Aika uniikki setti aidosti. Graafinen ilme hyvin askeettinen ja näköjään jotain vanhoja tietokonemonitoreja matkiva. Nautin tästä. En ole barokin kannattaja. Japanilainen sisustustyyli aina ollut minusta hieno, ettei ole huonekaluja tai edes sänkyjä. (Ehkä nykyään onkin, en tiedä Japanista mitään.)

Pelaaja on laivanvarustamon etsivä, jonka tehtävä selvittää mitä tapahtui Obra Dinn -nimisen purjelaivan miehistölle. Alus ollut pari vuotta kateissa merillä ja nyt lipunut tyhjänä johonkin pieneen englantilaiseen satamakaupunkiin. 60 miehistön jäsentä oli kun Englannista lähti, nyt on tyhjä koko paatti. 

Peli ei ole täysin kiinni realiteettiperiaatteessa. Tarkastaja kelaa aikaa taaksepäin pääkallotaskukellolla aina löydettyään ruumisjäänteitä. Jotka nekään ilmeisesti eivät edusta todellisia jäänteitä vaan ruumiiden astraalitasoja.

Pelin pihvi ovat jäännösten kautta löydettävät pysäytyskuvat, joissa lähes kaikissa joku heittää henkensä. Näitä tutkitaan, tilanteiden ympärillä saa kävellä vapaasti. 

Tutkijalta vaadittu tehtävä on miellyttävän yksinkertainen: selvitä kunkin kuolleen osalta tämän henkilöllisyys, kuolintapa ja tappaja jos sellainen on. Siinä kaikki. Tämäkin miellytti suuresti. Ettei eri tapauksia ratkota eri metodein ja säännöin. 

Aina kun saa kolme kohtaloa selvitettyä tulee erittäin tyydyttävä WELL DONE -ruutu erittäin tyydyttävällä musiikilla. 

Ylipäätään hieno äänimaisema ja musiikit tässä. 

Tässä vaiheessa haluan huutaa myös: ihanaa ettei ollut inventaariota! Aina peli voitonpuolella, jos ei sitä tahi "keräilyä".

Koin että olin pelin kanssa heti samalla aaltopituudella. Paitsi siten en ollut, että oletin pelin olevan über-hankala The Witnessin tyyliin ja näin valtavasti vaivaa parissa ekassa luvussa ja pyörittelin niitä varmaan 10 tuntia ja katselin pelihahmon muistikirjan miehistökuvia ja miehistölistoja ja mietin ja mietin ja painoin mieleeni. Varmaan tämä auttoikin myöhemmissä ratkaisuissa, mutta ratkaisut olivat myös välillä oudon helppoja ja sitä kautta epätyydyttäviä. Ehkä helppous kumpusi siitä, että vaadittiin vain nuo kolme asiaa.  

Koko miehistö alkoi tuntua tutulta ja laiva Obra Dinn kotoisalta. Tekisi mieli palata ja pelata uudelleen läpi. Sitä tosin haittaisi se ärsyttävyys, että kun pysäytyskuva-kuolema ensi kerran esitellään, siinä pitää hengailla parisen minuuttia ennen kuin se kirjataan muistikirjaan. Tämä virtaamisen katkos häiritsi jo ekaa kertaa pelatessa, mutta toisella läpipeluukerralla se ottaisi päähän ja etukäteen. Tämä ja muutama muukin suunnitteluratkaisu edusti kotikotoisuutta ja kömpelyyttä suorastaan. Tämähän on yhden henkilön yksin tekemä, tosin onhan hän varmaan muidenkin kanssa keskustellut. Mutta tuli olo, että oli peliä olisi voinut hieman viilata ja virtaviivaistaa joltain osin. 

Huono juttu, että lähes kaikissa muistikirjan luvuissa kuolemantapaukset kirjataan aluksi takaperoisessa aikajärjestyksessä. Tämä onnistui ärsyttymään minua liikaakin. Haluan puolustaa itseäni: ihan sujuvasti luen romaaneja joissa on monimutkaisia aikarakenteita tai vastaavia. Mutta Obra Dinnin tapauksessa tämä mainittu kuvio vain sekoitti turhaan. Homma meni siis koko pelin ajan näin: pelaaja löytää jäänteen,  pelaaja käyttää siihen taskukelloa, sitten pelaaja katsoo (pakotetaan katsomaan) pysäytyskuvaa pari minuuttia ennen kuin peli kirjaa tapahtuman kirjaan, sitten on pakko etsiä heti putkeen sen luvun kaikki muut tapaukset joiden pysätytyskuvia myös katsotaan pari minuuttia. Kun koko luku valmis muistikirjassa, se piti käydä uudelleen läpi oikeassa järjestyksessä, ainakin minun, että ymmärsin tapahtumien kulun. Tuntui duunilta hei. 

Olisin jopa sitä toivonut, että tarina olisi kerrottu täysin kronologisessa järjestyksessä. Ehkä korkeintaan niin olisi voinut tehdä, että viimeinen luku olisi eka, kuten se nyt olikin.

En myöskään arvostanut suuresti tarinan yliluonnollisia elementtejä. Puolustus: kauhukirjallisuuttakin luen sujuvasti. Mutta tähän olisin toivonut maanläheisempää juonta. Olisi sinnekin draamaa saanut. Psykooseja, salaisuuksia, murhia, ahdistuksia. 

Mutta yhteenvetona: graafisesti, tunnelmallisesti ja idealtaan todella hieno ja monella tasolla uniikki setti. Kiitos tästä!

Pelin parissa vietetty aika 21.5 tuntia.