Toivon joskus syöpää, onko se väärin?
Olen 44-vuotias ja alkaa mieli ja ruumis olemaan väsyneitä.
Ehkä näin ei olisi jos:
!!veganismi!!
!!meditaatio!!
!!fyysinen liikunta!!
ja
!!päihteettömyys!!
olisivat olleet osa elämää 13-vuotiaasta asti. Kuinka halpoja ja helppoja juttuja noi ovatkaan! Esimerkiksi päihteettömyys on halvempaa kuin päihteellisyys, eikä vaadi oikeastaan juuri mitään, senkus vain olet käyttämättä. Ja veganismi, kasviruokahan on halvempaa kuin liharuoka. Ja liikunta, mikä vaan, ei maksa paljon ja siitä saa virtaa ja hyvän kunnon ja ehkä vielä nukkuukin hyvin kuten siinä biisissä lauletaan. Meditaatiokin on halpaa, ja jos sitä olisi vetänyt naamaan 60 minsaa päivässä 20 vuotta olisi aivan eri tasolla ja eri ihminen kuin muuten, osaisi ajatella ja olla ja olisi onnellinen.
Mutta mitään näistä en ole tehnyt ja nyt on ruumis ja mieli väsyneitä.
Siksi joskus toivon saavani diagnoosin syövästä josta ei voi parantua. Elinaikaa kolme vuotta.
Jumalan todellisuus aukenis! Kaikki esineet hohkaisivat merkityksellisyyttä. Olisi kuin nuoruus olisi tullut takaisin. Kun todella tajuamalla tajuaa kuolevansa pian, kaikki on Suurta.
Niin onko se väärin? Olenko masentunut kun toivon tätä? Mikä helvetin kysymys tuokin on? Ja mistä ihmeestä se kumpuaa ja miksi ihmeessä se tuntuu minustakin järkevältä tiedustelulta?
Että vittu oonko masentunut jos toivon näin?
En tiedä, mutta näin kuitenkin aina joskus toivon.
Jos oikeasti saisin valita, jos daimoni ilmestyisi, ja sanoisi että sano sana vaan ja saat syöpäsi, niin sanoisinko "jaa" vai "ei". Tod.näk. ei.
Henry Kissinger on 99-vuotias ja Clint Eastwood 92. Eastwoodista tiedän että hän syö pähkinöitä, eikä juo tiukkaa viinaa. Kissingerin ruoista en tiedä.
Kommentit