansa ei tule selviämään Troijan sodasta elossa. Thetis ymmärtää tämän olevan väistämätön Akilleuksen kohtalo, jota ei voi välttää. Siksi Thetis sodan aikana kuvataan mm. itkemässä meren pohjassa isänsä hovissa poikansa tulevaa kuolemaa ja hän alkaa myös pukeutua surupukuun jo etukäteen. Peleus eli Akilleen isä oli kuolevainen mies. Ihmisten ja jumalien liitot koettiin traagisiksi eritoten jumalallisille äideille, koska heidän oli vaikea hyväksyä lastensa kuolevaisuutta. Thetiskin oli vahingossa tappanut jo monta lastaan antaessaan näillä "kuolemattomuushoitoja". Mutta Akilleuksen Peleus onnistui näiltä pelastamaan. Thetis ehti kuitenkin tehdä tämän tunnetun temppunsa eli Akilleen dippaamisen Styks-virtaan siten että kantapäistä tuli ainut haavoittuva paikka.
Jossain vaiheessa Thetis tulee tapaamaan Akillesta tämän telttaan. "Poikani mikset juo viiniä ja raiskaa orjatyttöjäsi, en kestä nähdä sinua suruissasi (Akilleus masiksessa kun Patroklos kuollut) ja allapäin, kun molemmat tiedämme että kuolemasi hetki on jo lähellä. Sinun pitäisi juoda, naida ja ottaa ilo irti elämästä kun vielä voit." Thetis, vuoden äiti 1184 eaa!
Eli äiti tuo uudet varusteet ja Akilleus päättää ryhtyä taas sotimaan kostaakseen Patrokloksen kuoleman. Mutta silti hän kuitenkin vaati Agamemnonilta hyvitykseksi kaikenlaisia rikkauksia, Brisein takaisin plus pyhän lupauksen Agamemnonilta, ettei tämä ollut nainut Briseitä kertaakaan. Tähän kaikkeen Agamemnon suostui.
Järjestetään myös Patrokloksen kunniaksi jonkinlaiset mini-olympialaiset. Näissä on nykylukijasta huvittavaa se, että jotkin ruukut ja astiat mielletään arvokkaimmiksi palkinnoiksi kuin naiset.
Sitten sota tosiaan jatkuu Akilleuksenkin osalta ja hän tappaa Hektorin. Tässä yhteydessä on mieleenpainuva kohtaus, jossa Hektorin isä Troijan kuningas Priamos näkee taistelukentällä liikkuvan Akilleuksen hohtavan kuin kirkas tähti, joka tuo ihmisille tauteja. Oletin, että tähti johon viitattiin on Sirius. Myös Hektor nähdessään Akilleuksen lähestyvän häntä tulee niin täyteen pelkoa, että lähtee juoksemaan tätä pakoon, ja he juoksevat kolme kertaa Troijan kaupungin ympäri. Tämä Hektorin kauhu on hätkähdyttävä ja erikoinen tapahtuma, koska Hektor ei yleisesti ottaen ollut mikään pelkuri. Se on ehkä tulkittavissa niin, että Akilleuksen ulkomuoto ja olemus oli jotenkin yli-inhimillinen, mysterium tremendum et fascinans.
Hektorin kuoltua Akilleus puhkoo reiät jalkojen läpi kinnerjänteiden sivuilta, pujottaa niihin nahkaiset nöyrit, kiinnittää Hektorin vaunuihinsa ja ajelee tämän päätä maassa laahaten omalle teltalleen. Lisäksi Akilleus tämän jälkeen osana aamutoimiaan aina ajelee kolme kertaa Hektorin ruumiin kanssa Patrokloksen hautakummun ympäri. Kuitenkin Hektoria fanittaneet jumalat eivät anna hänen ruumiinsa kärsiä saati mädäntyä, vaan pitävät sen hyvässä kunnossa.
Iliaan lopussa Priamos pääsee Akilleuksen luo Hermes-jumalan avustamana ja vetoaa saadakseen poikansa ruumiin takaisin. Akilleus heltyy ja suostuu ja sotatoimet lopetetaan siksi aikaa kunnes troijalaiset viettävät muurien sisällä monipäiväisiä Hektorin hautajaisia. Tähän Ilias päättyy.
LP;EL Iliaan juoni. Puolijumalasotasankari Akilleus mököttää monta päivää teltassaan, koska pomomies Agamemnon otti hänen omaisuuteensa kuuluneen teinityttöseksiorja Brisein omakseen. Käydään sitten monta monituista taistelua troijalaisten ja akhaijien kesken Troijan kaupungin edustalla ja monia sotureita kuolee. Mutta Akilleus ei vain suostu ottamaan osaa ja siksi akhaijien sotaonni on huono ja häviökin näyttää olevan jo lähellä. Hektor on Troijan kuninkaan Priamoksen poika ja tärkeä soturi, troijalaisten Rokka. Hektor tappaa Akilleuksen parhaan kaverin Patrokloksen. Tästä Akilleus viimein suuttuu niin paljon, että jatkaa taistelua ja tappaa Hektorin. Akilleuksen viha on niin suurta, että hän päiväkausia häpäisee Hektorin ruumista. Lopulta Akilleus kuitenkin leppyy Priamoksen pyynnöstä ja troijalaiset viettävät Hektorin hautajaiset pitkän kaavan mukaan.
Kommentit