Mahdollisesti Jung uskoi, että materia on psyykkinen ilmiö. Lisäksi hänelle iso juttu oli individuaatio: jonkinlainen kokonaisvaltainen eheytymisprosessi, tuleminen omaksi itsekseen. En ole perehtynyt jungilaisuuteen. Mutta tiedän, että häneltä (ehkä) peräisin synkronisiteetin käsite, sekä ajatus että arkkityyppiset oliot voivat saavuttaa fyysisiäkin muotoja. Näitä molempia käytetään paljon paranormaalin tutkimuksen piirissä. 

Jung oli varmasti hyvin lukenut ja fiksu tyyppi. Mutta toisaalta. Vaikka lukisit 5000 kirjaa, se ei välttämättä muuta perustavanlaatuisia käsityksiäsi, joita sinulla oli synnynnäisesti; tietynlainen ihminen tuntee vetoa tiettyihin asioihin. Näin ollen "suuri lukeneisuus" ei sinänsä tarkoita mitään, koska se ei tarkoita sitä, että lukija olisi ottanut kunkin lukemansa kirjan vastaan totuutena ja katsonut kaikkea edes hetken sen silmin. Ja toki, onhan arvokasta mielestäni, että lukenut paljon, ja kaikki klassikot, ja niin edelleen. Mutta ei se sinänsä tarkoita avaraa mieltä tai yhtään mitään muutakaan. Ja synnynnäiset jutut ne on toki minullakin, aivan samalla tavalla. 

Jungillakin oli tietyt fiksaatiot vaikkapa ikävuodesta 23 eteenpäin ja lukeminen ei niitä muuttanut. 

Tämä kirja tehty vuonna 1957, kun Jung jo 82 ja yhä edelleen hän jauhaa miten väärässä Freud oli. Heillähän oli kuuluisa välirikko. Jungin mielestä Freud ilmeisesti ylikorosti seksuaalisuutta. Se oli Freudin fiksaatio, Jungilla omansa. Onkohan infantiilia fallista taistelua jauhaa siitä vielä kasikakkosena? 

 

Kirjassa kuvataan ufo-unia. Näissä Jung vetää mielestäni totaaliset ylitulkinta-överit. Hän vaikuttaa tulkinnoissaan hyvin syvälliseltä ja tosiaan lukeneelta ja tietoiselta monista asioista. Mutta myös hyvin epäselvältä. En näe, miksi johtopäätösten olisi juuri pitänyt olla aina nämät, eikä esimerkiksi täysin päinvastaiset. Ehkä hänellä on vain vakuuttava retoriikka. Kuten Paul Feyerabend sanoi, retoriikka vakuuttaa filosofit, ei argumenttien loogisuus. 

 

Sivulta 118. J. tekee yhteenvetoa unista ja maalauksista tekemistään tulkinnoista.

"Tiedostamattoman psykologiaan perehtymättömälle haluaisin huomauttaa, että johtopäätökseni eivät ole peräisin liian vilkkaasta mielikuvituksesta, kuten kovin usein hätiköidysti kuvitellaan, vaan ne perustuvat symbolihistoriallisten tutkimusten tuloksiin. [...] Laajentava metodi, jota käytin merkitystä tulkitessani osoittautui hedelmälliseksi sekä historiallisen että tuoreemman materiaalin tutkimuksessa. Tässä tapauksessa se mahdollistaa - mielestäni kyllin varman - johtopäätöksen, jonka mukaan esimerkeissäni ilmenee johdonmukaisesti keskeisenä tunnettu arkkityyppi, josta käytän nimitystä Itse. Se saa taivaalta peräisin olevan ilmestyksen perinteisen muodon, jonka luonne on monessa tapauksessa vastakohtainen (kursiivilla alkutekstissä), nimittäin tuli (kurs.) ja vesi (kurs.). Se vastaa "Daavidin kilpeä" [KUVA: Daavidin tähti], jonka muodostavat [KUVA: makaava kolmio] = tuli ja [KUVA: kärjellään seisova kolmio] = vesi. Kuusi on kokonaisuuden symboli, jossa neljä on kehän luonnollinen jako ja kaksi pystysuora akseli (zeniitti ja nadiiri), eli kyseessä on avaruudellinen kuvaus kokonaisuudesta. Viittaus neljänteen ulottuvuuteen kuvissa 2 ja 3 voi tarkoittaa symbolin modernia kehitystä."

Tämä kuvaa hyvin menoja ja meininkejä. 

 

Jollain tasolla Jung uskoo aineen olevan psyykkistä. Hän ei todellakaan ole materialisti. Ehkä ei idealistikaan. Vaan jotain hienovaraisempaa. 

UFOjen olemus jää Jungille epäselväksi. Hän kuitenkin mainitsee niiden aiheuttavan tutkahavainnon, eli ne ovat jollain tasolla hänestä tosia. Toisaalta ne voivat olla arkkityyppien uusia modernin ajan manifestaatioita (ja mahdollisesti käytin tässä arkkityyppi-käsitettä täysin väärällät tavalla osoittaen etten ymmärrä Jungista mithään). Mutta koska psyykkinen on fyysistä tai jotenkin näin, nämä manifestaatiot voivat fyysisesti vaikuttaa maailmaan (joka ehkä ei olekaan fyysinen vaikka luulemme niin). Pelastus siis tulee nyt avaruudesta, koska Kristukseen ei kyetä modernina aikana uskomaan. UFO-ympyrä korvannut Jessen. ITSE jotain, ITSE jokin. 

Jos tämä oli kaikki olisi 1700-lukulaista teoriaa tai teoriaa 200-luvun Aleksandriasta, niin eri fiilis ja suhtautuminen. Mutta tämä on 1900-lukua ja Jung on iso nimi. Tämän ottaa enemmän vakavasti ja siksi enemmän tekee mieli väittää tässä vastaankin. 

Kirja sisälsi vaikeaselkoista haahuilua paljon. Jungin totuus ei vakuuta, koska yhtä hyvin asiat voisi tulkita myös toisin. Jung uskoi parapsykologiaan ja mystiikkaan. Hän ei ollut ateisti. Hän ei ollut materialisti. Hänkin etsi omaa tietään. Hän halusi rauhaa, onnellisuutta, tai mistäs minä tiedän.