Molemmat kirjoittajat lukion äidinkielen opettajia. 

Heidän mielestään nykykoulussa suuria ongelmia.

Ongelmien perussyy näyttäisi olevan sama kuin työelämässä nykyään yleisesti. Että on kaikenlaista sälää ja vaatimuksia ja kukaan ei uskalla tai osaa sanoa, että tässä ei ole järkeä. Keisarilla ei vaatteita. Jonkun pitäisi aikaansaada tämä, että puhalletaan peli poikki. Luodaan kaikki uudestaan alusta järjellä ja sydämellä. Jee! Sen jälkeen prosessi ja organisaatio olisi optimoitu ja onnellinen ainakin hieman yli vuosikymmenen, ennen kuin tauhka alkaa taas kerääntyä. 

Koululle kaadetaan vaatimuksia ja tehtäväkenttää. Mutta palkka ei nouse. Pitäisi tehdä enemmän kuin ennen. Isompi työmäärä, sama työaika. Paitsi ettei, koska opettajalla ei varsinaista virasto-työaikaa. Työ ei lopu koskaan ellei sitä itse lopeta. Sama homma toki monissa muissakin ammateissa. Läppärit kotona; Loputon työmaa. 

Minusta se auttaisi Rytisalon ja Kinnusen ongelmissa, etteivät edes yrittäisi tehdä kaikkea turhaa paskaa. Jättäisivät väliin. Keskittyisivät siihen opettamiseen. Mitä tapahtuu jos ei esimerkiksi kirjaa Wilmaan niin kuin pyydetään? Potkut? Ei Suomessa, rakas ystävä, ei Suomessa. Varoitus? En ole varma siitäkään. Jätä tekemättä! Itsekö uskaltaisin, luultavasti en!

Kinnunen jopa kirjoittaa, ettei voi näyttää luokassa tietynlaisia elokuva-otteita, koska lakiteknisesti oppitunnit ovat julkisia tilanteita ja julkisten tilaisuuksien luonnetta säädellään näiltä osin. Jäi epäselväksi näyttääkö Kinnunen silti. Itse olen näyttänyt. Siitä ei voi jäädä kiinni. 

Paljon tulee ongelmia, jos tavaa lakikirjaa etukäteen ja siten hankaloittaa elämäänsä. Kouluissa voitaisiin tehdä vaikka mitä ja miten ja unohtaa lait. Sitten jos joku siihen puuttuu, niin tuleeko sanktio. Ei Suomessa! Tai tulee, mutta ehkä neljän vuoden päästä "tutkinnan" aloittamisesta, jolloin väärin tehneet ovat muutenkin jo varmaan eri työpaikoissa. 

Näyttää ja tuntuu siltä, että Kinnunen tekee liikaa. Työmoraali tuhoaa ihmistä. Suunnittelee oppituntimateriaalit täysin itse. Tekee ylipäätään oppituntisuunnittelua edelleen paljon, vaikka toiminut jo pitkään opettajana. Osittain koska uusi lukion opettaja ja koska lukion OPS uudistui. Mutta luulen, että ylipäätään aina nähnyt tuntien eteen paljon vaivaa. Mutta oppivatko oppilaat/opiskelijat silti yhtään paremmin? 

Itse käytin hyvin pitkälti samoja tuntimateriaaleja vuosikausia. Suunnittelin osan itse, mutten läheskään kaikkea. Ilmeisesti virallinen tulkinta opettajan työnkuvasta on, ettei mitään pidä tehdä itse. Oppituntimateriaalit vertautuvat vaikkapa rakennustyömiehen työkaluihin; ne pitää työpaikan antaa käyttöön. 

Jos opettajilla olisi kahdeksan (8) tunnin työpäivä mikä pakko viettää koululla, voisivat asiat olla paremmin. Kotona tehtävä työ alkaisi tuntua ylityöltä. Tulisi näkyväksi. Monia asioita koulun arjessa olisi ylipäätään helpompi hoitaa, jos opettajat koululla päivittäin 16:00 asti. 

OAJ vaatii nykyajalle tyypillisiä palkankorotuksia eli palaneen puupennin puolikkaita. Mutta kaiken uuden tekemisen dumppaamisen koulun ja opettajien niskoille samalla työajalla ja samalla palkalla, tähän ei OAJ puutu kirjan mukaan juuri ollenkaan. 

Kirjassa myös liian kärjistyneitä osuuksia esimerkiksi tästä ilmiöpohjaisuudesta. Myyttiset mitat saavuttanut sana. Onko sitä todella edes olemassa? Eihän OPS toteudu sinällään koulun arjessa, jos opettajat eivät päätä sitä toteuttaa. Lisäksi kirjassa liiallista salaliitto-ajattelua. Että ei Ne siellä halua edes saada tietää opettajien ylityöaikaa yms. koska sitten pitäisi maksaa. En usko, että on mitään salaliittoa, koska homma ei ole kenelläkään edes hallussa. 

Koulut siis kuin työpaikat muutenkin. Vanha normaali ei riitä. On pyhää tekstiä hoveroimassa kaiken päällä, organisaatiomme "arvot", on kaikenlaista monenlaista kaikkialla. Turhaa ja tehotonta. Järjetöntä. Epäinhimillistä. Mutta harva huutaa peliä poikki. 

Selkeä kuva piirtyy. Liikaa kaikkea mutta järkeä ja tolkkua vähän. Kaikki voi huonosti. Mutta muutosta ei tule.