Vai ovatko ne kuitenkin muistokuvia... en saata näin pitkän ajan kuluttua enää olla varma.

Nämä eivät tapahtuneet ***viime aikoina*** vaan muinoin.

1) Rippileirin ruokalassa (kesä 1993) päätin syödä kaikki lautasellani olevat porkkanat nopeasti. En tiedä miksi, ehkä en pitänyt porkkanoista, tai ehkä halusin olla järjestelmällinen ja syödä ruoka-aine kerrallaan lautasta tyhjäksi. Napsiessani porkkanoita haarukalla joku toisesta pöydästä huomasi tekoni ja yritti kiinnittää siihen muiden huomiota. Nauraa minulle, pilkata minua. Aina löytyy jokin syy. Tosin tuo huomioitsija ei saanut toisten huomiota kiinnittymään porkkanansyöntiini tarpeeksi nopeasti, koska toisten katsoessa niitä ei ollut enää jäljellä. Lisäksi huomioitsija ei varsinaisesti ollut muistini mukaan paha ihminen, enkä itse ollut rippileirillä kiusattu tai syrjitty. Jotenkin huomioija kuitenkin halusi nostattaa omaa statustaan minua alentamalla. Mieleen tämä jäi, koska oli ahdistavaa äkillisesti tajuta tulleensa huomatuksi ja arkinen tekonsa tuomituksi. 

2) Luokanopettajamme vauhkosi (1989?) miten kirjan valmiit kokeet ovat meille liian helppoja. Eikö ookin niin, lapset, eikö ookin niin? Piti meille yhden ainoan kerran kirjan kokeen ("kokeillaan nytten, sittenpähän näette"), dissasi sitä ja pyysi meitä mukaan dissaamaan miten kirja kuvittelee vaikeustason olevan tämä, mutta hänen mielestään ja hänen luokallaan vaikeustaso onkin tätä kovempi. Jäi mieleen, koska tunnelma jotenkin outo, friikki, vaivaannuttava, hermostuttava. Aikuinen pakkovihkii lapsia salaliittoon. Ja sellaisessa asiassa joka käsittääkseni minulle yhdentekevä, eli koulumenestys.

3) Katselin ala-asteella (1989?) luokkatoverini kättä kun tämä kirjoitti paperille. Yhtäkkiä "näin" mitä hän kirjoitti, vaikken nähnyt paperia, ainoastaan käden ja sen liikkeen. Jäi mieleen, koska kyseessä uusi taito, toisen todellisuuden, uuden näkemisen aukeaminen. 

4) Oli Väinö Linnan kuolinpäivä, oli tiistai 21. huhtikuuta vuonna 1992. Olimme yläasteella meille vieraassa luokassa sijaisen pitämällä äidinkielen tunnilla. Olin 13-vuotias, täyttämässä 14 sinä vuonna, olimme seitsemännen luokan keväässä. Kuolema ilmoitettiin keskusradion kautta. Luokassa keskusteltiin Linnasta ja ilmeni että minä ja monet muutkin luokkalaisistamme olimme kuvitelleet hänen etunimensä kirjoitettavan W:llä. Myöhemmin tunnilla sijainen oli hyvin myrkyllinen eräälle tytölle, koska tämä oli novellianalyysissään kuvannut erästä sen henkilöistä luonnehdinnalla "isän uusi naikkonen". Tyttö (muistan nimen mutten laita sitä tähän) vielä puolusti omaa naikkos-termiään opettajan kritiikkiä ja tulehtunutta asennetta vastaan. Vuosien päästä tuli mieleeni että ehkä sijainen oli itse ollut isän uusi naikkonen. Muttei halunnut olla naikkonen. Sijaisella oli mustat nahkasaappaat. Jotkut luokan pojista onnistuivat tiputtamaan saappaiden varresta sisään viivoittimia tämän kierrellessä luokassa. Viivoittimet törröttivät jalkineesta ja hihittelimme salaa. Tämä kaikki jäi mieleen koska oli kuolemaa ja oli outo vieras luokka ja oli sijainen ja hän takakireä ja vastarintaa-aiheuttava ja tunnelma ylipäätään voimakas. Oli kevätkin.