[En tiedä tämän elokuvan suomalaista nimeä, näin tämän englanninkielisille tekstityksillä.]

 

Kaksi japanilaista, nainen ja mies, viettävät sunnuntai-iltaa Tokiossa. Kaikki tapahtuu pian toisen maailmansodan jälkeen. Mieskin on siis ollut sotilas, mutta siitä hän ei puhu mitään. Pariskunta seurustelee mutta ei ole naimisissa eikä asu saman katon alla.

 

Elokuva alkaa kun juna saapuu asemalle ja nainen astuu siitä ulos. Mies noukkii maasta puoliksi poltetun tupakan pitkän harkinnan jälkeen. Nainen näkee tapahtuman. Tämä on noloa ja häpeällistä. Sillä mies on joutunut alentumaan toisten jämien poltteluun. 

 

Elokuvan lopussa nainen lähtee junalla ja mies ei nouki tupakkaa. Hän valitsee kunnian. 

 

Pariskunta on päivän loputtua myös päättänyt perustaa kahvilan. Tämä on heille tulevaisuus ja yhteinen elämä. He kuitenkin päättävät perustaa kunniallisen kahvilan, sellaisen jossa ei laskuteta ylimääräistä kahviin lisätystä maidosta, kuten heille tehtiin. 

 

Kahvilanperustaminen on lännen/Amerikan lyömistä näiden omilla aseilla. Hyväksytään osa länsimaisesta kulttuurivirtauksesta, mutta käytetään sitä omaksi eduksi. Profeetallista. Amerikka voitti sodan ja Japani rauhan. 

 

Mitä on todellisuus ja mitä on taide. Onko taide todellisuutta? Kuvaako taide oikeasti koskaan todellisuutta, vai onko se eräänlaista liioittelua ja harhaa? Oli olemassa 40-luvun Japanin elokuvateollisuuden moraali ja tavat. Että mitä sai esittää ja miten. En tosin tiedä mitä nämä säädökset olivat, mutta niiden nojalla ei ainakaan näemmä saanut esittää mitään inhorealismia. 

 

Oikeassa sodanjälkeisessä Tokiossa oli varmasti saastaisempaa ja syntisempää, kuin mitä tässä näytetään. 

 

Perustilanne on siis tämä: nainen saapuu tapaamaan poikaystäväänsä/sulhastaan. He viettävät keskenään sunnuntaipäivän. Mies kuitenkin tuskailee jo alussa, että heillä ei ole paljon rahaa. Miehen rooli olisi olla elättäjä, ja rahaongelmat ahdistavat miestä. Pariskunnalla ei voi olla yhteistä tulevaisuutta ilman jonkinlaista työtä ja vaurautta. 

 

Nainen kuitenkin haluaa unelmoida ja heitellä ilmaan ideoita. He käyvät tutustumassa tyhjään taloon joka on myynnissä. Miehelle menee hermo, koska he eivät kuitenkaan voi sitä ostaa. Talo on symboli unelmien täyttymyksestä. 

 

Tässä vaiheessa elokuvaa näemme ensi kerran ”rikkaita ihmisiä”. Toinen pariskunta on ostosnyssäkät kainalossa tutustumassa samaan taloon ja toteaa sen halvaksi. Päähenkilöt saavat heiltä tietää halvasta vuokra-asunnosta josta voisi tulla heidän yhteinen kotinsa. Kyseinen tie on kuitenkin umpikuja. 

 

Miespäähenkilö on perusrehti mutta kuitenkin lievästi fanaattinen ja ailahtelevainen. Pistää miettimään miten hänen käytöksensä olisi erilaista korkean elintason aikaisena aviomiehenä. Tietty huumorintajuttomuus paistaa miehestä läpi. Nainen on enemmän tunne-elämältään tasainen.

 

Pariskunta vaikuttaa jotenkin melko tasa-arvoiselta. Vaikka olen joskus lukenut Japanista väitteitä, että jos aviopari oli kävelyllä niin mies käveli 100 metriä edellä korostaakseen arvoaan. Tai ehkä ajatukseni tasa-arvosta on harhaa.

 

 

Yhtenä teemana on japanilaisten arvojen rappio. Koska tilanne on niin huono, niin mustan pörssin kauppaa voi pitää suorastaan rehellisenä. Mutta päähenkilöpari selkeästi ei ole sortumassa tähän vaan haluaa pysyä kaidalla tiellä. 

