Hyvin erilainen fiba kuin Itkosen ja Westön kirje-kirjassa. Huomaa Pihkalan ja Valtaojan olevan eri sukupolven ihmisiä. Asiat asioina. Omia yksityisasioita ei käsitellä juurikaan. Ei meta-kelata sillä lailla tällä lailla. Tuntui itse asiassa falskilta Westön&Itkosen kirjan jälkeen. 

Ja sain taas muistutuksen, että minun ei pidä lukeman filosofiaa/teologiaa, kun en sitä genrenä kestä. 

Verrattuna Itkosen ja Westön kirjaan, tässä mielestäni keskustelukumppanit eivät samalla tavalla selkeästi vastanneet toistensa kirjeisiin. Minusta usein tuntui, että vastaus oli johonkin muuhun mitä toinen oli kirjoittanut. Ei ehkä ihan täysin, mutta suurelta osin. 

Minulla voimakas taipumus nähdä Esko pyhänä ja Juha pahana. Olenhan enemmän Valtaojan leirissä kuin Pihkalan. Täysateisti oon ja gluteiiniakin syön.

En olisi kestänyt Eskon kantoja 28-vuotiaana. Liikaa myönnytyksiä uskonnolle, liikaa nähdään hyviä puolia. Nykyään ajattelen kristinuskossa olevan paljon myönteistä. Siinä sisäänrakennettuna kaikkien ihmisten tasa-arvo, ajatuksia nöyryydestä ja liiallisen sikailun ja materialismin välttämisestä. Suuri saavutus ihmiskunnalta, että tällainen näin korkeatasoinen setti on saatu luotua ja pidettyä kasassa parituhatta vuotta.

Toki sanon sitä korkeatasoiseksi vain sen takia, että minun on äidinkulttuurissani indoktrinoitu kouluissa ja kaikkialla siihen, että tämä juuri on hyvää ja toivottavaa. 

Lisäksi ajattelen nykyään kristinuskon jotenkin aiheuttaneen tieteellisen vallankumouksenkin. En siis hetkeäkään usko kristinuskon yliluonnollisten väitteiden kristinuskon jumalasta tai Jeesuksesta olevan totta. Ajattelen kristinuskon 100% ihmisolentojen luomana hyvin monimutkaiskerroksisena ihmeellisenä psykologis-filosofis-jne. -kasvustona, josta on hyvin moneksi ja joka versoaa vaikka mitä. Näin ollen siellä voi olla alunperin täysin sattuman syistä sisälleleivottuna rakennelmia, joista pamahtaa ilmoille eri aikakausina vaikka ja mitä.

Ja sieltä pamahtaa naisten tasa-arvo ja vaikka mitä sitten jossain vaiheessa. Saadaanhan USA:n perustuslaistakin ulos 1960-luvulla afro-amerikkalaisten tasa-arvo, vaikka kun se kirjoitettiin siitä saatiin ulos orjuus.

Mielestäni Pihkala loppuviimeksi vastaa usein huonosti. Muistetaan toki myös vahvistusharhani ja muutkin harhani. Ihan hyvä kirjoittaja hän on. Mutta lopulta hän pakenee. Hän tekee juurikin Westön mainitsemaa sanoilla hallitsemista. Että kirjoitetaan jotenkin autoritäärisesti mutta ei sitten loppuviimeksi hyvillä argumenteilla. Sumeasti. 

Koen hengenheimolaisuutta äärimmäisyyksiin. Robespierren ja Jean Calvinin mielenmaisemaan. Ordnung muss sein, vittu! Onneksi en ole päätynyt johtaviin asemiin. Tai olenhan. Mutta en toteuta tätä piirrettäni, unelmoin tästä vaan ja vihaan vihaan vihaan, kuinka paljon ajatuksissani vihaankaan. 

Ja tämän luonteenlaatuni vuoksi olisin halunnut nähdä Eskon tekevän täysin säälimättömän loogisen ättäkin ja pakottavan Pihkalan vastaamaan, estänyt häntä luikertamasta pimeyteen ja epäselvyyksiin. Näin ei ollut. Oli kohteliaisuus.