Oletteko koskaan miettineet miksi kaupoissa ei myydä koiranpaskaa? Olisi yhtä paljon erilaista koiranpaskaa kuin nyt on karkkipusseja. Eri koirien paskaa. Eri koostumuksen paskaa, kiinteä, ripuli ja siltä väliltä. Eri väristä paskaa. Voitte itse miettiä lisää mutta pointti on tämä: kaupassa myydään ihmisille syötäväksi koiranpaskaa.

On kysyntä ja tarjonta.

Koiranpaskaa ei myydä, koska sitä ei osteta. Sitä ei voi syödä, se kuvottaa ihmisiä ja niin edelleen.

Karkkia taasen voi syödä. Karkki vetoaa ihmisen ruumiiseen koodattuun tiivistetyn energian himoon. Makeat syötävät harvinaisia ihmisen luonnontilassa. Korkeintaan marjat ja hunaja. 

Kristinusko on karkkia eikä koiranpaskaa. 

Kristinusko: kaikki ovat tärkeitä Jumalan lapsia, kaikella on merkitys, kuolema ei ole loppu. Todella hyvä tuote. 

Pyrkii parantamaan kuolemanpelon. Antaa luvan halulle regressoitua lapseksi ja kokea jälleen vanhemmat isokokoisiksi kaikenosaaviksi olennoiksi (=Jumala on isä). Sanoo että kaikki tämä sekavuus on oikeasti tarina. 

Kristinusko on helppo ostaa. Kristinusko on kategoriassa uskonto. Mitä jos se olisi kategoriassa filosofia? Se tuntuisi erilaiselta. Yrittäkää ajatella: kristinusko on filosofia. Ja psykologiaa. Psykologinen filosofia. Mutta se ei varmaan toimisi ilman yliluonnollista komponenttia. Jos se sanoisi kaiken saman minkä nykyään, muttei sisältäisi mitään yliluonnollista. Jos Jeesus-tarina olisi vain symbolinen, ei todellinen. Olisi vaikea uskoa, että kristinusko sitten voisi toimia yhtä voimakkaasti kuin nyt.

Alan Watts oli miettinyt, että kristinusko on surullisen huonosti rakennettu, koska se on järjestelmä missä Jumalan kieltäminen johtaa kuninkaan/valtion/järjestelmän kieltämisen pakkoon. Toisin kuin konfutselaisuudessa ja taolaisuudessa. Ylipäätään viimeksimainituissa Wattsin mukaan säilyy yksilöllä kyky ja mahdollisuus pitää liekkiä yllä, vaikka ympäristö olisi miten läpimätä tahansa ihmisten pahuudesta. Mutta mitä tekee pieni kristitty jos kristityksi itseään nimittävä kuningas ja paavi käyttäytyvät kuin koiranpaska? 

Lapselle vanhemmat vannoo ja vakuuttaa kaiken olevan hyvin. Lapselle ei ehkä suoraan valehdella, mutta hänelle sanotaan asioita lapsen tasolla. Mutta joskus lapsi aikuistuu. Joskus kaikki havaitsevat lapsuuden loppuneen. Silloin tajuaa asioita toisin. Tajuaa miten maailma toimii ja miten siinä pitää itse toimia, että voi pärjätä. Muutetaan pois kotoa. Ymmärretään syvällisesti miten lapsen asioita jotkut entiset mielipiteet ja teot olivat.

Tällainen tunne minulle tulee kristinuskosta, kun sitä ja sen perusoppeja mietin. Että se kuuluu lapsuuteen. Nyt meidän (ihmiskunnan) pitäisi rakentaa kosminen uskonto ilman yliluonnollisia elementtejä. Sitä ei tuhoaisi rationalismi. Se ei antaisi ikuista elämää. (Luin ensi kertaa vuoden 1999 jälkeen Platonin dialogeja juuri ja tajuan kyllä, että Sokrates jos olisi tässä, en voisi käyttää termiä yliluonnollinen noin huolettomasti koska hän kyllä osaisi osoittaa etten ensinkään tiedä mitä se tarkoittaa.)