Tämä + Ennen aamunkoittoa ovat yhdessä novellikokoelma Skeleton Crew (1985). Mutta palasteltu Suomessa kahteen osaan.

Skeleton Crew = Minimihenkilökunta. 

Mielestäni osin kömpelösti käännetty. Saattoi päätellä mikä englanninkielinen ilmaisu oli ollut, ja tajuta että se oli käännetty liian kirjaimellisesti. Mutta tämähän se on yleinen tapa kritikoida käännöksiä. Yksittäiset virheet tahi kömpelyydet. Vaikeampaa on se, että saa kaikki ne tuhannet lauseet rullaamaan pätevästi. Lisäksi 1980-luvulla oli vaikeampaa tehdä käännöksiä, kun verkon tietokantoja yms. ei ollut. 

Mikä olisi kammottavin tapa kuolla? Kauhutarinassa ampuminen tai puukottaminen on liian kliinistä ja tylsää. Kaikkein kaamein kuoleman tapa johon olen koskaan törmännyt on Stephen Kingin novellissa Jauntti (tai Harlan Ellisonin novellissa I Have No Mouth, and I Must Scream). Olen pohtinut Jaunttia aina välillä kaikki nämä vuodet ensilukemisen jälkeen.

Myös Rouva Toddin oikotie jäänyt hyvin mieleen. Rypistetty kartta; Oudot ulottuvuudet; Outo sammakkomainen olento kannonnokassa. En muistanut että loppu olikin noin onnellinen. Että Toddia eivät voineet Oikoteiden Olennot syödä, koska hän muuttui siellä Jumalatar Dianaksi, tai jotain. Vertauskuva pakkomielteestä, flow-tilasta, maniasta. Nyt sanon näin, silloin  muinoin psykologinen/kirjallisuustieteellinen analysointi olisi ollut vain tylsää tai herättänyt suoranaista inhoa/vihaa. 

Usva kaikkien aikojen suosikkini kaikista Kingin kirjoituksista. Jotenkin vain toimi minulle aikoinaan aivan täydellisesti. Sekään ei tietenkään nyt enää; Mutta eihän mikään.