 

Elokuva kuvaa hyvin epätoivoa. Aina kun jostain lankeaa jokin valonsäde, ovat varjot kuitenkin lähellä. Mies käy taistelutoverinsa perustamassa yökerhossa. Käynti on nöyryyttävä. Paremmin pukeutuneet ihmiset halveksivat häntä. Toisaalta yökerho edustaa länsimaisuutta. Yökerhon alakerta symboloi japanilaisten perinteisten arvojen hautausmaata. Siellä mies tapaa toisen miehen joka jotenkin juo yökerhon omistajan laskuun. Miehelle tarjotaan rahaa mutta hän ei ota sitä vastaan. Juoppo ihmettelee. Hänellä ei ole enää moraalia. Mies pakenee paikalta. 

 

Mies yrittää sitten suostutella naista luokseen. Tämä tarkoittaisi moraalitonta tilaa, jossa naimaton mies ja nainen olisivat samassa asunnossa. Nainen kuitenkin välttää tämän tilanteen ehdottamalla Schubertin konserttia. Siellä kuitenkin sattuu selkärangan katkaiseva nöyryytys. Huijarit ostavat lippuja ylenmäärin ja kauppaavat suurempaan hintaan. Mies voisi nyt vain antaa olla, huiskaista yhdellä kädenliikkeellä koko homman pois, hyväksyä että huijarit ovat huijareita eivätkä parempaan pysty. Hän ei kuitenkaan voi tehdä niin vaan alkaa tapella ja saa turpaansa.

 

Tästä siirrytään miehen asunnolle. Mies on nyt nöyryytetty. Elämä vaikuttaa toivottomalta. Mies yrittää painostaa naisen harrastamaan seksiä. Tämä on myös moraalitonta, mutta miehen moraali on murtunut koska hän on nähnyt moraalittomien pärjäävän maailmassa. Nainen pakenee paikalta.

 

Hieno sanaton kohtaus, jossa miehen moraali ”paranee”. Hän nostaa naisen laukun lattialta ja siirtää sen kunnioittavasti pöydälle. Ulkona sataa. Se kuvaa tunnetilaa. Sisälläkin sataa. Ulkona sateessa ämyri huutaa. Se tarkoittaa että sateen eli tuskan ja toivottomuuden lisäksi on myös onnen mahdollisuus. Nainen tulee takaisin ja on päättänyt suostua seksiin, mutta nyt on päivänselvää että mies ei sitä enää halua.

 

Pariskunta menee kahvilaan ja minua hirvitti ja pelotti taas tuleva seuraava nöyryytys. Heillä ei ole rahaa kahviin koska ovat vahingossa tilanneet maitokahvin. Mutta nyt mies kestää tilanteen ilman häpeää. Hän tajuaa ettei hänen tarvitse hävetä. Ehkä viesti on se, ettei ainakaan tarvitse hävetä tilannetta jonka länsimainen kulttuuri on aiheuttanut. 

 

Mies ja nainen suunnittelevat kahvilaa raunioiden keskellä. He ovat symboli koko kansakunnasta. Länsimaisen/amerikkalaisen kulttuurin haltuunotto, hyväksyminen ja hyväksikäyttö. Mutta tämäkin suunnitelma katkeaa häpeään kun heitä tuijotetaan. Häpeä ja epäonni on aina läsnä.

 

Loppukohtauksessa pariskunta on tyhjällä esiintymislavalla. Mies päättää esittää ja johtaa Schubertin musiikkia jota he eivät päässeet kuulemaan. Nainen kannustaa jopa elokuvan katsojia taputtamaan ja ottamaan osaa, että mies osaisi uskoa ja toivoa. Lopulta musiikkki onnistuu. Muistuttaa kahvilafantasiointia raunioissa, mutta yleisemmällä koko Japanin tasolla. 

 

Kansakunta voi nousta raunioista, jos se ei sorru ahneuteen/moraalittomuuteen ja jos se oppii kestämään vastoinkäymisiä ja toisten moraalittomuutta.

 

Nainen palaa kotiin. Mies ei nouki tupakkaa. Hän on kehittynyt ihmisenä. Toivoa on kun tajuaa nöyrtyä muttei alistua.