Otti päähän Sorjosessa miten voi Lappeenrannassa olla tällaset överit kaiken aikaa. Eräässä jaksossa samassa tapposarjassa jo kolmisen ruumista, mutta kun Sorjosen kysyy apuja tähän KRP:ltä tämä on heille ihan uusi uutinen. Millaista mahtaa olla Helsingissä sitten?

Luen scifiä ja fantasiaa ja kauhua sujuvasti. Mutten näemmä kestä rikosgenreä. Täysin arkimaailma, mutta överi meno rikoksissa. Liian epärealistista. Ei pysty. Epäloogista, epärationaalista. Toivon taiteelta järkeä ja logiikkaa. Toisaalta taiteen tehtävä (ehkä vaikkapa) on tiivistää elämänmenoa ja näyttää mistä arjen usein merkityksettömänä ilmenevässä harmaavirrassa on kysymys. Taide siis (ehkä vaikkapa) valehtelee ja luo merkityksellisyyttä jota ei ole edes olemassa. Merkitys on erittäin tärkeää kuitenkin, joten hyvä että valehtelee. 

Rikosgenren övereitä en siis pysty ottamaan vastaan. Että tapahtuu ikään kuin todellisuudessa, mutta muunnetussa todellisuudessa.  Ensimmäinen särö tuli kun suomalainen poliisi otti käsiaseen esiin ulkona ennen menoaan baariin jonne keikka oli soitettu. 

Överiä lisää. Kyläläiset ovat palkanneet lynkkaysjoukko-possen tappamaan Jaakon, joka on pelottava mies koska tappanut isäpuolensa, sitten istunut linnassa tuomionsa ja päässyt sieltä pois. Vaikka tietävät tappajien lain ulkopuolelta olevan liikkeellä, Suomen eikä Ruotsinkaan poliisi ei elokuvan todellisuudessa puutu asiaan. Yksi possessa mukana olevista taisi vielä olla rajavartiolaitoksen työntekijä. Sivubisneksenä tapan ihmisiä, sole mikhän. Ylipäätään en ymmärrä miten Jaakko olisi niin pelottava, että se oli pakko tappaa. 

Jossain vaiheessa Jaakko ja kätyrinsä käyvät toisten kotona ja eräs Tuomo siinä kuolee. Murha tai tappo. Tämäkään ei kuitenkaan saa lainvalvonnan myllyjä pyörimään, vaan Jaakko kulkee melko vapaana ja lähinnä posse sitä metsästää. 

Överin tuomitsen. Se vain oma mieltymykseni. Mutta tässä oli kyllä muutakin ongelmaa.

Tämä elokuva oli mielestäni todella masentavan huonosti tehty. Sinänsä olen sitä mieltä, että kaikki suomalaiset elokuvat ovat arvokkaita koska elokuvia on kalliimpi ja vaikeampi tehdä kuin kirjoja tahi tauluja. Siksi niitä tehdään vähemmän, ja on hienoa että Suomessakin on tuotantoa. 

Tarina ei noussut esiin kuten missä tahansa oikein tehdyssä narratiivissa pitäisi tapahtua. Kaikki eteni hahmottomasti, lillui, samaa tasaista puuroa kaiken aikaa. Esimerkiksi kohtaus jossa Lasse ja Erkki vaanivat metsässä ja keskustelevat teemmekö hyökkäyksen kohteeseen vai ei. Lasse lähtee ja sanoo Erkille, et Erkki älä mee. No Erkki ei mene ja sitten ajetaan autolla yhdessä ja Erkki sanoo, että hyvä etten mennyt. Sitten ollaan perhebondaus-kohtauksessa, jossa Erkin vaimo Cindy, heidän lapsensa Elmeri ja Lasse-vaari tulevat hyvin toimeen. Eli ymmärrän tässä olleen juonenkulun, että Erkki oppii jotain, ei lähde väkivallan tielle ja sitten tulee sitä iloa mitä siitä seuraa. Mutta tämä kuvio piti minun itse sieltä kaivaa, koska elokuvassa se ei tullut selkeästi esiin. Olen katsonut viime aikoina Spede Pasasen tuotantoyhtiön leffoja ja niissä pitää kyllä kaivaa vielä enemmän katsojan, että mitä leffa haluaa sanoa. 

Mutta hyvä, että tämä käsikirjoittaja/ohjaaja on saanut kaiken kasaan ja päässyt tekemään elokuvan. Ei mitenkään opi niin hyvin kuin tekemällä. 

Ymmärsin, että Lasse oli nyt poliisi, mutta oli ennen ollut Gunnarin kaveri, eli kai sitten rosvo. Lassella on kaksi poikaa Erkki ja Jaakko. Tämä Lassen Jaakon isänä olemisen fakta paljastuu Jaakolle, Erkille, Gunnarille ja monille muillekin vasta elokuvan aikana. Erkki taasen oli alusti asti tiedetty omaksi pojaksi. Lasse ei ollut koskaan ollut perheen mies. Ero Erkin äidistä kun poika viisi. Ja Jaakon äidin kanssa ei kait oltu edes enää tämän syntyessä. Jotenkin Lasse sitten päätynyt rosvosta poliisiksi ja kaikki elää samalla kylällä. Jaakko tappanut isäpuolensa, eli isänmurha tehty väärälle henkilölle ja väärällä tavalla. Jos Lasse olisi ollut perheenisä, Jaakko olisi äidinmurhana erkaantunut hameenhelmoista viettämään poikaittein kanssa laatuaikaa mettässä ja vaikka kaukalolla. Isänmurhana uhoa ja tuskaa ja mesoamista Lassen kanssa. Muttei päässyt tätä tekemään, niin lopputulos tämä. Ylisukupolvinen kierre. 

Itse asiassa tämähän onkin ihan hieno kuvio. Ehkä käsikirjoitusvaiheessa on ollut ideoita, joita ei saatu ihan auki kunnolla varsinaisessa tuotteessa.

Paikkakuntaa ei nimetä, kai että on taiteellista vapautta. Kuvattu Norjassa, mutta esitetään Suomena. Koska Suomi ei riitä. 

Loppujen lopuksi minulle tällä millään ei myöskään ollut mitään merkitystä. Lassen epäonnistuminen isänä ja sen sovitus. Jos taide kärjistää, niin kertooko tämä loppujen lopuksi tavallisesta arkisesta elämästä jossa mainittu sovitus tapahtuisi sisätiloissa keskustelemalla. Mutta se oli vain siirretty nyt vuoriin tuntureihin ja ihmisillä aseet kädessä suurimman osan aikaa.  

Koko Lassen sovitus jää yhtä epämääräiseksi kuin koko elokuva. Erkkiin on jotenkin lähennytty. Erkki on kokeillut uida ja vettä keuhkoihin vedettyään oppinut jotain. Jaakko antaa anteeksi tai jotain kun isä kuolee sillalle lumipenkkaan leffan finaalissa. Gunnarin Lasse tätä ennen on tappanut tunneliin. Onko tunneli emätin-symboli? Kuvaus Lassen toiveesta takaisin kohtuun so. että kaiken voisi alkaa alusta eikä Gunnaria olisi koskaan ollut ja Lassekin olisi toisenlainen ja olisi voinut olla hyvä perheenisä. Mutta mitään ei voi muuttaa. 

2/5.

(Kirjoittamiseen mennyt aika 61 minuuttia.)