Vares-romaanit merkitsivät minulle eräässä vaikeassa elämäntilanteessa paljon. Luin niitä pari-kolme viikonloppuisin ja eskapoiduin niiden maailmaan. Ihanaa. Aina samat ihmiset. Turku. Luin kaikki siihen astiset.

Sittemmin vakiintunut perinteeksi lukea keväällä aina viime vuoden puolella tullut uusin. Keväisin eniten kaipaan Varsinais-Suomeen. Viime keväänä jäi väliin kun kävin siellä muutenkin. 

Kaikkein uusin odottaa vielä. Ehkä maaliskuussa sitten. 

Otti päähän kun aluksi luulin tapahtuvan kokonaan USA:ssa. Mutta Turkuun sitten siirryttiin. 

Ikävä sanoa, mutta usein tuntuu näissä nykyään, että puhti on poissa. Muistan kuinka hieno Jäätynyt enkeli oli. Ytimekäs. Nyt nämä tuntuvat usein liian ohuilta. Mutta minäkin olen eri ja elämäntilanne eri.

Näissähän paljon kritiikkiä uskontoa, autoritääristä liberaaliutta ja sukupuolentutkimusta kohtaan. Olen samoilla linjoilla, mutta tässäkin asiassa koen, että kritiikki ei ole terävintä mahdollista. Sellaista, mikä oikeasti pistelisi näitä tahoja sielun syvimpiin sopukoihin. 

Todella hienoa, että Reijo Mäki on onnistunut kirjailijana. Uusin Vares on Wikipedia mukaan Suomen myydyimpien kirjojen TOP 10 -listalla jatkuvasti. Saa tehdä ns. vapaata työtä. Hyvä Reijo! Olen onnellinen puolestasi.