Ihmettä kaikki -kirjassa JI kertoi omasta perheestään ja sen kriisistä. Käsitykseni mukaan kaikki oli niin totta kuin kirjassa voi, mutta henkilöiden nimet muutettu.

Tässä vuorottelee nykyperhe ja menneisyys-perheet. 

Pidin. Ihmettelin miksei vaikkapa Waltari kirjoittanut näin. Ei voinut. Ei ollut sen ajan henki se. Waltarillakin perhe. 

Pidän luontevana ja ymmärrettävänä, että JI kertoo juuri tästä aiheesta ja juuri tällä tavalla. 

Aiemminkin usein todennut, että samaistun Itkoseen koska hyvin sama ikäluokka ja etnis-seksuaalinen olemus. 

JI useasti tämän äärellä miten ihmeellistä kaikki on. Että olemme täällä. Että olemme elossa. Että vaikkapa hänen vanhempansa ja sisaruksensa ja sisarusten lapset ovat yhdessä kaikki Portugalissa JI:n siskon häissä. Että Hämeenlinnasta lähdettiin ja tänne päädyttiin, nämä samat ihmiset kuin silloin siellä, nyt erilaisina ja monistuneinakin täällä, täällä ulkomailla missä aina outoa rajatilaisuuden tuntua ja siksikin ajattelee aikaa ja ihmettä.  

Mutta minä näen ettei JI murtaudu samalla tavalla tästä ihmeestä vielä suurempiin kuvioihin. Hän ei ajattele 50 000 vuotta sitten kivikaudella elänyttä isoäitiään suorassa äitilinjassa taaksepäin. Hän ei ajattele 5000 vuotta tulevaisuuteen. Hän on kiinnostunut ja löytää ihmeensä lähihistoriasta. Hän ei ole ehkä scifi-mies. Vaikka Kaikki oli heidänissä oli scifi-elementtejä. 

Ja kaikki aina surullista kun aika kuluu. Olen virhetulkinnut JI:n kirjat usein niin, että ihmiset olisivat niissä voimakkaasti masentuneita. Ja miettinyt mikseivät he tapa itseään. Tämä siksi koska JI ei ole erikseen alleviivannut ihmistensä haluavan elää. 

Unohdan lukemani nopeasti. Tämä oli hyvä. Hyvin ja selkeästi kirjoitettu. JI:llä oma ääni, mutta hän ei kikkaile sanoilla kuten Jari Tervo tai kirjoita runollisesti ja äärimmäisesti kuten Marjo Niemi. Käytin näitä esimerkkejä, koska ne nyt tulivat mieleen JI:n suhteen erilaisista suomen käyttäjistä. Mutta tokihan esimerkkini ovat vain tietyt. En ole lukenut kaikkea koskaan kirjoitettua argentiinalaista kirjallisuutta. En voi soveltaa siinä olleita asioita JI:n teksteihin. Myös suomalaisesta kirjallisuudesta paljon lukematta. 

Miten kaikki aina katoaakin päästä. Huimaa. En muista kirjasta juuri mitään, vaikka eilen valmiiksi sain. Itkin. Se on hyvin harvinaista. Niin hyvin kirjoitettu jotkut kohdat.

Juuri tämän nykyajan suomalaisen perhe-elämän äärimmäisen pätevä ja kattava kuvaus. Tällä on varmasti 200 (tai 5000) vuoden päästä todella suuri lähdearvo.